What do you think?
Rate this book
Gerdt Bladhin tuho
Kertomus siitä kuinka mies nujertuu
Gertd Bladh on varakas ja menestynyt. Hän on Bladhin suvulle sukupolvia kuuluneen helsinkiläisen tavaratalon johtaja, perheellinen mies jonka elämä tuntuu olevan järjestyksessä. Palatessaan liikematkalta Zürichistä päivän sovittua aikaisemmin, hän löytää vieraan miehen sängystään, vaimonsa vierestä. Myös työpaikalla alkaa tuulla. Luottomiehet osoittautuvat epäluotettaviksi, johtokunta arvaamattomaksi. Alkaa syöksykierre. Vahvimmallakin on heikko kohtansa, kaikki me kuljemme yksilöllisellä jäällä.
Gertd Bladh on varakas ja menestynyt. Hän on Bladhin suvulle sukupolvia kuuluneen helsinkiläisen tavaratalon johtaja, perheellinen mies jonka elämä tuntuu olevan järjestyksessä. Palatessaan liikematkalta Zürichistä päivän sovittua aikaisemmin, hän löytää vieraan miehen sängystään, vaimonsa vierestä. Myös työpaikalla alkaa tuulla. Luottomiehet osoittautuvat epäluotettaviksi, johtokunta arvaamattomaksi. Alkaa syöksykierre. Vahvimmallakin on heikko kohtansa, kaikki me kuljemme yksilöllisellä jäällä.
285 pages, Hardcover
First published January 1, 1987
23 people want to read
About the author
Christer Kihlman
29 books8 followersChrister Kihlman on suomenruotsalainen kirjailija ja kulttuurivaikuttaja. Vasemmistointellektuellina tunnettu Kihlman kohahdutti 60- ja 70-lukujen kulttuuripiirejä suorasanaisilla ja henkilökohtaisilla teoksillaan.
Kihlman oli varma kirjallisesta kutsumuksestaan jo nuorena poikana. Vartuttuaan hän opiskeli joitakin vuosia yliopistossa kirjallisuutta ja historiaa, mutta keskeytti opintonsa. Kihlman on kirjoittanut pääasiassa romaaneja ja runoteoksia, mutta myös artikkeleita ja esseitä. Kihlmanin teosten kieli on ruotsi. Kirjailijan uransa lisäksi Kihlman on toiminut journalistina. Hän oli
kulttuurilehti Arenan päätoimittaja vuosina 1951–1954, avustajana Nya Pressenissä vuosina 1952–1960 sekä Nya Arguksen toimittajana vuosina 1961–1982. Kihlman toimi Taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina vuodet 1975–1980.
Kihlamin tunnetuin teos on Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi) vuodelta 1971. Människan som skalv on teos, jossa Kihlman kertoo omasta biseksuaalisuudestaan, alkoholismistaan ja vaikeasta avioliitostaan. Se herätti ilmestyessään laajan huomion. Teos on, tuolloin Suomessa vielä kriminalisoidun homoseksuaalisuuden puolustuspuhe, mutta myös suomenruotsalaiselle porvarillisuudelle kohdistettu kritiikki. Teoksen johdosta Kihlmania on monesti verrattu toiseen suomenruotsalaiseen kirjailijaan Henrik Tikkaseen.
Kihlmanin muusta tuotannosta kiitelty on ainakin kivuliaita perhesiteitä tarkasteleva kolmen romaanin sarja, johon luetaan teokset Den blå modern (1963), Dyre prins (1975) ja Gerdt Bladhs undergång (1987). Teokset on suomennettu nimillä Sininen äiti, Kallis prinssi ja Gerdt Bladhin tuho. Teoksista ensimmäinen sekä viimeinen on dramatisoitu teatteriin.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011/ Näytelmät.fi
Kihlman oli varma kirjallisesta kutsumuksestaan jo nuorena poikana. Vartuttuaan hän opiskeli joitakin vuosia yliopistossa kirjallisuutta ja historiaa, mutta keskeytti opintonsa. Kihlman on kirjoittanut pääasiassa romaaneja ja runoteoksia, mutta myös artikkeleita ja esseitä. Kihlmanin teosten kieli on ruotsi. Kirjailijan uransa lisäksi Kihlman on toiminut journalistina. Hän oli
kulttuurilehti Arenan päätoimittaja vuosina 1951–1954, avustajana Nya Pressenissä vuosina 1952–1960 sekä Nya Arguksen toimittajana vuosina 1961–1982. Kihlman toimi Taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina vuodet 1975–1980.
