Kirkonpolttoa ja rituaalimurhia – mikä on totuus kohuotsikoiden takana? Pelko satanistien kauhuteoista yltyi 80-luvun alussa, kun yhdysvaltalaisessa päiväkodissa alettiin epäillä lasten hyväksikäyttörinkiä.
Nuoriso intoutui kaatamaan hautakiviä, ja satanismipaniikki rantautui myös Suomeen. Hyvinkään paloittelumurha 90-luvulla järkytti koko maata. Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa saatananpalvonnasta uutisoitiin laajalti, kristilliset piirit kuohuivat eikä ylilyönneiltä vältytty. Uskontotieteilijä Tuomas Äystö kertoo true crime -henkisessä kirjassaan, miten näin pääsi tapahtumaan ja millaiset jäljet satanismipaniikki jätti nykyaikaan.
Tuomas Äystön "Paholaisen perilliset: satanismipaniikin synkkä historia" (Like, 2025) olisi saattanut mennä minulta ohi silmien, ellen olisi nähnyt siitä arviota täällä Goodreadsissa. Olin vähän aikaisemmin lukenut Katri Ylisen Saatanallisen paniikin ja mietin vähän jaksaisinko enää toista aihetta käsittelevää tietokirjaa - mutta hyvä että jaksoin, sillä tämä oli kaksikosta selvästi parempi.
Anton LaVey, Michelle Remembers, McMartinin päiväkoti Kaliforniassa, roolipelit, black metal ja Riku Rinne... Hyvin samankataisia teemojahan näissä molemmissa teoksissa pyöriteltiin, mutta tässä fokus oli rajatumpi ja ehkä sen ansiosta myös selkeämpi. Lisäksi minä vaan pidän enemmän tämmöisestä perinteisemmästä tietokirjallisuudesta, jossa tekijä ei tunge itseään mukaan kertomaan millaista pullaa kenenkin haastateltavansa vieraana syö.
Äystön esittämä lopputulema on onnistunut: satanismipaniikin tarina kannattaa kertoa, sillä se on "varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun kriittinen ajattelu kaventuu ja tunnekuohu vie mennessään".
Tälle kirjalle aivan valtava karhunpalvelus, että Katri Ylisen teos sattui ilmestymään samoihin aikoihin - molemmat nyt lukeneena niitä väistämättä vertailee keskenään, vaikkeivät kirjailijat sitä varmasti itse haluaisikaan. Ote kirjoissa on erilainen, Ylisellä henkilökohtaisempi, mutta samalla siihen oli saatu taltioitua enemmän kotimaista satanismiskeneä ja nykypäivää kiinnostavine haastatteluineen. Tässä sävy on asiallisempi mutta kuitenkin kevyen populaaritieteellinen, kuten ehkä aiheeseen sopii.
Ei tämä huono ollut, vaan just sopivan helppolukuinen pikakatsaus aiheeseen. Pidän tietokirjoissa enemmän siitä että keskitytään olennaiseen, eikä esim. kirjailijan omaan tuskasteluun kirjoittamisprosessista, mikä Ylisen teosta vähän vaivasi.
Selkeä, asiallinen ja mielenkiintoinen tietokirja saatananpalvontapaniikin historiasta ja nykytilasta täällä ja maailmalla. Äystö on uskontotieteilijä, ja teos onkin kirjoitettu uskontotieteen näkökulmasta. Uskontotieteessä tarkastellaan "uskontoja ja niihin kytkeytyviä asioita niiden ulkopuolelta, akateemisesta näkökulmasta käsin".
Tämä on juuri sellainen kirja, jota aloin kaivata lukiessani Katri Ylisen Saatanallista paniikkia. Harmi, että Ylisen kirja ehdittiin julkaista ensin; se on valitettavasti saanut huomattavan paljon enemmän huomiota kuin tämä. Äystön kirjan asiapitoisuus ja neutraalius upposi minuun paljon paremmin kuin Ylisen kirjan omakohtaisuus ja päiväkirjamaisuus.
Kritisoin kuitenkin hieman satanismi-termin käyttöä. Suomessa on totuttu erottamaan toisistaan satanismi ja saatananpalvonta, vaikka esimerkiksi englannissa on käytössä vain yksi termi satanism. Äystö pohtii, että tämä "vaikuttaisi olevan paljolti suomalainen erikoisuus". Äystö käyttää kirjassaan kansainvälisen käytännön mukaisesti vain termiä satanismi, ja hän kyllä tiedostaa sen, etteivät kaikki tätä varmasti purematta niele.
Toisaalta tavallaan ymmärrän valinnan, mutta toisaalta koen, että nyt satanismista voi saada melko negatiivisen ja vääristyneen kuvan. Termivalinnan takia olisinkin kaivannut kirjaan esimerkiksi jonkinlaista satanismin eri muotojen kuvausta. Kirjan lopussa mainitaan ohimennen, että satanismi voi olla myös tärkeä voimavara, ja mainitaan esimerkkinä ihminen, joka on "saanut elämänsä järjestykseen satanismin voimalla". Esimerkiksi tämäntyyppistä satanismia ei kuitenkaan kuvailla mitenkään.
