“Naisella ei ole varaa sääliä itseään kuin yhden rukouksen ajan.”
On vuosi 1606 ja Tallinnassa vietetään hansakauppias Matthias Bergerin esikoistyttären häitä.
Morsian on oudon kalpea. Ensin hänen sisarensa Blanka epäilee, ettei sisar haluakaan naimisiin häntä yli puolet vanhemmalle lyypekkiläiselle leskimiehelle, Karl Johan Krauselle, mutta juhlien edetessä syyksi paljastuu jotain paljon vakavampaa.
Kun Blankan sisar yllättäen menehtyy, näennäisen vauraan Bergerin perheen veitsenterällä oleva talous uhkaa romahtaa. Naimattomalla Blankalla ole muuta vaihtoehtoa kuin astua piikansa Margon kanssa laivaan ja matkustaa sisarensa sijasta Krausen puolisoksi. Päätös ei ole helppo, mutta sitä ei ole pitkä merimatkakaan.
Blanka, Itämeren tytär on täysiverinen historiallinen seikkailuromaani. Se yhdistää Itämeren vilkkaita hansakaupunkeja, perhesuhteita ja ihmiskohtaloita toisiinsa ja rakentaa kuvaa naisista, joilla ei ole juurikaan oikeuksia, mutta rohkeutta, kekseliäisyyttä ja kyky rakastaa.
Romaani aloittaa Kylmä meri -sarjan, jonka ensimmäisissä kolmessa seurataan Blanka Berger von Wijkin elämää järkiavioliiton, oman elämän haltuunoton ja mahdottoman rakkauden välillä.
Tartuin Hesarin arvion perusteella. En kuulu kohdeyleisöön (en ole keski-ikäinen romantiikannälkäinen rouvashenkilö). Ansionsakin tällä varmaan on, mutta omaan makuun aivan liikaa Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän -osastoa. Pari ärsyttävää piirrettä: - 1600-luvun hahmoilla paikoin modernit sensitiivisyydet - jatkuvasti teititellään väärin (taivutetaan monikon toisessa, "olette voittaneet"), WSOY hei, mikä juttu? - joitakin asiavirheitä, mm. avioliitto ei ole sakramentti luterilaisessa kirkossa
Todella vahva kolme tähteä - mutta en nyt anna enempää, että ne nejätähtiset erottuvat paremmin. Joka tapauksessa aloitan siitä, että tämä kirja oli todella viihdyttävä ja mukaansatempaava - kuuntelin sen parisssa päivässä, vaikka muutakin tekemistä totisesti olisi ollut! Blanka vie meidät 1600-luvun Rääveliin ja sieltä sattumusten kautta Lyypekkiin. Vaikka on tietysti vaikea arvioida miljöön ja ajankuvauksen uskottavuutta, se tuntui siltä - ostin tapahtumapaikat ja ajankuvauksen välittömästi. Blanka joutuu naimisiin vasten tahtoaan perhettä kohdanneen tragedian seurauksena, ja samalla hänet revitään juuriltaan.
Vaikeampaa oli uskoa henkilöhahmoihin ja tapahtumiin. Vain osa hahmoista oli kokonaan eläviä ja monitahoisia - yksiulotteisuus oli ehkä kirjan suurin ongelma, tapahtumakulun epäuskottavuus toinen (en kerro tarkemmin etten spoilaa mitään), ja kolmas, joka kustannustoimittajan olisi pitänyt korjata, virheellinen teitittely - kamalaa kuultavaa. Mutta tällaista viihteellistä historiallista kirjallisuutta saa olla olemassa, ja se saa olla juuri tällaista - sen ei tarvitse välttämättä olla mitään enempää. Jos Blanka saa jatkoa, kuuntelen ilman muuta.
Ulla Raskin esikoisromaani Blanka, Itämeren tytär aloitti uuden historiallisen Kylmä meri-kirjasarjan. Kirjan alussa vietettiin Blankan sisaren Dorothea häitä vuoden 1606 Räävelissä eli nykyisessä Tallinnassa. Sulhasena oli lyypekkiläinen leskimies. Dorothea oli saanut kuitenkin tappavan taudin, ja kuoli. Kalliit häät ja isän velkaantuminen pakottivat myös Blankan avioitumaan, mutta siitä voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.
Kun Blanka lähti piikansa Margon kanssa viimein Räävelistä kohti Lyypekkiä miehensä luokse täyteen lastatun laivan matkassa, laiva ryöstettiin ja Blanka ja Margo kaapattiin lunnaiden toivossa mukaan. Siitä seurasi aikamoinen seikkailu pitkin Suomenlahtea ja Itämerta. Lunnasrahoja ei vain kuulunut eikä näkynyt ilkeille kaappaajille. Naiset pelkäsivät henkensä edestä kaappajiaan.