Kihlamin tunnetuin teos on Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi) vuodelta 1971. Människan som skalv on teos, jossa Kihlman kertoo omasta biseksuaalisuudestaan, alkoholismistaan ja vaikeasta avioliitostaan. Se herätti ilmestyessään laajan huomion. Teos on, tuolloin Suomessa vielä kriminalisoidun homoseksuaalisuuden puolustuspuhe, mutta myös suomenruotsalaiselle porvarillisuudelle kohdistettu kritiikki. Teoksen johdosta Kihlmania on monesti verrattu toiseen suomenruotsalaiseen kirjailijaan Henrik Tikkaseen.
Kihlmanin muusta tuotannosta kiitelty on ainakin kivuliaita perhesiteitä tarkasteleva kolmen romaanin sarja, johon luetaan teokset Den blå modern (1963), Dyre prins (1975) ja Gerdt Bladhs undergång (1987). Teokset on suomennettu nimillä Sininen äiti, Kallis prinssi ja Gerdt Bladhin tuho. Teoksista ensimmäinen sekä viimeinen on dramatisoitu teatteriin.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011/ Näytelmät.fi
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
September 24, 2021
Ensikosketukseni Christer Kihlmaniin (1930–2021) oli Kallis prinssi (1975), joka oli niin hallusinogeeninen matka 70-luvun äärivasemmistolaisen mielen syvyyksiin, etten vieläkään ole varma, oliko kyseinen romaani tosissaan kirjoitettu vai satiiri. Gerdt Bladhin tuhossa (1987) eletään vuotta 1984, ja Neuvostoliittoon ei pohjimmiltaan usko enää edes Christer Kihlman. Sen sijaan AIDS askarruttaa nyt mieliä.
Tavaratalonjohtaja Gerdt Bladh palaa kotiin Sveitsistä ja löytää vaimonsa sängystä toisen miehen kanssa. Tämä syöksee Bladhin kriisiin, ja samaan aikaan työpaikallakin alkavat asiat mennä huonoon suuntaan. Bladh on uudistanut tavarataloaan samaan suuntaan kuin Stockmannia uudistettiin 2000-luvulla, ja lopputuloskin on ollut samansuuntainen. Tavaratalo ei tuota riittävästi voittoa. Lopulta Bladh savustetaan ulos paikaltaan uhkaamalla paljastaa tämän ulkomaanmatkoilla tapahtuneet homoilut.
Gerdt Blahdhin tuho toimii ajankuvauksena ja porvariston kuvauksena. Romaanissa on myös tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettuja osia ja maagiseen realismiin viittaavaa kerrontaa, josta voi pitää tai olla pitämättä. Juonen kliimaksissa huonojen uutisten tuojana Kihlman käyttää Kalliista prinssistä tuttua Donald Blaadhia, josta on nyt tullut Marbellassa asuva vanhempi setämies, joka kuitenkin on romaanin henkilöistä ehkä parhaiten kartalla maailman menosta ja osaa asettaa AIDS-epidemiankin mittasuhteisiinsa paremmin kuin moni vuoden 1987 aikalainen vielä osasi.
