Nimensä mukaisesti kirja käsittelee karkureita, eikä niinkään karkaamisia. Niinpä monen henkilön kohdalla karkaaminen ja Kakola jäävät aika pieneen osaan kyseisen karkurin koko rikoshistoriaa. Ja koko rikoshistoria sitten käydäänkin jokaisen osalta läpi, osin vielä epäkronologisessa järjestyksessä ja välillä sivupoluille ajautuen. Tämä tekee kirjasta paikoitellen pirstaleisen lukukokemuksen.
Kirjaan valitut karkurit eivät ole mielestäni henkilöinä -tai edes rikollisina- lainkaan kiinnostavia (muutamaa poikkeusta, kuten Lauri Törni, lukuunottamatta). He nyt ovat sattuneet Kakolasta karkaamaan. Tämän takia kirja osoittautui epäkiinnostavaksi.
Jonkinlainen idea kirjaan valituissa karkureissa ja/tai karkaamisissa saattaa silti olla, koska osa tuntui olevan mukana vain, jotta tapausten kautta voitiin tuoda esiin jotain oman aikansa ilmiöitä (pakkokastraatiot), Kakolan historiallisia vaiheita tai monimuotoisuutta (vankimielisairaala, naisvangit). Tämä kirjalle ansioksi laskettakoon, vaikka toteutus hyvin laimeaksi jäikin.