Barnebarnet

Bomullssviten #3

by Susanna Alakoski, Runa Kvalsund (Translator)

Da Kathrines mor vaks opp, vart den eine krigen avløyst av den neste. Små bomullsspinneri utvikla seg til store tekstilkonsern. Kathrines mor Greta flytta til Sverige, hamna i Skellefteå og opplevde framgangsrike år for tekstilindustrien.

I overgangen frå sytti- til åttiåra går Kathrine på gymnaset og veit i alle fall ein ting: Ho skal ikkje arbeide i tekstilen. Ikkje berre fordi det er ei ny tid, og Algots Nord styrer mot konkurs til liks med store delar av tekstilindustrien elles. Ho er sikker på at det finst ei større verd enn mors og mormors der ute. Ho lengtar bort, ikkje berre frå det innestengde livet i småbyen, men også frå morsarven, Finland og klesindustrien. Ho gir seg ut på ei planlaus reise som tar henne til storbyen Göteborg og vidare ut i Europa og verda.

Barnebarnet er tredje boka i ein kraftfull kvartett om kvinners liv, arbeid og lengt i Finland og Sverige på nittenhundretalet. Ei forteljing om krig og fred, kjærleik og venskap, der kvardagsliv og verdspolitikk er trådar i same veven.

Genres: Historical Fiction

421 pages, Hardcover

First published January 19, 2024

About the author

Susanna Alakoski is a Swedish-Finnish author and lecturer. She won the August Prize in 2006 for the novel Svinalängorna . She researches gender issues and works as a social worker.

Reviews

[Frøydis Sund]

Tredje generasjon sterke kvinner og nærmere min tid, ut av tekstilindustrien og opp til høyere utdanning? Men hvordan er det å elske eller ta avstand fra moderlandet, er det overhodet mulig å bli "ordentlig svensk"? Og hvordan går det an å vokse opp som jente på 70-80-tallet hvor gutta bare tar for seg?
Liker perspektivet og historiene, blir både opplyst og sint. Bra jobba!

[Bloggbohemen]

Dotterdottern är tredje delen i Alakoskis Bomullssviten och den här gången är det Kathrine som står i centrum. Precis som med tidigare delar i serien blir läsningen och upplevelsen av boken ömsom vin och ömsom vatten

Jag gillar Kathrine, hennes ungdomliga 70-talssinne och den ständiga identitetskampen (Finland skaver ständigt), men hon drunknar ibland i Alakoskis förtjusning i att beskriva tidsanda och samhällsfrågor mer än att låta karaktären ta plats. Det här har varit ett återkommande fenomen genom hela sviten så jag är vid det här laget inte förvånad. Samtidigt får jag erkänna att boken flyter på och har ett annat driv än de två tidigare delarna vilket jag uppskattar. Boken är underhållande på sitt sätt även om det väl ibland känns som att en lista ska bockas av: tonårsgraviditet, liftande, problematiska män, teko-kris, flytt till storstad och så vidare.

Stabilt medelbetyg och jag kommer säkert att läsa den avslutande delen - Sverigefamiljen - som kommer senare i år.

[Linnéa Löfdahl]

2.5

[Titta]

Täytyy tunnustaa, että kaksi ensimmäistä kirjaa tässä Pumpulienkeli-sarjassa olivat pettymys. Siksi vähän emmin ottaa tätä edes luettavaksi. Onneksi luin, koska tämä oli ihan huippuhyvin eli susannaalakoskimaisesti kirjoitettu. Kathrine-tyttären tuntemukset omasta Suomen taustastaan tuli esiin, realistisesti ja hauskasti. Äidin iänikuiset jutut omasta työurastaan ryydittivät tunnelmaa. Kaikessa nuo molemmat kuitenkin näkyivät ja lopulta ehkä Kathrinekin hyväksyi sen, että omatkin kokemukset syntyvät sekä omasta todellisuudesta, että omista juurista. Kaikesta tästä syntyy oma historia, johon on ommeltu mukaan kaikki kankaanpalat, joita eteen on tullut. Hienosti kuljetettu tarina!

[Jane Kirjan jos toisenkin]

Kiinnostavin osa trilogiasta, osittain siksi, että siinä tuli esiteltyä laajemmin sen aikaista maailmaa.

[Riikka Istolahti]

Sarjan kolmas osa, jonka kuuntelin (kuten muutkin osat) äänikirjana. Pidin tästäkin.