Tavaratalonjohtaja Gerdt Bladh palaa kotiin Sveitsistä ja löytää vaimonsa sängystä toisen miehen kanssa. Tämä syöksee Bladhin kriisiin, ja samaan aikaan työpaikallakin alkavat asiat mennä huonoon suuntaan. Bladh on uudistanut tavarataloaan samaan suuntaan kuin Stockmannia uudistettiin 2000-luvulla, ja lopputuloskin on ollut samansuuntainen. Tavaratalo ei tuota riittävästi voittoa. Lopulta Bladh savustetaan ulos paikaltaan uhkaamalla paljastaa tämän ulkomaanmatkoilla tapahtuneet homoilut.
Gerdt Blahdhin tuho toimii ajankuvauksena ja porvariston kuvauksena. Romaanissa on myös tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettuja osia ja maagiseen realismiin viittaavaa kerrontaa, josta voi pitää tai olla pitämättä. Juonen kliimaksissa huonojen uutisten tuojana Kihlman käyttää Kalliista prinssistä tuttua Donald Blaadhia, josta on nyt tullut Marbellassa asuva vanhempi setämies, joka kuitenkin on romaanin henkilöistä ehkä parhaiten kartalla maailman menosta ja osaa asettaa AIDS-epidemiankin mittasuhteisiinsa paremmin kuin moni vuoden 1987 aikalainen vielä osasi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 6, 2020
Suomenruotsalainen Bolla. Kivasti etenevä kerronta.
May 16, 2023
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1985: 18/18)
(1986: 8/10)
1987: 1/10
1984-2022: 27/262
4+/5. Christer Kihlman oli kahtena perättäisenä vuotena Finlandia-ehdokkaana – ja vieläpä teoksilla, joiden taustatarina on samankaltainen. Tässä vuoden 1987 romaanissa avioparin mies tekee tiheään työmatkoja ulkomaille, ja matkoilla hän kohtaa nuoria miesrakastajiaan. Avioparin naisella taas on miesrakastaja ihan kotimaassaan. Tässäkin siis lienee kyse jonkinlaisesta kulissiavioliitosta? Vertaa tätä vuoden 1986 På drift i förlustens landskapiin. Onko tämä jokin toistuva teema Kihlmanin muissakin teoksissa? Mielenkiinnolla odotan Kihlmanin muuhun tuotantoon tutustumista. Tämän teoksen alussa (luvut 1-4) ja sitten lopussa (luvut 10-13) oli perinteisempää kerrontaa, josta pidin ainakin tämän romaanin kohdalla suuresti – ja joka piti tiiviisti otteessaan. Mutta sitten välissä oli jakso (luvut 5-9), jossa oli tajunnanvirtaa, "huuruisuutta" ja muuta vaikeutta, jota olisi ehkä voinut ainakin jonkin verran helpottaa Suomen kielellä lukeminen.
(1984-1985: 18/18)
(1986: 8/10)
1987: 1/10
1984-2022: 27/262
4+/5. Christer Kihlman oli kahtena perättäisenä vuotena Finlandia-ehdokkaana – ja vieläpä teoksilla, joiden taustatarina on samankaltainen. Tässä vuoden 1987 romaanissa avioparin mies tekee tiheään työmatkoja ulkomaille, ja matkoilla hän kohtaa nuoria miesrakastajiaan. Avioparin naisella taas on miesrakastaja ihan kotimaassaan. Tässäkin siis lienee kyse jonkinlaisesta kulissiavioliitosta? Vertaa tätä vuoden 1986 På drift i förlustens landskapiin. Onko tämä jokin toistuva teema Kihlmanin muissakin teoksissa? Mielenkiinnolla odotan Kihlmanin muuhun tuotantoon tutustumista. Tämän teoksen alussa (luvut 1-4) ja sitten lopussa (luvut 10-13) oli perinteisempää kerrontaa, josta pidin ainakin tämän romaanin kohdalla suuresti – ja joka piti tiiviisti otteessaan. Mutta sitten välissä oli jakso (luvut 5-9), jossa oli tajunnanvirtaa, "huuruisuutta" ja muuta vaikeutta, jota olisi ehkä voinut ainakin jonkin verran helpottaa Suomen kielellä lukeminen.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews