Kapina pulpetissa - Mitä vuosi takarivissä opetti lukemisesta kirjoittamisesta ja taitojen eriytymisestä

by Leea Lakka

Mitä peruskoulussa tapahtuu todella?

Tutkija viettää vuoden ysiluokalla. Osa oppilaista menestyy, mutta osa kapinoi oppimista vastaan. Takarivissä minimi on usein maksimi. Mihin takarivistä pääsee?

”Olen ollut koulussa muutamia viikkoja. Alan ymmärtää, että kiinnostavimmat asiat tapahtuvat aina samojen oppilaiden lähettyvillä, siis takarivissä. Mutta mikä on tämä takarivi, miksi siellä on hässäkkää ja miten se liittyy lukemiseen?”

Genres: Nonfiction

Audiobook

Published January 24, 2025

Reviews

[Mari Matilda · Rating 5 out of 5]

Viisi tähteä aiheesta, viisi tähteä selkeydestä ja viisi tähteä kaikista niistä oivalluksista, jotka sain!

[Alina Saari · Rating 5 out of 5]

Aivan mahtavan konkreettinen etnografinen tutkimus, jossa mennään katsomaan arkea kouluissa, eikä pyöritä vain abstraktioiden äärellä.

Kirja vahvisti sen, mitä jo tiesin:

Luku- ja kirjoitustaito on Suomessa romahtanut nuorten keskuudessa ja yhä suurempi joukko ei saa tarvittavia taitoja peruskoulussa. Opettajien resursseja menee yhä enemmän oppimisvaikeuksien tukemiseen ja yksinkertaisten sanojen tai ohjeiden selittämiseen.

Pari faktaa:
- Sukupuolten erot lukemisessa ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat ja aiheutamme tätä kuilua aivan itse: tyttöjä viedään enemmän kirjastoon, vanhemmista yleensä äiti on lukija, lapsille tarjotaan erilaista lukemista sen mukaan, miten heidän sukupuolensa tulkitaan
- tyttöjen oletetaan samaistuvan myös poikapuolisiin päähenkilöihin, mutta poikien ei tyttöihin = pojat lukevat lähinnä miesten kirjoittamia teoksia ja naiset lukevat tasaisemmin molempia
- Kirjallisuus mielletään usein ”passiiviseksi” toiminnaksi ja siksi ”kovan jätkän” maine estää monia poikia tarttumasta kirjaan. Myös ”takarivi”, joka pitää etäisyyttä kouluun ja kaikenlaiseen yrittämiseen on kasvanut.
- Myös koulutustaso ennustaa vapaa-ajan lukemista. Naiset kouluttautuvat miehiä korkeammalle. Jo 1940-luvulta enemmistö ylioppilaista on ollut naisia. Naiset lukevat moninkertaisesti miehiin verrattuna.

”Jos silloin tällöin lukevista sukulaisista puhutaankin spontaanisti, kyse on esimerkiksi yliopistossa opiskelevasta isosiskosta, joka ”lukee kaks kesää näin paksuja kirjoja, siis se ei käy ees ulkona.” Lukevat lähipiirin ihmiset muuttuvat jutuissa legendaarisiksi anekdooteiksi. (S.33)

”Kyse voi olla pienistä ja isoista asioista: mikä lukeminen kenenkin kohdalla herättää oho-reaktion, kuka viedään kirjastoon, kenelle tarjotaan ohuita ja hauskoja kirjoja, ketä kehotetaan kuluttamaan aikaa kirjan, ketä ulkoilun parissa. Olennaista on se, että arjen pikkuruiset asennoitumiset, naurahdukset, kulmien kohotukset ja patistelut kumuloituvat ajan mittaan. Syntyy käsityksiä siitä, kuka on lukija, ja kuka todellakaan ei ole.” (S.34)

[jose · Rating 5 out of 5]

Istuin alas ja luin kerralla. Pääsispä ysiluokalle.

[Laura · Rating 5 out of 5]

Tärkeä puheenvuoro lukemisesta ja lukemattomuudesta, yleisestä eriytymiskehityksestä ja näiden taustalla vaikuttavista yhteiskunnallisista tekijöistä. Koulu ei ole rikki, yhteiskunta on.

[Inka Partanen · Rating 5 out of 5]

Ehdin lukea sivulle 24 kun lukeminen piti jo hetkeksi keskeyttää: otin esiin muistiinpanosovelluksen ja laskettelin siihen alustavan tutkimussuunnitelman omaa väitöstutkimustani varten. Oma aiheeni ei liity millään tavalla kirjan teemaan, mutta en myöskään ollut väitöstä aiemmin miettinyt - tämä tilanne kuvaakin tässä vain sitä, miten huiman inspiroiva kirja tämä on.

Kiitän tätä teosta uskomattoman toimivasta jäsentelystä. Monen vuoden työ, etenkin akateeminen, on pilannut monta yleistajuiseksi tarkoitettua kirjaa, mutta tämä on selvästi väikkärin jokaisen-versio. Ja erinomainen, sujuva, asiapitoinen, hauska sellainen. Kaikkea tätä ja enemmänkin!

[Pia · Rating 5 out of 5]

Pyöristän tähdet tällä kertaa ylöspäin viiteen.

