Osamu Dazaille on länsimaissa muodostunut oma henkilökulttinsa, joka perustuu hänen kahteen viimeiseen romaaniinsa sekä hänen dramaattiseen kuolemaansa. Hänen keskeisintä kirjallista tuotantoaan edustavat kuitenkin novellit, joita hän ehti kirjoittaa kolmatta sataa. Tämä kolmas kokoelma sisältää jälleen kymmenen novellia, jotka esittelevät hänen eri kausiaan ja tyylejään. Mukana on esimerkkejä hänen sodanaikaisesta tuotannostaan (Kaunis kuolema) sekä hupaisia sketsejä (Äiti; Yllätysvieras) mutta myös autofiktiivisiä tarinoita, joilla Dazai kirjoitti itselleen lapsuuden ja nuoruuden (Muistoja; Vanhemmat veljeni) sekä määritteli itsensä kirjailijana (Häpeä; Ajattelen Zenzōa). “Lienen pelkkä katusoittaja elämäni loppuun asti. Mielipuolinen renkutukseni sopii vain niille, jotka haluavat kuunnella sitä. Taide ei voi käskeä ketään luokseen. Taide kuolee heti, kun siitä tulee auktoriteetti.” Novellit on varustettu selityksin, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään niihin sisältyvät kirjalliset ja kulttuuriset viittaukset sekä valaisevat kirjoittajan oikeaa elämää ja sen suhdetta Dazain sepittämään rinnakkaistodellisuuteen.
Osamu DAZAI (native name: 太宰治, real name Shūji Tsushima) was a Japanese author who is considered one of the foremost fiction writers of 20th-century Japan. A number of his most popular works, such as Shayō (The Setting Sun) and Ningen Shikkaku (No Longer Human), are considered modern-day classics in Japan. With a semi-autobiographical style and transparency into his personal life, Dazai’s stories have intrigued the minds of many readers. His books also bring about awareness to a number of important topics such as human nature, mental illness, social relationships, and postwar Japan.