Tiivis asuminen, minimalistinen kuluttaminen, vegaaniruokavalio ja maata pitkin matkustaminen. Merkitsevätkö ilmastoystävälliset valinnat raskasta ja kurjaa elämää? Tosiasiassa ne voivat tehdä elämästä antoisampaa. Ilmastotekoja kannattaakin tehdä myös itsekkäistä syistä. Ne ehkäisevät sairauksia, stressiä ja yksinäisyyttä.
Tietokirjailija ja vaikuttaja Leo Stranius antaa kirjassaan konkreettisia välineitä elämäntapamuutokseen kohti parempaa hyvinvointia itselle ja planeetalle.
Tietokirjaa on vaikea arvostella, toi 3 tähtee ei perustu mihinkään :D mutta tässä muutama pointti ranskalaisin viivoin!
- Kirjan pointti on tuoda esiin ilmastotoimien, joita jokainen voi tehdä arjessaan, hyviä puolia - siis muitakin kuin ilmastohyödyt, esim. talous, terveys tai ajan säästäminen.
- Kyseessä ei siis ole mikään tekninen kuvaus mistään korkealentoisesta tai tieteellisestä, mutta lähtein (ainakin osittain) ja numeroin perusteltuja arkisia ilmastotoimia. Hyvin ymmärrettävissä ja luettavissa ilman omaa taustaa alalta.
- Virkistävää, ettei tässä käytetty sivuja siihen, että mietitään, onko vegaaniruoka ilmastolle parempaa kuin tavallinen tai onko turpeen polttaminen haitallista. Nämä aiheet nimittäin monesti väsyttävät itseäni, kun tiedän jotain faktaksi, ja sitten siitä faktasta voi muka kiistellä? Ei voi, kun kyse ei ole mielipiteestä😅 Toki joitain asioita, kuten sähköauton vs. fossiiliauton käyttöä oli jonkin verran perusteltu myös numeroin.
- Osa kohdista oli kirjoitettu hieman provosoivasti, mutta hyvä niin. Myös, ajattelenko näin, koska tunnen pistoksen sisälläni, kun en toimi arjessani arvojeni mukaisesti..?
- Edelleen epäilyttää (ja lisää epätoivoa) se, että vaikka minä tekisin ilmastotoimia arjessani, jos muut ei tee, ei siitä ole apua. Tässä kuitenkin tuotiin esiin sitä tärkeää pointtia, että voisin tuntea oloni tyytyväisemmäksi, jos tekoni ja arvoni eivät olisi ristiriidassa elämässäni.
Sain taas pohdittavaa vähän eri näkökulmasta. Välillä omat opintoni ovat herättäneet jopa epätoivoa toimiin liittyen. Tieto lisää tuskaa tjs. Ehkä tämä lisäsi taas intoani ryhtyä/jatkaa/palata ilmastoystävällisempiin valintoihin arjessani. Olen silti menossa lokakuussa Sveitsiin🥴
Straniuksen kirja 1,5 astetta parempi arki tasapainoili tietokirjallisuuden ja self helpiin lipsuvan itsensäkehittämiskirjallisuuden rajapinnalla. Onneksi tässä oli tarpeeksi tieto-osuuttakin, sillä jälkimmäinen genre ei itseäni niinkään kiinnosta.
Kirjan ehdottomasti kiinnostavin anti oli henkilökohtaisten hiilidioksidipäästöjen (eli hiilijalanjäljen) vähentämisen konkretisointi. Stranius on onnistunut pudottamaan oman hiilijalanjälkensä noin kahteen tonniin vuodessa. Tavoitetaso, jolle kaikkien suomalaisten pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on 2,5 tonnia (oma hiilijalanjälkeni oli Sitran testin perusteella 3,8 tonnia). Stranius käy läpi asumiseen, kuluttamiseen, ruokavalioon ja matkustamiseen liittyviä ratkaisuitaan, esitellen erilaisten hiilidioksidilähteiden suuruusluokkaa.
Puhuessaan kirjan nimen mukaisesti "paremmasta arjesta", Stranius tarkoittaa sitä, että hiilijalanjälkeä pienentävät ratkaisut eivät ole hyväksi pelkästään ympäristölle, vaan myös jalanjälkeään pienentävälle yksilölle. Osa näistä esimekreistä on selkeitä: syömällä terveellistä kasvis- tai vegaaniruokaa voit paremmin kuin syömällä epäterveellistä, ilmastolle haitallista ruokaa. Liikkumalla jalan tai pyörällä saat arkiliikuntaa, joka on sinulle hyväksi - toisin kuin auton ratissa tai kyydissä istuminen.
