What do you think?
Rate this book
Forschungen einer Katze
Als die Protagonistin, die »Schriftstellerin«, eine Fehlgeburt erleidet, verliert sie die Fähigkeit, zu sprechen und zu schreiben. Ihr wird ein Geistführer vom Amt für himmlische Forschung zur Hilfe geschickt. Doch etwas geht schief, und der Abgesandte findet sich im ländlichen Finnland des frühen 20. Jahrhunderts wieder, im Körper einer Katze. Diese findet ein Tagebuch der Urgroßmutter, reist durch Zeit und Raum und erzählt gleichzeitig das Leben der beiden Frauen – im Helsinki der Gegenwart und auf dem Land vor hundert Jahren. Durch die Kraft der Sprache und mit Anklängen des magischen Realismus fängt dieser Roman nicht nur die Essenz der menschlichen Erfahrung ein, sondern wirft auch ein scharfes Licht auf die Geschichte und die Traditionen der abgelegenen finnischen Grenzgebiete zu Sowjetrussland und enthüllt die Geheimnisse, die im Herzen eines uralten und wilden Landes verborgen sind.
384 pages, Hardcover
First published January 1, 2023
59 people are currently reading
850 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 106 reviews
October 20, 2023
Katja Ketun Kätilö on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjojani, ja tässä Ketun uusimmassakin tykästyin eniten 1900-luvun alkupuolesta kertoviin jaksoihin, joissa mentaliteetti ja käytetty kieli olivat samaa juurta. Teoksessa siis kuvataan nykypäivän päähenkilön, Kirjailijan, ihmissuhdekiemuroita sekä hänen esivanhempiensa tarinaa Lapista, ja eri ajoissa liikkuva Kissa kommentoi kaikkea omasta vinkkelistään.
Itselleni suurin ongelma oli se, etten saanut muodostettua kirjasta kokonaisuutta. En löytänyt muuta yhteyttä kuin sukulaisuuden kahden eri tarinalinjan välille, ja maagiseksi realismiksi takakannessa kehuttu kissa ei tuntunut minusta maagiselta lainkaan vaan päälleliimatulta, oudolta elementiltä jo muutenkin sekavassa kokonaisuudessa. Kissaan tosin tottui, ja ärsytykseni siihen oli suurinta prologia lukiessani ja aivan kirjan lopussa.
Vahvin osa kirjaa oli ehdottomasti huutolaislapsi Eevan elämäntarina, ja se olisi mielestäni kantanut itsekseen koko kirjankin täytteeksi. Rakastuminen, naiminen ison talon ei-toivotuksi miniäksi, punaisten ja valkoisten väliset vastakkainasettelujen vuosikymmenet, toinen maailmansota ja sen vaikutukset...onhan näistä kerrottu, mutta Katja Kettu olisi voinut kertoa sen taas uudella tavalla.
Itselleni suurin ongelma oli se, etten saanut muodostettua kirjasta kokonaisuutta. En löytänyt muuta yhteyttä kuin sukulaisuuden kahden eri tarinalinjan välille, ja maagiseksi realismiksi takakannessa kehuttu kissa ei tuntunut minusta maagiselta lainkaan vaan päälleliimatulta, oudolta elementiltä jo muutenkin sekavassa kokonaisuudessa. Kissaan tosin tottui, ja ärsytykseni siihen oli suurinta prologia lukiessani ja aivan kirjan lopussa.
Vahvin osa kirjaa oli ehdottomasti huutolaislapsi Eevan elämäntarina, ja se olisi mielestäni kantanut itsekseen koko kirjankin täytteeksi. Rakastuminen, naiminen ison talon ei-toivotuksi miniäksi, punaisten ja valkoisten väliset vastakkainasettelujen vuosikymmenet, toinen maailmansota ja sen vaikutukset...onhan näistä kerrottu, mutta Katja Kettu olisi voinut kertoa sen taas uudella tavalla.
October 16, 2023
Upeaa, rikasta, elävää kieltä. Lauseita lukee ilokseen uudelleen vain kieltä makustellakseen. Tarina pitää otteessaan. Meni lempikirjojen joukkoon.
February 14, 2024
Tämä hiipii niin lähelle, että on vaikeaa edes sanoa mitään.
Sanon silti.
Mehevä kieli murreilmaisuineen tuntui alussa raskassoutuiselta, mutta sitten se tarttui kiinni, enkä saa sitä enää ravistettua itsestäni irti. Tapahtumat, teemat ja kokonaiset lauseet pyörivät yhä mielessä, ja mikä muukaan se on kuin merkki hiton hyvästä kirjasta. Jopa aiemmin inhoamani pateettinen korpirealismi muuttui genrenä lumoavaksi.
Ymmärrän, miksi kissa on oleellinen elementti. Vaikka eri aikatasojen tapahtumia olisi voinut tarkastella henkilöhahmojen ulkopuolelta muullakin tavoin (vaikkapa hahmottoman ulkopuolisen kertojan kautta fokalisoijaa vaihdellen), tarjoaa kissakertoja ihan ainutlaatuisen mahdollisuuden aikatasojen vertailuun ikään kuin ajan itsensä poikki. Ja onhan se hieno Bulgakov-viittaus.
Rakastuin Katja Ketun ääneen, ja aion lukea myös kaikki hänen aiemmin julkaistut teoksensa.
Sanon silti.
Mehevä kieli murreilmaisuineen tuntui alussa raskassoutuiselta, mutta sitten se tarttui kiinni, enkä saa sitä enää ravistettua itsestäni irti. Tapahtumat, teemat ja kokonaiset lauseet pyörivät yhä mielessä, ja mikä muukaan se on kuin merkki hiton hyvästä kirjasta. Jopa aiemmin inhoamani pateettinen korpirealismi muuttui genrenä lumoavaksi.
Ymmärrän, miksi kissa on oleellinen elementti. Vaikka eri aikatasojen tapahtumia olisi voinut tarkastella henkilöhahmojen ulkopuolelta muullakin tavoin (vaikkapa hahmottoman ulkopuolisen kertojan kautta fokalisoijaa vaihdellen), tarjoaa kissakertoja ihan ainutlaatuisen mahdollisuuden aikatasojen vertailuun ikään kuin ajan itsensä poikki. Ja onhan se hieno Bulgakov-viittaus.
Rakastuin Katja Ketun ääneen, ja aion lukea myös kaikki hänen aiemmin julkaistut teoksensa.
May 17, 2025
Auf Forschungen einer Katze wäre ich ohne die Programmvorstellung von Kirchner Kommunikation wahrscheinlich gar nicht aufmerksam geworden. Vor dem Lesen war ich dann aber tatsächlich erst einmal skeptisch, denn ich hatte erst ein finnisches Buch mit einer Katze gelesen und dass war so gar nicht meins. Begonnen habe ich das Buch natürlich trotzdem und war vom ersten Satz an begeistert.
