Tietokirja sudesta, sen biologiasta ja historiasta Suomessa. Kirja ihmisten suhteesta suteen, ristiriidoista, susikannan hoidosta.
Susi on kiinnostava eläin. Se levittäytyy parhaillaan uudelleen alueille, joista se metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvun lopulla. Suden paluu on herättänyt hämmennystä ja jopa pelkoa. Tämä on luonut tietotarpeen ja kiinnostuksen sutta kohtaan. Suden biologiasta ja elintavoista kattavasti kertovaa ajantasaista kirjaa ei ole Suomessa julkaistu 2000-luvulla.
Kirja on suunnattu kaikille, joille susi merkitsee jotakin, oli se sitten kielteistä tai myönteistä. Kirjassa käsitellään suden ja ihmisen yhteiselon säröjä ja valotetaan susikysymyksen taustoja, sitä, miksi susi herättää niin voimakkaista tunteita. Teos kokoaa yhteen ja popularisoi uusimman ekologisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimustiedon.
Suteen ja susiongelmiin perehtynyt biologi, tutkija Mervi Laaksonen on Suomen tiheimmällä susialueella syrjäkylällä asuva äiti. Kirjan kuvituksesta vastaa pääosin luontovalokuvaaja Hannu Huttu.
Mervi Laaksosen tietokirja Susi käsittelee laajasti susia ja niiden elämää. Kirjan alkuosassa kerrotaan susien historiasta ja niiden elämästä maapallon pohjoisilla alueilla. Samalla Laaksonen avaa asioita, joita susista ei välttämättä tiedetä, kuten siitä miten susilaumat käyttäytyvät erilaisissa olosuhteissa. Teoksen loppupuoli käsittelee suden ja ihmisen suhdetta. Nykyinen joidenkin ihmisten halu metsästää sudet sukupuuttoon ei ole ikivanha. Laaksonen pohtii ansiokkaasti sitä, kuinka susien kanssa voisi elää niin, että sekä ihmiset että sudet voisivat hyvin.
Pidin erityisesti siitä, kuinka Laaksonen kuvasi eri ihmisryhmien suhtautumista susiin. On tärkeää tiedostaa, että susituhoja selvittelevän lampurin ja kaupungissa asuvan luonnonsuojelijan näkemykset eroavat toisistaan ihmisten taustojen, ei esimerkiksi älykkyyden vuoksi – ja että keskustelu on kuitenkin mahdollista.