Välillä perustelut menevät kuitenkin sellaisiksi, etten ole varma miten suuri osa ihmisistä saa niistä nautintoa. Omaa ajankäyttöään ja elämäänsä mielellään laskentataulukkojen avulla optimoivat ihmiset voivat hyvinkin saada iloa vinkeistä, joissa kehotetaan luopumaan televisiosta (2-3 tuntia jotka keskimäärin istutaan TV:n edessä voi käyttää hyödyllisemminkin) tai vaihtamaan auto polkupyörään, koska auton ylläpitokuluista säästyvän rahan voi muuttaa ajaksi, jonka aikana opiskelee vaikka uuden tutkinnon. Straniuksen vinkit tuntuvat myös olettavan lukijan hyvintoimeentulevaksi, perusterveeksi ihmiseksi, jolla on mahdollisuus ohjata elämäänsä vapaasti. Esimerkiksi asuinpaikka kehotetaan valitsemaan siten, että kotoa on helppoa liikkua ilman autoa tai julkisia.
Kirjan loppupuolella katse siirretään vielä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Stranius antaa paljon vinkkejä, miten voi toimia ympäristön puolesta lahjoittamalla aikaansa tai rahaansa. Myös työpaikkansa kannattaa mahdollisuuksien mukaan valita siten, että tekee työtä ilmaston hyväksi eikä sen tuhoksi. Tämä osuus on tärkeä, sillä vaikka kaikki arjessa tehdyt omaa hiilijalanjälkeä pienentävät toimenpiteet ovat tärkeitä, on suurten päästövähennysten tapahduttava kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Lopuksi vielä mieleenjäänyt lainaus kirjasta:
"Hoemme, että Suomi on niin pieni maa ja että vastuu on aina jossain muualla. Muistutamme, ettei Suomen päästöillä ole merkitystä, kun Kiina ja Yhdysvallat ovat suurimpia saastuttajia. Mutta mitä järkeä on verrata 1,4 miljardin asukkaan kiinan ja 5,5 miljoonan asukkaan Suomen päästöjä keskenään? Emmehän argumentoi niin, että kainuulaisten ei tarvitse maksaa veroja, koska siellä on niin vähän asukkaita verrattuna pääkaupunkiseutuun." Tämä on tietyllä tapaa koko kirjan idea: on tärkeää, että me toimimme yksilöinä omien päästöjemme vähentämiseksi, vaikka esimerkiksi teollisuuden päästöt ovat moninkertaisia omiimme verrattuna. Samaan aikaan on kuitenkin myös tärkeää toimia yksilönä sen eteen, että yhteiskunnan päästötkin vähenevät. Demokraattisessa maassa meillä on valta ja vastuu toimia myös itseämme suurempien ratkaisuiden eteen.
aihe oli kiinnostava, mutta kirjasta tuli lähinnä semmoinen viba, että kirjoittaja luettelee miksi hän on parempi kuin muut.
Kirja oli myös tosi kaupunkipainoitteinen ja esimerkiksi vinkki jättää pakastin pois ja ostaa lähikaupasta pakasteet juuri ennen käyttöä saa ekologisen elämän kuulostamaan juuri siltä mitä se ei ole: todella oudolta ja vaikealta. kirjoittaja käski myös vähentää vedenkulutusta käyttämällä pisuaaria eli ilmeisesti kirjan kohderyhmä on minimalismista ja self-helpistä kiinnostuneet miehet.
tietokirjasta tämä kirja ei markkinoinnistaan huolimatta ole kuullutkaan.
Ajatus hyvä, mutta mulle jäi tästä sellanen fiilis että koko kirja oli lähinnä oman hännän nostamista. Kirjassa käytiin hyvin läpi keskivertoihmisen kaikista kuluttavimpia valintoja ja tapoja, joilla Stranius on pyrkinyt omaa kuluttamistaan minimoimaan.