[Heta]

Mun mielestä sarjan paras osa! Alkoi vähän tahmeasti, mutta lähti sitten vetämään. Oli kiinnostavaa seurata Kathrinen kasvua ja asenteen muuttumista suomalaisuutta, ruotsalaisuutta, ruotsinsuomalaisuutta, tekstiiliteollisuutta, sukua, perhettä, miehiä ja ystäviä kohtaan. Huomaan etten muista kakkososasta juuri mitään, mutta tässä osassa kiinnostuin Gretastakin paljon enemmän. Lukemisen arvoinen trilogia, joskin tekstiiliteollisuushistoria vaatii istumalihaksia. Lopulta siitäkin muodostui kuitenkin kiinnostava ja kontekstiin asettuva kuva.

[Anu J]

Tämä kirja todella nostatti tunteet pintaan. Omassa lähisuvussani on maahanmuuttoa Ruotsiin ja olen viettänyt kesälomat isovanhempieni ja enoni luona. Oli niin paljon tuttua, koskettavaa ja viisasta tässä lukuelämyksessä. Aloitin kirjasarjan tästä viimeisestä osasta ja nyt luen seuraavaksi kaksi aikaisempaa. Kiitos Susanna Alakoski, että olet kirjoittanut jotain näin koskettavaa!

[Tiina Nokela]

Tämä ei ensin lähteny millään, mutta jatkoin vain, koska eihän tämän suvun tarinaa voinut jättää kesken.
Mutta sitten lähdettiinkiin reissuun ja rekan kyytiin! Ihan mahtava kuvaus ja itsekin pääsi kyytiin.
Menneisyyden ja juurien taakka tuntui lopulta niin painavalta, että itsestäkin jo tuntui että tukehtuu. Näin ne menneet sukupolvet meissä elää. Pitää vaan muistaa itsekin elää!

[Eija Miettunen]

Päähenkilön elämä 70-luvulla tuntui hengästyttävän raskaalta. Kirjan alkuosassa oli vaikeaa päästä lukemisen imuun, tekstiiliteollisuuden historia oli liian raskasta ja jäi minulla välillä silmäilyn varaan, loppua kohti tarina kuitenkin selkiytyi ja loppui sitten ihan liian aikaisin. Neliosaisessa sarjasta on puhuttu, jatkuukohan Kathrinen tarina?

[Jenna]

Det är något med Alakoskis sätt att skriva som påverkar. Vet inte om det beror på likheten mellan hennes karaktärer och mig, men boken berör. Inte lika bra som de två första i serien, men de sista sidorna lyser starkt. Ser fram emot att se hur säcken knyts ihop i fjärde och sista boken.

[Anna-Karin]

Språket är bra även i denna bok, och fortsatt intressant om klasskamp och kvinnors utsatthet. I denna bok tycker jag huvudpersonen får ta plats, till skillnad från Londonflickan, där Gretas berättelse ändå hamnade i skymundan för mycket.

[Riikka Koo]

Siis tää oli jotenkin ihana! Olin Lontoon tytön lässähtävän lopun jälkeen jotenkin huolissani, että pitääkö sarjan taika ja viehätys, mutta tässä tunnelma olikin taas tuttu ja ehjä. Alakosken kirjat jotenkin hellii sielua, vaikkeivät mitään hyvän mielen kirjoja olekaan.

[Arild Sørensen]

Bok nummer tre i serien er i mine øyne ikke like bra som de to første. I denne boken er vi kommet til nåtiden som ikke har den samme effekten som fortidens slit. Alakoski skriver godt og oversatt til nynorsk er det en viktig og interessant fortelling.

[Anna H]

Trots ljuva minnen (hej åttitalet) så lever inte den här boken upp till de föregående. Den håller absolut och språket är fortsatt lockande men helheten brister lite.

[Jenni]

3½⭐

[Edi]

Även fast boken hade några riktigt bra passager så var stora delar så pass långtråkiga att jag behövde tvinga mig igenom dem.

[Inger Sandsten]

3,5⭐️

[emmakicki]

Tre starka stjärnor. Mer lättläst än de tidigare i serien men kanske också den bok jag inte riktigt visste vad vitsen var riktigt på samma sätt. Men gillade!

[Ann Holm]

Lättläst, läsvärd

[Minkku]

Olin vähän kahden vaiheilla lukeako lainkaan, mutta tämä päätösosahan yllätti tapahtumillaan. Kuuntelin osan, ja lukijana aina hyvä Krista Kosonen. Kolme vai neljä tähteä 🤔