Joka tapauksessa Äystön kirja on kuitenkin kiinnostavaa ja sujuvaa luettavaa. Kirja on rajattu onnistuneesti, se etenee loogisesti, ja ilmiön historiasta saa hyvän yleiskuvan.
Narratiivinen tietokirja, joka avaa 1990-luvun Suomen satanismipaniikin yhdysvaltalaisia juuria ja suomalaisia taustoja asiallisesti ja perusteellisesti. Yhtenäinen kirjoittajaääni, lähteet avattu asianmukaisesti, tiukkaa faktaa mutta rennosti kerrottuna. Sujuvasti kirjoitettu teos sopii myös kuunneltavaksi äänikirjana.
Luin tämän heti Katri Ylisen kirjan jälkeen, joten vertailua kahden saman aiheen kirjoista ei voi olla tekemättä, kirjoissa on hyvin erilainen ote teemaan. Äystön kirja on selkeästi tietokirjamaisempi ja keskittyy käymään historiaa läpi faktoihin perustuen. Se keskittyy tietoon, kirja ei sisällä haastatteluja tai omakohtaisia kokemuksia ja muistoja. Kirjoissa puhutaan paljon samoista aiheista, mutta tässä kirjassa on vähemmän nykyajan tilannetta, Suomen historia on vain pieni osa kirjaa. Itseäni häiritsi lähinnä se, että kirjan alkupäässä oli pitkähkö jakso LaVeyn tarinaa, kirjan kokonaissivumäärään se vei suhteettoman paljon sivuja. Plussaa siitä, että kirjassa ei käsitelty kaikkia epämääräisiä Suomi-hahmoja, Ylisen kirjassa saivat liikaakin huomiota.
Asiapitoinen, varsin neutraalisti esitetty tietokirja satanismipaniikin juurista ja kehityksestä aina Amerikasta Suomen kamaralle. Ote on neutraalimpi, etäisempi ja ”tutkijamaisempi”, ehkä myös selkeämpi, kuin samasta aiheesta suhteellisen samaan aikaan kirjoitettu Katri Ylisen Saatanallinen paniikki. Molemmilla on kyllä ansionsa!
Tärkeä muistutus meille kaikille siitä, minkälaiselle laukalle laumat saattavat lietsoittuina lähteä, jos media ja toisaalta jokainen lukija ja ihminen kriittisenä ajattelijana itse ei kanna vastuutaan ja ajattelu kapenee ja värittyy ennakkoluuloilla.
Varsin kepeä, mutta toimiva katsaus satanismipaniikkiin ysärillä. Itse oma kohtaisesti katselin tätä tietenkin roolipeliperspektiivistä - onneksi omat vanhempani eivät tästä harrastuksesta säikähtäneet, tiedä missä sitä oltaisiin jos näin olisi käynyt!
Kirja on aika nopealukuinen, kappaleet on nopeimmillaan parin sivun mittaisia, jos sitäkään. Vetää hyvin nippuun sen kaiken keskustelun tämän hässäkän ympärillä, itselläni muistuu mieleen moni Alibin artikkeli aiheesta ja tietty se klassinen tv-haastattelu, missä asiasta mitään tietämättömät yrittää jallittaa sitä huoneen ainoaa asiantuntijaa.
Kiinnostava ja hyvin kirjoitettu teos mutta vaikea oli olla vertaamatta tätä Ylisen kirjaan, josta pidin vaan itse enemmän. Mutta tämän kirjoitustyyli oli paljon asiallisempi joten jos Saatanallisen paniikin kirjoitustyyli ei lähtenyt sulle niin tää olis varmasti toimivampi. Hieman myös vierastan termin satanismi käyttöä silloin kun puhutaan saatananpalvonnasta, kun ne kuitenkin on eri juttuja, olkoonkin suomalainen erikoisuus.
Kirja myös muistuttaa, että vaikka varsinainen satanismipaniikki onkin jäänyt historiaan, samasta lähteestä kumpuava sekoilu esimerkiksi QAnonin kaltaisten liikkeiden muodossa elää ja voi edelleen hyvin. Won't somebody please save the children!
Loistava kirja satanismipaniikin historiasta ja sen suomalaisesta versiosta. Erityisenä plussana kirjaan on ehditty lisätä nykyajan natsisatanistit, jotka toisin kuin varsinaisen satanismipaniikin aikana, ovat ihan oikeita Saatanaa palvovia murhaajia
viihdyttävästi kirjoitettu, nopeahko katsaus satanismipaniikkiin jenkkilässä ja suomessa. liian lyhyt sisältääkseen niin syväluotaavaa analyysia kuin olisin toivonut, mutta kuitenkin asiallisesti taustoitettu ja toimiva koonti tapahtumien kulusta. mainio lukukokemus.
Helppolukuinen, faktapitoinen yleisteos satanismipaniikin historiaan meillä ja Jenkeissä. En oli vielä lukenut Ylisen kirjaa, mutta arvostelujen perusteella olen tyytyväinen että satuin lukemaan tämän ensin! Täytyy tulla päivittämään tätä, sitten kun olen lukenut myös sen.
Helppoa luettavaa, ei turhia jaariteltu vaan pysyttiin asiassa. Oli jonkin verran itselle tuttua juttua mutta opin myös uusia asioita. Hyvin kertoo myös yhteiskunnallisesta henkisestä muutoksesta.