Das Buch ist ein wilder Genremix aus historischem Roman, Fantasy, feministischer Literatur und Gegenwartsroman. Aus so einer Mischung entstehen oft die besten Geschichten. Kurz zur Zusammenfassung: Eine Art Geisterwesen, das aus irgendeiner Art Ursuppe kommt, wird zu einer Forschungsmission auf die Erde geschickt. Es soll dort eigentlich einer finnischen Schriftstellerin in der Gegenwart helfen, die gerade eine Fehlgeburt hatte. Stattdessen landet es im Körper einer Katze im Jahr 1917 und begegnet der Urgroßmutter der Schriftstellerin. Das ist jetzt alles halb so wild wie es sich anhört. Die Geschichte ist wundervoll lesbar geschrieben. Besonders der Teil der Urgroßmutter Eeva ist sehr spannend. Sie ist eine Art Heilerin, kennt die geheimen Sprüche von früher. Sie steht am Rande der Gesellschaft und nur Mahte akzeptiert sie wirklich. Nebenbei erfahren wir sehr viel über die finnische Geschichte, von Unabhängigkeit, Bürgerkrieg, Sympathien für den Kommunismus etc., meistens durch Eevas Tagebuch. Zwischendurch springt die Handlung immer wieder in die Gegenwart. Die beiden Handlungsstränge nähern sich mit dem Fortschreiten der Geschichte immer mehr an.
Forschungen einer Katze hat mich extrem positiv überrascht. Was die Katze jetzt genau sollte, habe ich zwar nicht ganz verstanden, das war dann aber auch nicht weiter schlimm. Ich habe mit Katja Kettu auf jeden Fall eine neue Autorin für mich entdeckt und würde mir wünschen, dass sie noch mehr Leser*innen findet. Ich habe das Buch nämlich bis jetzt viel zu selten gesehen.
Das Buch ist ein wilder Genremix aus historischem Roman, Fantasy, feministischer Literatur und Gegenwartsroman. Aus so einer Mischung entstehen oft die besten Geschichten. Kurz zur Zusammenfassung: Eine Art Geisterwesen, das aus irgendeiner Art Ursuppe kommt, wird zu einer Forschungsmission auf die Erde geschickt. Es soll dort eigentlich einer finnischen Schriftstellerin in der Gegenwart helfen, die gerade eine Fehlgeburt hatte. Stattdessen landet es im Körper einer Katze im Jahr 1917 und begegnet der Urgroßmutter der Schriftstellerin. Das ist jetzt alles halb so wild wie es sich anhört. Die Geschichte ist wundervoll lesbar geschrieben. Besonders der Teil der Urgroßmutter Eeva ist sehr spannend. Sie ist eine Art Heilerin, kennt die geheimen Sprüche von früher. Sie steht am Rande der Gesellschaft und nur Mahte akzeptiert sie wirklich. Nebenbei erfahren wir sehr viel über die finnische Geschichte, von Unabhängigkeit, Bürgerkrieg, Sympathien für den Kommunismus etc., meistens durch Eevas Tagebuch. Zwischendurch springt die Handlung immer wieder in die Gegenwart. Die beiden Handlungsstränge nähern sich mit dem Fortschreiten der Geschichte immer mehr an.
Forschungen einer Katze hat mich extrem positiv überrascht. Was die Katze jetzt genau sollte, habe ich zwar nicht ganz verstanden, das war dann aber auch nicht weiter schlimm. Ich habe mit Katja Kettu auf jeden Fall eine neue Autorin für mich entdeckt und würde mir wünschen, dass sie noch mehr Leser*innen findet. Ich habe das Buch nämlich bis jetzt viel zu selten gesehen.
April 22, 2025
Suur LugemisSoovitus!!!!
Sain seda Kadri Jaanitsa suurepärast tõlget lugedes korraga aru, kui hea on lugeda eestikeelset teksti ilma lõputute inglise keelest tulnud kohmaklaenude ja lauseehituseta. Imeline! Vaat see on eesti keel!
(See nending on mu endagi jaoks ootamatu. Ma ju ise kirjutan väga palju inglise keeles. Teen seda aga täie teadlikkusega kahe keele sõnavara ja lauseehituse erinevustest. Õigemini see ongi see põhjus, miks ma kahte keelt kasutan. Mõlemal on oma eelised! Neist tuleb aga teadlik olla, mitte lihtsalt toorelt ùmber panna. (Nagu näha, võtan isiklikult.))
Sain seda Kadri Jaanitsa suurepärast tõlget lugedes korraga aru, kui hea on lugeda eestikeelset teksti ilma lõputute inglise keelest tulnud kohmaklaenude ja lauseehituseta. Imeline! Vaat see on eesti keel!
(See nending on mu endagi jaoks ootamatu. Ma ju ise kirjutan väga palju inglise keeles. Teen seda aga täie teadlikkusega kahe keele sõnavara ja lauseehituse erinevustest. Õigemini see ongi see põhjus, miks ma kahte keelt kasutan. Mõlemal on oma eelised! Neist tuleb aga teadlik olla, mitte lihtsalt toorelt ùmber panna. (Nagu näha, võtan isiklikult.))
November 12, 2023
Rakastan Katja Ketun kieltä, juurevaa, rikasta, elävää, joustavaa. Olen hämmentynyt tästä avainromaaniksi kutsutusta kostoromaanista, jonka pohjalla kulkee voimakas autofiktion virta. Edellinen kustantamo ja sen Isopomo saavat kuulla kunniansa älykkäästi toteutetussa, kahdella eri tasolla operoivassa kertomuksessa. Se yhdistää suvun esivanhempien vahvan tarinan kirjailijan nykypäivän tragediaan. Maagista realismia edustava kissa toimii eri aikatasojen välittäjänä, ja vaikka se aluksi hiersi (olisipa yhtä hieno kuin Mestarin ja Margaritan kissa!), lopulta ratkaisu on selvä, ja Kettu avaa kauniisti myös omaa kirjallista, vimmaista prosessiaan: on kerta kaikkiaan pakko kirjoittaa.
Koston elementit ovat hirvittävän selkeät; isopomon julmuus ja kylmyys välittyvät sokeallekin. Mutta kaikkia käänteitä en purematta niele; kustantamolla lienisi oma versionsa kerrottavanaan edellisen kirjan - taiteilijaelämäkerran - synnystä. Mutta kirjailija ehti ensin, ja hänen totuutensa kiinnostaa ainakin minua korporaation totuutta enemmän.
Mitenkähän erilainen kirjasta olisi tullut, jos tragedian ja koston väliin olisi mahtunut muutama liennyttävä vuosi lisää?
Koston elementit ovat hirvittävän selkeät; isopomon julmuus ja kylmyys välittyvät sokeallekin. Mutta kaikkia käänteitä en purematta niele; kustantamolla lienisi oma versionsa kerrottavanaan edellisen kirjan - taiteilijaelämäkerran - synnystä. Mutta kirjailija ehti ensin, ja hänen totuutensa kiinnostaa ainakin minua korporaation totuutta enemmän.
Mitenkähän erilainen kirjasta olisi tullut, jos tragedian ja koston väliin olisi mahtunut muutama liennyttävä vuosi lisää?
September 18, 2024
RECENSIONE DEL 04/09/2024:
Un libro che permette di immergersi e di conoscere un po' più da vicino luoghi, paesaggi e tradizioni lapponi. I dialoghi sono scarni, tuttavia le parti ch ho amato maggiormente prediletto sono quelle raccontate dalla voce di Gatto.
Intenso l'incontro tra la bisnonna Eeva e la Scrittrice, tra passato e presente, così come quello tra la Scrittrice e il cavallo di Hartikka ai margini della Foresta Oscura: due anime in dissidio, ferite nell'anima e nel corpo, le quali, forse riconoscendosi l'una nell'altra, riescono finalmente, dopo tanto tempo, a trovare la tanto agognata serenità.
Ció che di più piacevole mi ha lasciato addosso questo romanzo è l'idea che i gatti siano davvero Entità Superiori, giunte nelle nostre vite per portare a termine una missione, così come quanto accaduto nella vita della Scrittrice.
(MI AUGURO CHE TALE RECENSIONE NON VENGA DI NUOVO CANCELLATA!)
Un libro che permette di immergersi e di conoscere un po' più da vicino luoghi, paesaggi e tradizioni lapponi. I dialoghi sono scarni, tuttavia le parti ch ho amato maggiormente prediletto sono quelle raccontate dalla voce di Gatto.
Intenso l'incontro tra la bisnonna Eeva e la Scrittrice, tra passato e presente, così come quello tra la Scrittrice e il cavallo di Hartikka ai margini della Foresta Oscura: due anime in dissidio, ferite nell'anima e nel corpo, le quali, forse riconoscendosi l'una nell'altra, riescono finalmente, dopo tanto tempo, a trovare la tanto agognata serenità.
Ció che di più piacevole mi ha lasciato addosso questo romanzo è l'idea che i gatti siano davvero Entità Superiori, giunte nelle nostre vite per portare a termine una missione, così come quanto accaduto nella vita della Scrittrice.
(MI AUGURO CHE TALE RECENSIONE NON VENGA DI NUOVO CANCELLATA!)
November 9, 2023
Tuntuu, että olisin lukenut aivan toisen kirjan kuin muut. En tunnista Hesarin kritiikistä mitään. Kieli on rikasta ja sillä lailla teos on taituruutta, mutta kostokirjat eivät ole makuuni, vaikka niitä kutsuttaisiin avainromaaniksi. En tajunnut kertojiin sovelletteuja pomppivia ratkaisuja. Pidin siitä, että teoksessa on kiva rakkaustarina.
July 30, 2025
Mitään näin kaunista en muista lukeneeni hetkeen.
Jos joskus pystynkin tämän kirjan luomia tunteita kuvailemaan, eivät sanat koskaan muuttuisi yhtä kuultaviksi kuin auringonsäteet, jylhiksi kuin ukonilma eivätkä tanssiviksi kuin tuuli, toisin kuin jokainen tämän teoksen kirjain.
Jos joskus pystynkin tämän kirjan luomia tunteita kuvailemaan, eivät sanat koskaan muuttuisi yhtä kuultaviksi kuin auringonsäteet, jylhiksi kuin ukonilma eivätkä tanssiviksi kuin tuuli, toisin kuin jokainen tämän teoksen kirjain.
July 27, 2025
Erst 2023 trat Finnland der NATO bei. Das hat einen ganz besonderen Grund. Finnland hat eine bewegte Geschichte. Als Spielball zwischen Schweden und der Sowjetunion war seine Unabhängigkeit lange eine Utopie. Und auch heute befindet sich Finnland mit der direkten Grenze zu Russland in einer vulnerablen Lage. Katja Kettu hat in diesem außergewöhnlichen Roman einen Teil der jüngsten Geschichte eingearbeitet.
Eeeva und Mahte leben im Südkarelien nahe der heutigen russischen Grenze. Während sie als Verdingmädchen von seiner Mutter Helmi verachtet wird, werden die beiden zum Ende des ersten Weltkriegs ein Paar. Vor dem Hintergrund der Krisen geschüttelten Historie Finnlands und dem von Rivalitäten, Hass und Neid geprägten Mitmenschen, begleiten wir die beiden durch die Höhen, aber auch die vielen Tiefen in ihrem Leben. Die üppige Landschaft, die aufgrund der meteorologischen Gegebenheiten wenig abwirft, erschwert ein auskömmliches Leben. Dazu addiert sich Mahtes sensibles und traumtänzerisches Wesen, welche ihn oft zwischen die Fronten geraten lässt. Eeva ist diejenige, die den Karren immer wieder aus dem Dreck ziehen muss, Zuversicht ausstrahlt und herb aber herzlich alles zusammenhält. Sie bekommen Kinder und auch diese kommen nicht schadlos durch die kriegsgeprägten Zeiten. Wer auch immer gerade das Sagen hat, Mahtes und Eevas Liebe hat auf ganz innige Art bestand.
In einem zweiten Erzählstrang geht es weniger liebevoll zu. Die Protagonistin wird nur „die Schriftstellerin“ genannt. Sie hat eine Fehlgeburt erlitten und das traumatische Erlebnis, sowie weitere Schicksalsschläge, führen zu einem Verlust der Sprache und einer Schreibblockade. Die Biografie dieser Protagonistin aus unserer Gegenwart wird uns nur nebelhaft erzählt. Doch nach und nach spüren wir die Verbindung zur Geschichte von Eeva und Mahte und wir erleben einmal mehr, wie das Schicksal unserer Vorfahren Einfluss auf unser Leben nimmt.
Ein wesentliches Bindeglied zwischen den beiden Ebenen ist ein Geisterführer vom „Amt für himmlische Forschung“ der im Körper einer Katze, die Jahrzehnte miteinander verknüpft. Im Wechsel wird uns also von der „Schriftstellerin“, der Katze und aus Evas Tagebucheinträgen ein Text serviert, der auch durch das besondere Konzept beeindruckt.
Die Autorin hat die Härte des Lebens in Finnland in der Zeit zwischen 1918 und 1979 in aller Deutlichkeit geschildert. Ich musste ein paar mal recherchieren, um die politischen Hintergründe besser zu verstehen. Doch in ihrem mitreißenden Erzählton hat sie mich nie verloren. Fulminant beschreibt sie Natur, fügt den Mix aus Volks-, Aber,- und Gottglauben ein und stellt die Familie in den Mittelpunkt.
Das fantastische Element der Katze wäre nicht nötig gewesen, verleiht der Lektüre aber einen gewissen Pfiff und ist unglaublich gut eingearbeitet.
Es folgen weitere Elemente des magischen Realismus, die wohl dosiert sind und sich wunderbar in die Geschichte einfügen.
Die Essenz dieses Romans aber ist die Liebesgeschichte zwischen Eeva und Mahte - eine berührendere habe ich dieses Jahr noch nicht gelesen.
Auch wenn ich am Anfang ein wenig gebraucht habe, um in die Geschichte reinzukommen, die besondere Erzählform zu begreifen und mich darauf einzulassen, konnte ich das Buch bald nicht mehr weglegen.
Katja Kettu ist wirklich eine große Erzählerin, die die Gabe besitzt, die DNA ihrer Heimat packend weiterzugeben, uns Leser*innen für diesen nicht unwichtigen Teil Europas zu interessieren und Figuren zum Leben zu erwecken, die wir nicht so schnell vergessen werden
Eine große Leseempfehlung für Alle, die das besondere Buch suchen, und sich jenseits vom Mainstream bezaubern lassen möchten.
Eeeva und Mahte leben im Südkarelien nahe der heutigen russischen Grenze. Während sie als Verdingmädchen von seiner Mutter Helmi verachtet wird, werden die beiden zum Ende des ersten Weltkriegs ein Paar. Vor dem Hintergrund der Krisen geschüttelten Historie Finnlands und dem von Rivalitäten, Hass und Neid geprägten Mitmenschen, begleiten wir die beiden durch die Höhen, aber auch die vielen Tiefen in ihrem Leben. Die üppige Landschaft, die aufgrund der meteorologischen Gegebenheiten wenig abwirft, erschwert ein auskömmliches Leben. Dazu addiert sich Mahtes sensibles und traumtänzerisches Wesen, welche ihn oft zwischen die Fronten geraten lässt. Eeva ist diejenige, die den Karren immer wieder aus dem Dreck ziehen muss, Zuversicht ausstrahlt und herb aber herzlich alles zusammenhält. Sie bekommen Kinder und auch diese kommen nicht schadlos durch die kriegsgeprägten Zeiten. Wer auch immer gerade das Sagen hat, Mahtes und Eevas Liebe hat auf ganz innige Art bestand.
In einem zweiten Erzählstrang geht es weniger liebevoll zu. Die Protagonistin wird nur „die Schriftstellerin“ genannt. Sie hat eine Fehlgeburt erlitten und das traumatische Erlebnis, sowie weitere Schicksalsschläge, führen zu einem Verlust der Sprache und einer Schreibblockade. Die Biografie dieser Protagonistin aus unserer Gegenwart wird uns nur nebelhaft erzählt. Doch nach und nach spüren wir die Verbindung zur Geschichte von Eeva und Mahte und wir erleben einmal mehr, wie das Schicksal unserer Vorfahren Einfluss auf unser Leben nimmt.
Ein wesentliches Bindeglied zwischen den beiden Ebenen ist ein Geisterführer vom „Amt für himmlische Forschung“ der im Körper einer Katze, die Jahrzehnte miteinander verknüpft. Im Wechsel wird uns also von der „Schriftstellerin“, der Katze und aus Evas Tagebucheinträgen ein Text serviert, der auch durch das besondere Konzept beeindruckt.
Die Autorin hat die Härte des Lebens in Finnland in der Zeit zwischen 1918 und 1979 in aller Deutlichkeit geschildert. Ich musste ein paar mal recherchieren, um die politischen Hintergründe besser zu verstehen. Doch in ihrem mitreißenden Erzählton hat sie mich nie verloren. Fulminant beschreibt sie Natur, fügt den Mix aus Volks-, Aber,- und Gottglauben ein und stellt die Familie in den Mittelpunkt.
Das fantastische Element der Katze wäre nicht nötig gewesen, verleiht der Lektüre aber einen gewissen Pfiff und ist unglaublich gut eingearbeitet.
Es folgen weitere Elemente des magischen Realismus, die wohl dosiert sind und sich wunderbar in die Geschichte einfügen.
Die Essenz dieses Romans aber ist die Liebesgeschichte zwischen Eeva und Mahte - eine berührendere habe ich dieses Jahr noch nicht gelesen.
Auch wenn ich am Anfang ein wenig gebraucht habe, um in die Geschichte reinzukommen, die besondere Erzählform zu begreifen und mich darauf einzulassen, konnte ich das Buch bald nicht mehr weglegen.
Katja Kettu ist wirklich eine große Erzählerin, die die Gabe besitzt, die DNA ihrer Heimat packend weiterzugeben, uns Leser*innen für diesen nicht unwichtigen Teil Europas zu interessieren und Figuren zum Leben zu erwecken, die wir nicht so schnell vergessen werden
Eine große Leseempfehlung für Alle, die das besondere Buch suchen, und sich jenseits vom Mainstream bezaubern lassen möchten.
October 22, 2025
Mä pidin todella paljon kirjoitustyylistä ja kissan persoonallisuudesta. Pidin siitä miten asioita kuvailtiin ja tarina oli yhtenäinen. Jossain vaiheessa mä mietin että mä en jaksa lukea tätä koska Eeva ei tunnu jaksavan, eikä Kirjailijakaan. Sit mä jaksoin ja nekin tuntui jaksavan
June 17, 2025
https://www.hyperebaaktiivne.ee/2025/...
Katja Kettu "Ühe kassi ülestähendusi" jutustab ajas rändavast Kassist, süübides nii loome- ja elukriisis kirjaniku argipäeva kui ka tema esiema katsumustesse. Valisin raamatu üsna huupi, et täita #kikael2025 väljakutse teema "armastus ja ajaränd" ja tabasin otse kümnesse.
2020/1917-48, Helsingi/Soome idapiir. Ühel Helsingis elaval Kirjanikul on vaja Vaimset Teejuhti, kuid too saadetakse hoopis esmalt tema vanavanaema Eeva manu. Naisel pole aimugi, et kass, kelle ta uppumisest päästab, on midagi enamat kui lihtlabane pudulojus. Eeva kohtub sel päeval oma eluarmastuse Mahtega ning võtab peagi ette pika teekonna Perale, mehe koju sügaval metsas. Pere ei toeta, et noorim poeg vallasandi naiseks võtab, nii et noorpaar peab viletsuses elama. Kass jõuab ka Kirjaniku juurde, kes on äsja kaotanud kauaoodatud lapse ning on segastes suhetes endise kallima, oma kirjastuse Peabossiga. Kahe aja vahel pendeldades, näeb loomaks kehastunud Teejuht häda ja viletsust, naiste valu ja tugevust ja armastust, aga mitte enda ülesannet. Kass on ka täitsa mõnus olla.
"Ühe kassi ülestähendusi" oli täielik üllataja. Raamat kõnetas hingepõhjani, kõrvutas suurepäraselt kahe ajastu naiste katsumusi, tutvustas Soome ajalugu ja pani pisaraid valama ning kõike seda Kadri Jaanitsa oivalises tõlkes.
Maagiline avaakord haaras jalamaid kaasa - kass, kes nagu on loo osa, aga ei ole ka, ning tagatippu ei olegi üldse kass. Kaks tema silmadele avanevat lugu peegeldasid vastakuti nii nende keskmes olevate naiste kannatusi kui ka nende tohutut jõudu. Ei saa võrrelda, kellel oli raskem. Vaeslaps, suur armastus, tõrjuv ämm, eraldatud talu, kommunismimeelne ja Venemaale kippuv mees, üksindus, sõda, lapsed, jälle sõda. Edukas kirjanik, uhke maja nooblis piirkonnas, ei meest, ei last, vanus peale pressimas, kaotsi läinud sõnad, tagakiusamine. Igal ajastul on omad mured, omad viisid naiste kammitsemiseks, ent naised on tugevad.
Eeva kaudu heidab teos valgust murdelistele aastatele soome ajaloos, mis puudutasid ka eraldatud talusid loodusrüpes. Ei tulnud üllatusena, et noored Venemaale kippusid, kuna olen sellest kunagi varem lugenud (Sirpa Kähkonen "Graniitmees"). Uus oli kõik muu, nende vaatenurk, kes maha jäid, lõhed ja vaen ühiskonnas.
Veel üks üllatus tabas mõni aeg peale lõppu, mis ise nägi välja nii: kuivatasin pisarad, pakkisin koti ja suundusin vestlusõhtule värskeid muljeid jagama. Nimelt teab internet, et romaan on autofiktsioon, lehekülgedele valatud viha ning valu. See oli mu esimene kokkupuude Katja Kettuga, aga kindlasti mitte viimane!
Aitäh, Koolibri, raamatu eest!
Katja Kettu "Ühe kassi ülestähendusi" jutustab ajas rändavast Kassist, süübides nii loome- ja elukriisis kirjaniku argipäeva kui ka tema esiema katsumustesse. Valisin raamatu üsna huupi, et täita #kikael2025 väljakutse teema "armastus ja ajaränd" ja tabasin otse kümnesse.
2020/1917-48, Helsingi/Soome idapiir. Ühel Helsingis elaval Kirjanikul on vaja Vaimset Teejuhti, kuid too saadetakse hoopis esmalt tema vanavanaema Eeva manu. Naisel pole aimugi, et kass, kelle ta uppumisest päästab, on midagi enamat kui lihtlabane pudulojus. Eeva kohtub sel päeval oma eluarmastuse Mahtega ning võtab peagi ette pika teekonna Perale, mehe koju sügaval metsas. Pere ei toeta, et noorim poeg vallasandi naiseks võtab, nii et noorpaar peab viletsuses elama. Kass jõuab ka Kirjaniku juurde, kes on äsja kaotanud kauaoodatud lapse ning on segastes suhetes endise kallima, oma kirjastuse Peabossiga. Kahe aja vahel pendeldades, näeb loomaks kehastunud Teejuht häda ja viletsust, naiste valu ja tugevust ja armastust, aga mitte enda ülesannet. Kass on ka täitsa mõnus olla.
"Ühe kassi ülestähendusi" oli täielik üllataja. Raamat kõnetas hingepõhjani, kõrvutas suurepäraselt kahe ajastu naiste katsumusi, tutvustas Soome ajalugu ja pani pisaraid valama ning kõike seda Kadri Jaanitsa oivalises tõlkes.
Maagiline avaakord haaras jalamaid kaasa - kass, kes nagu on loo osa, aga ei ole ka, ning tagatippu ei olegi üldse kass. Kaks tema silmadele avanevat lugu peegeldasid vastakuti nii nende keskmes olevate naiste kannatusi kui ka nende tohutut jõudu. Ei saa võrrelda, kellel oli raskem. Vaeslaps, suur armastus, tõrjuv ämm, eraldatud talu, kommunismimeelne ja Venemaale kippuv mees, üksindus, sõda, lapsed, jälle sõda. Edukas kirjanik, uhke maja nooblis piirkonnas, ei meest, ei last, vanus peale pressimas, kaotsi läinud sõnad, tagakiusamine. Igal ajastul on omad mured, omad viisid naiste kammitsemiseks, ent naised on tugevad.
Eeva kaudu heidab teos valgust murdelistele aastatele soome ajaloos, mis puudutasid ka eraldatud talusid loodusrüpes. Ei tulnud üllatusena, et noored Venemaale kippusid, kuna olen sellest kunagi varem lugenud (Sirpa Kähkonen "Graniitmees"). Uus oli kõik muu, nende vaatenurk, kes maha jäid, lõhed ja vaen ühiskonnas.
Veel üks üllatus tabas mõni aeg peale lõppu, mis ise nägi välja nii: kuivatasin pisarad, pakkisin koti ja suundusin vestlusõhtule värskeid muljeid jagama. Nimelt teab internet, et romaan on autofiktsioon, lehekülgedele valatud viha ning valu. See oli mu esimene kokkupuude Katja Kettuga, aga kindlasti mitte viimane!
Aitäh, Koolibri, raamatu eest!
December 21, 2024
Ho ricevuto questo libro come regalo dal mio fidanzato, che sa che mi piace leggere e che adoro i gatti. Mi sono subito emozionata quando ho letto il titolo, “Indagine di un gatto” pensando che sarebbe stato un romanzo stile Sherlock Holmes ma dal POV di un gatto. Mi sbagliai di grosso.
Ero confusa: più leggevo più dovevo cercare online posti, nomi e parole sconosciute. E non solo perché l’italiano non è la mia prima lingua, ma perché questo è un libro che secondo me è stato scritto da un finlandese PER i finlandesi. Non lo dico per le referenze storiche, bensì per la costante mancanza di spiegazione e contesto che certi paragrafi hanno avuto. Sento che l’autrice parlava spesso di cose che per lei erano logiche, ma che per una persona che non conosce la ricchezza culturale di simile paese è veramente un imbroglio mentale. Sarà colpa mia che non mi sono informata sulla Finlandia e i suoi pittori e poeti famosi prima di cominciare la lettura? Sarà il prologo che ha letto il mio fidanzato che l’ha fatto pensare che sarebbe stato un libro facile da digerire? Non lo so. So solo che ci ho messo un po’ a finire il libro, proprio perché mi sentivo inutile nel dover cercare ogni 5 minuti un posto o una parola scritta in finlandese.
D’altro canto, c’erano troppi salti temporali. Apprezzo i paragrafi brevi ma che esprimono molto, però qui ci sono stati troppi buchi di trama e sono rimasta con troppe domande sui personaggi. Più che un libro ho sentito di star leggendo lo script di un film (mi piace la lettura descrittiva). I dettagli per me sono importantissimi.
Ci sono delle cose che ho cominciato a capire a più di metà libro, e per questo sento che in futuro lo rileggerò. Proprio per finire di collegare i fili. Oltre a ciò, è stata una lettura piacevole e carina a parte quei salti temporali , buchi di trama e dialogo carente.
3⭐️⭐️⭐️/5 perché alla fine è stata una nuova esperienza, un nuovo punto di vista acquisito e perché è sempre bello leggere il lavoro di autori fuori dalla tua “normalità”.
Ero confusa: più leggevo più dovevo cercare online posti, nomi e parole sconosciute. E non solo perché l’italiano non è la mia prima lingua, ma perché questo è un libro che secondo me è stato scritto da un finlandese PER i finlandesi. Non lo dico per le referenze storiche, bensì per la costante mancanza di spiegazione e contesto che certi paragrafi hanno avuto. Sento che l’autrice parlava spesso di cose che per lei erano logiche, ma che per una persona che non conosce la ricchezza culturale di simile paese è veramente un imbroglio mentale. Sarà colpa mia che non mi sono informata sulla Finlandia e i suoi pittori e poeti famosi prima di cominciare la lettura? Sarà il prologo che ha letto il mio fidanzato che l’ha fatto pensare che sarebbe stato un libro facile da digerire? Non lo so. So solo che ci ho messo un po’ a finire il libro, proprio perché mi sentivo inutile nel dover cercare ogni 5 minuti un posto o una parola scritta in finlandese.
D’altro canto, c’erano troppi salti temporali. Apprezzo i paragrafi brevi ma che esprimono molto, però qui ci sono stati troppi buchi di trama e sono rimasta con troppe domande sui personaggi. Più che un libro ho sentito di star leggendo lo script di un film (mi piace la lettura descrittiva). I dettagli per me sono importantissimi.
Ci sono delle cose che ho cominciato a capire a più di metà libro, e per questo sento che in futuro lo rileggerò. Proprio per finire di collegare i fili. Oltre a ciò, è stata una lettura piacevole e carina a parte quei salti temporali , buchi di trama e dialogo carente.
3⭐️⭐️⭐️/5 perché alla fine è stata una nuova esperienza, un nuovo punto di vista acquisito e perché è sempre bello leggere il lavoro di autori fuori dalla tua “normalità”.
February 4, 2024
Erään kissan tutkimuksilla on kolme kertojaa: Suomen itsenäistymisen ja sotien melskeet kokemaan joutuva Eeva, omaa lasta ja luotettavaa puolisoa kaipaava 2000-luvun Kirjailija, sekä musta kissa, joka tarkkailee molempia naisia. Kissa on oikeasti henkien maailmasta lähetetty olento, jonka tehtävä on tukea molempia naisia koettelemusten keskellä. Kirjailijan hahmo on vahvasti omakohtainen. Hänen kauttaan Kettu käsittelee keskenmenon ja petollisen isäehdokkaan aiheuttamia traumojaan, sekä edellisen teoksensa epäonnistumisen aiheuttamaa järkytystä, häpeää ja katkeruutta. Tosielämän Katja Kettu vaihtoi tuon kokemuksen jälkeen kustantamoa WSOY:ltä Otavalle.
Vaikka tarina veti hyvin ja kieli oli tuttua herkullista Kettua, en onnistunut uppoamaan kovin syvälle Eevan tai kirjailijan tarinoihin. En myöskään löytänyt merkittävää punaista lankaa tarinoiden väliltä, joka olisi kantanut kokonaisen romaanin verran. Kirjailijan osuus tuntui hiukan paljastuskirjalta ja hiukan terapialta. Eeva taas oli mukana osoittamassa, kuinka paljon naiset ovat joutuneet kärsimään, ja silti he ovat selvinneet. Eevan kokemusten rinnalla Kirjailijat kärsimykset näyttävät vähäisiltä harmeilta, minkä tarkoitus oli ehkä lohduttaa kovia kokenutta kirjailijaa. Samalla kuitenkin Eevasta tuli sinnikkään naisen karikatyyri. Kirjasta löytyi myös se pakollinen raiskaus, jonka Kettu kirjoittaa mukaan jokaiseen tarinaansa. Tapahtumaa ei liiemmin kuvailla, eikä siihen juuri palata, joten sen takia ei kirjaa kannata jättää lukematta.
Vaikka kirja ei siis aivan kaikilta osin ihastuttanut, olen iloinen, että Kettu on päässyt taas kirjoittamisen makuun. Hänen suomenkielensä on aivan mahtavan rehevää ja runsasta. Jos markkinointiväkemme osaisi käyttää suomea puoliksikaan näin taitavasti, kielemme ei olisi nyt täynnä kökköjä suoria käännöksiä ja anglismeja. Uskon vahvasti, että Ketun uran tähtihetket ovat vielä edessä päin. Seuraavaa kirjaa odotellessa.
Vaikka tarina veti hyvin ja kieli oli tuttua herkullista Kettua, en onnistunut uppoamaan kovin syvälle Eevan tai kirjailijan tarinoihin. En myöskään löytänyt merkittävää punaista lankaa tarinoiden väliltä, joka olisi kantanut kokonaisen romaanin verran. Kirjailijan osuus tuntui hiukan paljastuskirjalta ja hiukan terapialta. Eeva taas oli mukana osoittamassa, kuinka paljon naiset ovat joutuneet kärsimään, ja silti he ovat selvinneet. Eevan kokemusten rinnalla Kirjailijat kärsimykset näyttävät vähäisiltä harmeilta, minkä tarkoitus oli ehkä lohduttaa kovia kokenutta kirjailijaa. Samalla kuitenkin Eevasta tuli sinnikkään naisen karikatyyri. Kirjasta löytyi myös se pakollinen raiskaus, jonka Kettu kirjoittaa mukaan jokaiseen tarinaansa. Tapahtumaa ei liiemmin kuvailla, eikä siihen juuri palata, joten sen takia ei kirjaa kannata jättää lukematta.
Vaikka kirja ei siis aivan kaikilta osin ihastuttanut, olen iloinen, että Kettu on päässyt taas kirjoittamisen makuun. Hänen suomenkielensä on aivan mahtavan rehevää ja runsasta. Jos markkinointiväkemme osaisi käyttää suomea puoliksikaan näin taitavasti, kielemme ei olisi nyt täynnä kökköjä suoria käännöksiä ja anglismeja. Uskon vahvasti, että Ketun uran tähtihetket ovat vielä edessä päin. Seuraavaa kirjaa odotellessa.
October 26, 2025
Katja Kettu on loistava kirjailja. Olen lukenut useampia hänen kirjojaan ja aina lukemisen jälkeen on jotenkin hyvällä tavalla pölmästynyt olo. Tässäkin kirjassa kerronta on väkevää ja välillä tulee jopa fyysisesti paha olo lukiessa päähenkilön kokemuksista ja ahdistavista ajatuksista. Siitä huolimatta sitä vain ahmii ja on jotenkin vaistomaisesti päähenkilön puolella, vaikka kuinka välillä raivostuttaa ihmisen saamattomuus ja märehtimisen syvyys. Sitä jotenkin ratioonalisena ajattelee, että nyt ylös, ulos ja lenkille, mutta eihän se niin mene.
Kuten muissakin Ketun kirjoissa, niin tässäkin on yhteiskunnallinen ote. Oma maailmankuva avartuu, kun lukee tarinoita, joissa tarkastellaan erilaisia totuuksia koti, usko ja isänmaa kolminaisuudesta.
Mutta onneksi tarinassa oli mukana kissa! Aivan ihana ulkopuolinen viisaus auttamassa ja tarkkailemassa päähenkilöä - sekä tuomassa ihan vain maalaisjärkeä elämään.
Kuten muissakin Ketun kirjoissa, niin tässäkin on yhteiskunnallinen ote. Oma maailmankuva avartuu, kun lukee tarinoita, joissa tarkastellaan erilaisia totuuksia koti, usko ja isänmaa kolminaisuudesta.
Mutta onneksi tarinassa oli mukana kissa! Aivan ihana ulkopuolinen viisaus auttamassa ja tarkkailemassa päähenkilöä - sekä tuomassa ihan vain maalaisjärkeä elämään.
January 6, 2024
Kirja parhaimmillaan menneisyyteen sijoittuvissa osissa. Kuvaa hienosti sisällissodan ja sotien aikaista Suomea. Menneen hahmot olivat mielestäni myös nykyajassa liikkuviin verrattuna onnistenuumpia. Nykyajassa Kirjailija tuntui ontolta ja kertojan itsetietoisuus hieman päälleliimatulta.
Avainromaani on uteliasta mieltä raastava kokemus, etenkin kun diskurssia on seurannut ennen lukemista. Toisaalta se teki kirjasta myös mielenkiintoisen, vaikka olisin halunnut erottaa Kettua enemmän kertojasta.
Murteellisuus plussaa.
Avainromaani on uteliasta mieltä raastava kokemus, etenkin kun diskurssia on seurannut ennen lukemista. Toisaalta se teki kirjasta myös mielenkiintoisen, vaikka olisin halunnut erottaa Kettua enemmän kertojasta.
Murteellisuus plussaa.
September 1, 2024
All'inizio complicato, ma poi si prende confidenza con i personaggi, il luogo i periodi e la storia prende forma. La storia di una famiglia vista e narrata dal gatto venuto per salvare un membro di questa famiglia.
November 11, 2024
Kun pyydetään nopsaan luettelemaan 2000-luvun parhaita suomalaisia kirjailijoita, Katja Kettu on aina mukana. Koska Yöperhonen, etenkin, ja koska Kätilö tietenkin. Ja koska Katja Ketun kieli on, en tiedä miten paremmin sanoa, vaan niin upeaa.
Erään kissan tutkimuksia odotti lukemista vuoden. Odotukset eivät olleet suuret. Vaikka kissaihminen olenkin kissa kertojana on ehkä liikaa. Mietin, että miksi Kettu tälle tielle rupesi.
Oli Kainuuta, oli rajaa, oli sukua erikoista. Miten se viimeinen kirjalija, eli tyär, sinne Eiraan päätyikään, jäi kummiskin vähän vajaaksi. Hän kuitenkin oli eriskummallisen suvun jatke. Ja että kustantamo kamala oli tässä se osuus, jonka arvosteluista ennestään tiesin. Olivat sen isopomo ja isoisoäiti Eeva maailmoineen minusta liiankin kaukana toisistaan.
Tavallaan revittiin paljon henkilökohtaista irti. Tavallaan oli niin paljon ironiaa, että ei menty vereslihalle. Kissa analysoi kaikkea etäältä kuin kunnon akateemikko ikään, mitä taas etäännytti aiheesta entisestään.
Noin yleisesti ottaen eläimet tällaisissa tarinoissa eivät toimi. Ovat eri sukua - en pysty ottamaan vakavasti.
Kuitenkin pidin ja ajattelen, että kissakirjaksi ylitti odotukset ja oli kiinnostava lukea.
Ja että Katja Kettu fanitan sinua suuresti, mutta ensi kerralla kiitos jotain muuta mielellään. Jos se kissa vielä kirjaasi ilmestyy, ajattele se pois.
Erään kissan tutkimuksia odotti lukemista vuoden. Odotukset eivät olleet suuret. Vaikka kissaihminen olenkin kissa kertojana on ehkä liikaa. Mietin, että miksi Kettu tälle tielle rupesi.
Oli Kainuuta, oli rajaa, oli sukua erikoista. Miten se viimeinen kirjalija, eli tyär, sinne Eiraan päätyikään, jäi kummiskin vähän vajaaksi. Hän kuitenkin oli eriskummallisen suvun jatke. Ja että kustantamo kamala oli tässä se osuus, jonka arvosteluista ennestään tiesin. Olivat sen isopomo ja isoisoäiti Eeva maailmoineen minusta liiankin kaukana toisistaan.
Tavallaan revittiin paljon henkilökohtaista irti. Tavallaan oli niin paljon ironiaa, että ei menty vereslihalle. Kissa analysoi kaikkea etäältä kuin kunnon akateemikko ikään, mitä taas etäännytti aiheesta entisestään.
Noin yleisesti ottaen eläimet tällaisissa tarinoissa eivät toimi. Ovat eri sukua - en pysty ottamaan vakavasti.
Kuitenkin pidin ja ajattelen, että kissakirjaksi ylitti odotukset ja oli kiinnostava lukea.
Ja että Katja Kettu fanitan sinua suuresti, mutta ensi kerralla kiitos jotain muuta mielellään. Jos se kissa vielä kirjaasi ilmestyy, ajattele se pois.
October 30, 2023
Huutolaistytöstä Saaren taipumattomaksi isoisoäidiksi kasvavan Eevan ja tämän sukupuuhun sukupolvia ylemmäs kirjatun ”Kirjailijan” elämänmakuiset, tuskalta pakenemattomat tarinat kurottavat tässä romaanissa kiehtovasti toisiaan kohti. Pohjoinen kieli ja mytologia lumoaa. Vaikka nämä ainekset ovat Ketun aiemmista romaaneista osittain tuttuja, on tarina täysin uusi ja puhutteleva, jäljen jättävä.
Tämä oli teos, joka myös tempaisi pois vaivanneesta lukujumista ja houkutti mukaansa ja mukanaan kuin virvatuli. Liikahutti!
Tämä oli teos, joka myös tempaisi pois vaivanneesta lukujumista ja houkutti mukaansa ja mukanaan kuin virvatuli. Liikahutti!
July 1, 2024
Katja Ketun Erään kissan tutkimuksia ei ole kaunis romaani. Se on rujo, fragmentaarinen ja keskeneräisen oloinen. Kerronta jakaantuu kahteen aikaan, joita kuroo yhteen veren perintö sekä maan päälle lähetetty Taivaiden Tutkimustoimiston etsivä, kissanasuinen kuolematon, jonka lopullinen tehtävä jää hämärän peittoon. Kirjaa on kuvailtu maagiseksi realismiksi ja avainromaaniksi, joista jälkimmäisen uskon kevyesti, mutta ensimmäiseen luonnehdintaan eivät ainekset mielestäni aivan riitä.
Ketun käyttämä verevä entisaikojen kieli koukuttaa ja kiehtoo. Kahdessa ajassa kulkevien tarinoiden yhteys kuitenkin ontuu ja tuntuu löyhältä. Puutteenperällä 1900-luvun alkupuolella elävät huutolaistyttö Eeva ja talonpoika Mahte kamppailevat oikeudestaan elää rauhassa Neuvosto-Venäjän ja punaisen aatteen pyyhkiessä itäisen Pohjolan yli. Nykyhetkessä omasta perheestä kipeästi haaveileva Kirjailija kärsii keskenmenoista ja elämässään risteilevien miesten ailahtelevaisuudesta. Sukutilan rauhassa hän etsii otetta elämäänsä ja tutustuu kuolleisiin esivanhempiinsa.
Romaani vaikuttaa autofiktiivisen henkilökohtaiselta ja ajoittain sen tekstiä tuntuu korventavan koston sekä ylisukupolvisen katkeruuden lieskat.
Ketun käyttämä verevä entisaikojen kieli koukuttaa ja kiehtoo. Kahdessa ajassa kulkevien tarinoiden yhteys kuitenkin ontuu ja tuntuu löyhältä. Puutteenperällä 1900-luvun alkupuolella elävät huutolaistyttö Eeva ja talonpoika Mahte kamppailevat oikeudestaan elää rauhassa Neuvosto-Venäjän ja punaisen aatteen pyyhkiessä itäisen Pohjolan yli. Nykyhetkessä omasta perheestä kipeästi haaveileva Kirjailija kärsii keskenmenoista ja elämässään risteilevien miesten ailahtelevaisuudesta. Sukutilan rauhassa hän etsii otetta elämäänsä ja tutustuu kuolleisiin esivanhempiinsa.
Romaani vaikuttaa autofiktiivisen henkilökohtaiselta ja ajoittain sen tekstiä tuntuu korventavan koston sekä ylisukupolvisen katkeruuden lieskat.
January 13, 2024
Hienoa ja rikasta kieltä! Myös historialliset osuudet olivat mielenkiintoisia, eri sukupolvien tarinoiden kuljettaminen rinnakkain ihan toimivaa ja itse kissa kiinnostava hahmo. Mielen päälle jäi ehkä kuitenkin sellainen fiilis, että tajusinko tästä nyt ihan kaikkea mitä oli tarkoitus. Odotin tältä ehkä vieläkin enemmän.
July 2, 2024
3,75 tähteä? Vaikea antaa arviota, koska viihdyin kirjan parissa todella hyvin alusta loppuun. Kirjan loputtua tarina tuntui kuitenkin jäävän hieman ontoksi. Molemmilla kertojilla oli hyvät hetkensä ja erityisesti Eevan tarina oli todella kiinnostava, mutta kokonaisuutena niiden nivonta yhteen ei kyllä täysin onnistunut. Kissan rooli oli myös vähän hähmäinen, vaikka se ihan hauska lisä olikin. Erityisen paljon hyvää kirjalle toi Lapin murteen käyttö ja sen erojen tavoittaminen eri aikakausina.
April 27, 2025
Quite a weird book, a bit too weird for me. Sometimes something was said that I didn't appreciate, about other ethnic groups and queer folks. All in all not really a book for me, a little too strange for my liking.
October 7, 2024
Liikaa vaan kuvailua ja liian vähän tapahtumaa. Menneisyyskuvaus parasta, siks 2 eikä 1 tähtee, että niitä oli enemmän.
October 27, 2024
Katja Kettu ❤️! En salig blanding av virkelighet og fiksjon, i både nåtid og fortid. Og en tidsreisende katt!
January 31, 2025
Niin kaunista kieltä, rakastan murteita
May 12, 2025
En gennemført åndsfraværende læsning fra min side. Det historiske lag blev på bekostning af karakterernes ægthed, tror jeg (og hørte jeg Anne Sophia Hermansen sige i Anmelderne…)
December 5, 2025
Üks lemmikutest sel aastal loetud raamatutest, väga emotsionaalne ja puudutav.
July 23, 2025
Minu arvamuse raamatust leiab blogist https://triinuraamatud.wordpress.com/...
June 28, 2024
Ei ollut kyllä mun kirjani. Tässä yhdisty monia asioita, joista pidän (useita kertojia, eri aikatasot, sodanaikainen Suomi), mutta äh ei. Kesti tosi kauan tajuta, mikä kirjassa olisi teemana. Olisin lukenut Eevasta ja Mahtesta mieluusti enemmän.
Displaying 1 - 30 of 106 reviews