Ekaksikin pittää sanoa, että tässä joku vuosi sitten olin lukutaitoprojektin vetäjänä ja tehtäviini kuului suunnitella pientä koulutusta eri alojen duunareille. Lakka teki jo silloin minnuun suuren vaikutuksen tekemällä hyvin pienellä korvauksella tosi innostavan videon porukallemme. Tässäpä selkeäsanainen ja mukaansatempaava tutkija, ajattelin.

Ja Kapina pulpetissa -kirjassa meno vain paranee! Mie suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille lukutaidon parissa painiskeleville, kuten kirjastokollegoilleni – teki sitten töitä lasten & nuorten parissa tai ei. Lakan tyyli on terävä mutta lempeä; sillä passaa kääriä pakettiin erilaisia lukemiseen vaikuttavia virtauksia ja havainnoillistaa niitä niin, että jakeluun uppoaa helpostikin. Teksti on mellevää ja siitä pääsee hyvin jyvälle kuka tahansa aiheesta kiinnostunut. Samalla saa uutta näkökulmaa yläkoulun & ysiluokkalaisten arkeen.

Tykkäsin myös siitä, että aihe otetaan vakavasti muttei liiaksi synkistellen. Voi että kun tämä kirja kuluisi mahdollisimman monien käsissä: vanhempien, päättäjien, ihan kaikkien.

[Salla Hiltunen · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava katsaus lukemisesta ja kirjoittamisesta yläkoulussa sekä peruskoulun tehtävästä.

Tutkija Leea Lakka istuu vuoden yhdeksännellä luokalla. Hänen tarkoituksenaan on selvittää, miksi suomalaisten nuorten lukutaito heikkenee ja mitä yläkoulussa oikein tapahtuu. Vuoden aikana hän kerää valtavasti tutkimusaineistoa kahdesta eri koulusta, ja sen pohjalta syntyy lopulta väitöskirja nimeltä Takarivin tekstikäytänteet. Tämä kirja on "yleistajuinen ja mutkat suoriksi -tyyppinen versio" väitöskirjasta.

Lakka kiinnostuu etenkin porukasta, jota hän alkaa kutsua takariviksi. Tällä hän viittaa oppilasjoukkoon, joka ei suhtaudu kovin innokkaasti koulunkäyntiin eikä varsinkaan lukemiseen ja kirjoittamiseen ja joka tyypillisesti istuu luokan takarivissä.

Lakka on äidinkielen opettaja, joten kouluympäristö on hänelle tuttu. Läpi kirjan hän kommentoikin myös peruskoulun ideaa, tehtävää ja merkitystä sekä puolustaa sitä "koulu on rikki" -tyyppisiä väitteitä vastaan. Tekstissä on välillä ehkä turhankin puolusteleva asenne, mikä toisaalta on kyllä ihan ymmärrettävää.

[Cecilia Ollikainen · Rating 5 out of 5]

aivan erinomainen. ajatuksia ja oivalluksia herättelevä. tärkeää konkreettista näyttöä tämän hetkisestä tilanteesta lukutaidon suhteen. lukeminen on itselle sydämen asia ja tulevana opettajana oon todella kiinnostunut näistä teemoista. toki lukemisesta ja lukutaidosta on opinnoissa puhuttu paljon (nimenomaan leea lakkan luennoilla ja demoilla, kiitos hurjasti kaikista tärkeitä opeista) ja tietoisuus itsellä on ollut suurta jo aiemmin. mutta tämä kirja osoitti selkeästi missä mennään.

tutkimuksellisen otteen lisäksi tämä oli myös humoristinen sekä nostalginen, joten viihdyin tämän tärkeän aiheen parissa todella hyvin!

[Satu Niemi · Rating 3 out of 5]

Opettajana sain tästä muutamia ihan hyviä pointteja irti, mutta luulen että koulun työntekijänä saan enemmän irti varsinaisen tutkimuksen lukemisesta. Kirja on varmasti viihdyttävä ja hyödyllinen luettava monille, etenkin jos ei ole koulussa töissä. Kirja on mukavasti kirjoitettu ja siinä on paljon havinnollisia esimerkkejä ns. takarivin poikien asenteesta koulunkäyntiin.

[Anna Väänänen · Rating 4 out of 5]

Erinomainen kuvaus koulusta, riittävän sisältä, riittävän tieteestä

[Nani · Rating 5 out of 5]

Jokaisen aikuisen olisi hyvä lukea tämä kirja. Tärkeä, näkyväksi tekevä, innostava!

[kukkale · Rating 4 out of 5]

Erinomainen aihe ja toteutus, selkeetä tekstiä!

[Sanna Vähäaho · Rating 4 out of 5]

Ajankohtainen, kiinnostava, maanläheinen ja helppolukuinen tietoteos, joka avaa uusia näkökulmia ja samalla mahdollisuuksia luku- ja kirjoitustaidon haasteisiin.

[Jaana Angeria · Rating 4 out of 5]

Miltä näyttää äidinkielen opiskelu, kun sitä seuraa vuoden äidinkielen opettaja ja väitöskirjan tekijä? Kiinnostavalta ja varsin erilaiselta kuin opettajan pöydän takaa.

Kirja kuvaa hyvin rehellisesti ja todellisesti kouluarkea. Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että takarivin kaverit tekevät hommia kunnolla vain, jos on oikeasti pakko – ja silloin joko opettaja tai äiti vaatimalla vaatii. Lisäksi kaveriporukasta ei niin vain livetä eli yhtäkkiä ei voi alkaa opiskella, vaikka päätä olisi ja haluttaisikin, sillä kasvojaan ei voi menettää.