Ehkä olin ymmärtäny kirjan tarkoituksen väärin, mutta kuvittelin että siinä ois tarkoitus tarjota tapoja joilla tavallinen tallaaja voi pyrkiä vähentämään kulutustaan, mut ne ehkä vähän puuttui. Myös perustelut oli aika laihoja, monesti toistettiin se että vähemmän kuluttava arki on myös mielekkäämpää ja kivempaa mut perusteluna oli lähinnä "kun et kuluta niin paljon, ei sinun tarvitse myöskään stressata rahan tekemisestä" ja "vegaaniruoka on terveellistä, joten voit paremmin kun vaihdat vegaaniruokaan"
Menin jo kirjan alkuvaiheessa tekemään hiilijalanjälkilaskurin ja valmistin lounaaksi soijabologbesea. Hyvin paljon ajatuksia herättävä kirja ja myös palautti mieleen sen missä tilanteessa oikeasti ollaan. Suosittelen lukemiseksi kaikille. Voisi olla ihan jokaiselle pakollinen luettava.
kuuntelin äänikirjana ja toimi kivasti! koin tässä paljon validaation tunteita, kun joku toinen ihminen asiantuntijamaisesti sanoitti mun ajatuksi ja tuntemuksia moniin ympäristöasioihin liittyen. ehkä sainkin tästä monia hyviä tapoja tulevaisuudessa perustella omaa toimintaa, vaikka kylläkin hassua että ympäristöystävällisiä valintoja täytyy välillä perustella muille ihmisille…
pidin myös tän kirjan asenteesta, että ympäristöystävälliset valinnat elämässä eivät ole luopumista vaan päinvastoin ne tuovat monellakin tapaa hyvää meidän elämäämme. sekä konkreettisia hyötyjä että psyykkistä hyvinvointia.
toki tää oli kirjoitettu aika suppeasta näkökulmasta ja varmasti on hyvin monia lukijoita, jotka eivät kykene samaistumaan ympäristöystävällisen elämän helppouteen esimerkiksi pidempien kulkuyhteyksien tai harvan julkisen liikenteen vuoksi. ne kohdat ehkä säeähtivät vähän korvaan, koska kaikille asiat eivät ole samalla tavalla mahdollisia, kuin kirjoittaja kirjoitti aivan kuin olisi itsestäänselvää toimia kuin hän.
yleisellä tasolla kiva kuuntelukokemus, ja tietokirjamaisuus yhdistettynä selfhelp tyyliin teki tästä varmasti myös jollekin aiheesta tietämättömällekin helpommin lähestyttävän.
Meidän päästöt ovat jo puolittuneet (oliko se 90-lukuun verrattuna?), mutta silti vallalla on edelleen ajatus siitä, että päästöjen vähentäminen tarkoittaa elintason laskua ja kaikesta kivasta luopumista. Stranius valottaa kirjassaan omien päästöjen vähentämistään ja sitä, mistä ne nykyisin koostuvat. Kirja inspiroi jokaista tekemään karsintaa omissa päästöissään käyden läpi kaikki elämän osa-alueet ja kertoen, millaisia päästöjä mistäkin puuhasta syntyy. Esimerkiksi kannattaako päästönäkökulmasta kirjansa kuluttaa ääni- e- vai fyysisinä kirjoina. Ei voi liikaa painottaa ruokavalion ja liikkumisen megavaikutusta, mutta silti kirjan luettuaan on vaarana keskittyä liikaa pieneen näpertämiseen isojen linjojen sijaan. Kovinkaan moni ei ole valmis lähtemään koko perheen voimin 7h matkalle mökille, joka sisältää pyöräilyä ja bussilla kulkemista, jos vaihtoehtona on 2h automatka.
Superkiinnostava kirja, koska huomaan toivovani, että tällaisen kirjoittaisi joku, jonka elämäntyyli olisi lähempänä omaani, ja siten kokisin vahvempaa samastumista, mutta kun toiveeni esitän, tajuan heti, että ei sellaista kirjaa voi kirjoittaa, koska päästöjä on oikeasti jokaisen laskettava hyvin merkittävästi.
Hyvä koottu teos arjen ilmastoteoista, joista toki isoimmat ja tärkeimmät ovat varmasti jo kaikkien tiedossa (vegaanisuus, lentämättömyys, autottomuus).
Kirjassa oli tosin mielestäni vähän ilmastoanoreksinen ote, jossa jokainen pienikin hiilikivi käännetään. Lisäksi huvitti alkoholin käsittely, kuinka paljon hyödyllisempää on käyttää baarissa tai juhlissa kulutetut tunnit esimerkiksi opiskeluun tai muuhun kehittävään toimintaan :D Muutenkin Straniuksen elämä on niin hyöty- ja terveellisyystappiin vedetty että heikompia (itseäni) hirvittää. Mutta olen käsittänyt että se on vähän kuin hänen juttunsa, eikä kaikkia kirjassa olevia vinkkejä tarvitsekaan sellaisenaan sisällyttää omaan elämäänsä.
