Raadollisen rehellinen kuvaus ensihoitajan työstä.
Erilaiset ensihoitokeikat 30 vuoden ajanjaksolta valottavat, mitä kaikkea ensihoitaja voi työssään kohdata. Kirja kertoo myös hoitoalan kriisistä ja epäkohdista ensihoitajan kokemana.
Paul Eskelinen selittää ymmärrettävällä tavalla, mitä keikoilla tapahtuu, mitä hoitotoimenpiteitä potilaalle tehdään ja millaisia lääkkeitä tälle annetaan. Tragikoomisilta tilanteiltakaan ei kirjassa vältytä: kerran eräs iäkäs rouva tarjoili kahvia ja pullaa hänen aviomiestään yhä elvyttäville ensihoitajille ja palomiehille. Koko uransa henkisesti rankimpana kokemuksena Eskelinen pitää vauvan elvytystä. Eskelinen on työskennellyt ensihoitajana myös Tukholmassa, missä ampumavamma- ja puukotuskeikat olivat arkipäivää.
Ensihoidossa kaikki ei mene aina parhaalla mahdollisella tavalla ja virheitäkin sattuu. Systemaattisen toiminnan ansiosta potilasturvallisuus on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina.
Tämä oli ihan mielenkiintoinen, mutta ehkä hieman podcastmainen, silla tarinat olivat toisistaan mielestäni hyvin irrallisia, eikä kirjassa ollut oikein sellaista läpikantavaa sanomaa.
aluks ihan hyvä mutta tämmöset kirjat menee huonommaksi usein loppua kohti ku mua ei kiinnosta se hallinto osuus kun kiinnostaa vaan se action yk mut muuten ihan solid antaisin 2,5 jos voisin
Kirja sisältää ableismia, ageismia ja misogyniaa. Potilaista ja kollegoista puhutaan ikävään sävyyn. Tämä naamioitu vahvan ammattillisuuden taustalle. Perinteinen ensihoitajan ylimielisyys puskee läpi, jossa vain henkeä uhkaavat keikat on tärkeitä. Tärkeintä ei ole ihmisen pelastaminen, vaan adrenaliiniryöppy jonka ensihoitaja saa. Lisäksi kirjoitusvirheet häiritsivät ja paikoitellen oleva toisto. Loppua kohti kirja parani hieman.