Tämä ei ole puhdas tietokirja, vaan jonkinlainen hybridi tietokirjaa ja omakohtaista pohdintaa. Kirjassa ei sinänsä ollut itselleni kauheasti mitään uutta, muutama hyvä vinkki omaan arkeen (esim. ohjattavat termostaatit) kyllä löytyi, jotka voisi ottaa käyttöön. Minimalismi ja kaupunkikeskeisyys kirjasta kyllä tulee läpi, mutta itseäni se ei häirinnyt liikaa. Stranius kirjoittaa selkeästi ja tiiviisti, asiat todetaan faktoina, eikä niitä vatvota liikaa. Hyvä tasapaino tapoja joilla yksilö voi vaikuttaa ympäristöönsä ja elää arvojensa mukaan, mutta korostetaan myös sitä että politiikalla ja yrityksillä on se isoin vastuu. Lähdeluettelo olisi kiinnostanut, sitä ei löytynyt (Bookbeatin) e-kirjasta.
Tietokirja on hyvin kattava, motivoiva ja lisäpisteitä tulee runsaasti aiheen tärkeydestä. Jokainen voisi poimia tästä itselleen toimia, jolla vaikuttaa oman arkensa ja ihmiskunnan paremman tulevaisuuden eteen.
Arvostan myös suoruutta tässä teoksessa. Ei kierrellä ja kaarrella vain koska jokin asia voisi olla lukijalle haastavaa kuunneltavaa, kuten faktat kasvipohjaisen ravinnon lukuisista eduista muuhun verrattuna sekä lemmikkien eläinperäisen ravinnon kuluttamisen ongelmallisuus. Silti tuotiin esimerkkejä myös siitä, miten voisi tehdä parempia valintoja vaikka ei halua olla vegaani tai omistaa lemmikin, kuten suosia ravinnossaan järvikaloja tai kiinnittää huomioita leimmikkien ravinnossakin valintoihin, kuten syöttää enemmän särkiä kissoille.
Yksilövalinnoista noustiin myös korkeammalle tasolle, kuten politiikkaan, taloudellisiin tukiin, organisaatioiden muutoksiin ja lehdistön sisäisiin toimintatapoihin ja julkaisujen vastuullisuuteen.
Hyvänä esimerkkinä lehdistöstä annettiin se, että ilmastonmuutoksen kiistäjien näkökulmia tuodaan esille vastapainoksi todistettuun faktaan ihmisten aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Että se olisi sama kuin toisi jatkuvasti heidän näkökulmaansa juttuihin, jotka uskovat maan olevan litteä.
Toivottavasti yhteiskuntana ymmärrämme ja uskallamme vielä rohkeammin puolustaa tärkeitä arvoja, jotka parantavat omaa elämäämme ja hyödyttävät tulevia sukupolvia!
Raha maailmaa pyörittää ja pahoin pelkään, että viime viikkojen kiihtyvien muutosten seurauksena vähätkin optimiset ilmastoaikeet vaihtuvat huolestuneisiin tulevaisuusvisioihin. Leolla on hyviä konkreettisia ohjeita arjen tekoihin, mutta niiden todellista toteuttamista moni tuskin jaksaa nyt miettiä - pelottavaa sinänsä.
On hyvä, että ilmastonsuojelu ja kulutuksen vähentäminen kuvataan positiivisina asioina, ja kirjassa oli paljon hyviä vinkkejä. Välillä siitä tuli kuitenkin epärealistinen olo; kyllä luopuminen on myös vaikeaa eikä pelkästään positiivinen asia.
Mun kaltasille hulluille ketkä rakastaa pystyy kvantifioimaan kaiken mahollisen nii tää on iha loistava. Mut en tiiä tuoko tää muille ku meille pilkunnussijoille mitään räjähdysvoimasta uutta infoo, in fact lihansyönti tai lentäminen ei oo hyväksi ilmastolle vouvouvou
Olisi ehkä ollut hyvä, jos olisi keskitytty tuohon alaotsikkoon, eli "Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnelliseksi". Se jäi vähän monenlaisten vastakkainasettelujen jalkoihin. Oli silti hyvin informatiivinen teos ja edistänee tämänkin lukijan ilmastotekoja, ainakin hieman.