Ulla Raskin upea historiallinen Blanka, Itämeren tytär kertoi kahdesta nuoresta naisesta, jotka joutuivat hurjaan seikkailuun merimatkallaan. Suosittelen lämpimästi historiallisten kirjojen lukijoille.
2.5 tähteä. Tässä kirjassa oli hetkensä, mutta tarina lähti liikkeelle varsin hitaasti. Eniten ehkä häiritsi usean näkökulmahenkilön ratkaisu, joka sai aikaan sen, että henkilöhahmot jäivät hieman etäisiksi ja käänteet vaikuttivat välillä epäuskottavilta. Varsinkin lopussa myös hypittiin ajallisesti aika paljon, ja päähenkilön kehityskaari otti äkillisesti isoja pomppauksia eteenpäin. Esimerkiksi päähenkilön suhtautumisen muutos aviomieheen kuitattiin aika nopeasti aikahypyllö ja lyhyellä selityksellä. Tarina sisälsi myös sellaisia juonenkäönteintä, joita ei juuri pohjustettu (esim. piian ja isännän suhde), mikä sai ne tuntumaan irrallisilta. Hieman irvistelin myös, kun ihastuksen viitan kuvailtiin tuoksuvan saksanpähkinöiltä ja koiranpennuilta.
Historiallisen ympäristön kuvaaminen tuntui kuitenkin uskottavalta ja siitä oli kiinnostavaa lukea. Uskon myös tarttuvani seuraavaan osaan, ehkäpä kerronta vilkastuu ja romanssijuoni pääsee paremmin vauhtiin.
Loppulauseen jälkeen jäin miettimään, että mahtaako mustarastas laulaa marraskuussa? Ehkäpä Lyypekissä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Paljon hyviä aineksia! Erityisesti nautin Räävelin kaupungin tunnelmasta ja muutenkin miljöön kuvailu ja ajankuva oli kiinnostavaa. Yksiulotteiset hahmot ja juonikuviot eivät kuitenkaan oikein vieneet mukanaan ja hahmojen ajatukset sekä mielenterveydestä että anatomiasta tuntuivat vähän liian nykyaikaisilta.
Olenkohan lukenut romanttisia historiallisia romaaneja sitten teiniajan? Ulla Raskin kirjaan tartuin suureksi osaksi Hesarin arvostelun perusteella ja tein aikamatkan paitsi keskiajalle, niin myös omaan nuoruuteeni. Pidin kirjasta, se oli vetävästi kirjoitettu ja luin ja kuuntelin sen parissa päivässä. Tapahtumia vain oli vähän liikaakin ja joitakin kuvattiin pitkään, toisia taas ei yhtään. Pidin kirjassa myös siitä, että siinä tuotiin nykyajalle tyypillisiä ilmiöitä kuten manspleinaamista, seksuaalista häirintää ja masennusta. Uskon että näitä on ollut olemassa aina. Taustatyö oli selvästi huolella tehty, vaikka 1600-luvun elämästä on Räävelissä ja Lyypekissä on melko vähän tietoa.
Kuuntelin tän, oli ihan kiva. Tykkäsin historiallisesta Itämeren miljööstä, ku tapahtumapaikat on nykyajasta tuttuja, mut ilmapiiri, aika ja tapahtumat 1600-lukua.
Viihdyttävää, historiallista romantiikkaa. Ulla Rask kirjoittaa 1600-luvun Itämerelle mainion seikkailun, jossa tehdään kauppaa, merirosvoillaan ja rakastutaan.
Blanka seikkailee palvelustyttönsä Margon kanssa ympäri Itämeren maita, ja he muodostavatkin parivaljakon, jonka silmin nähdään rikkautta ja köyhyyttä, historiallisia olosuhteita ja tapoja. Naisen asema ei ole kummoinen, mutta toimelias kaksikko pärjää varsin mukavasti. Jään odottamaan jatkoa.
Kirjapiiri päätti sukeltaa vaihteeksi historiallisten romaanien genreen, ja teokseksi valittiin Ulla Raskin uutuus. Moni asia kiinnosti - aikakausi, tapahtumapaikat muun muassa.
Dramaattisesta alusta ja juonenkäänteistä huolimatta tarina on hämmästyttävän pitkäveteinen ja kuivakka. Blankan ja Margaretan seikkailu Räävelistä Lyypekkiin kestää lähes koko kirjan ajan. Kiperiä tilanteita kohdataan ja niistä selvitään välillä hämmästyttävänkin helposti. Blanka asettuu melko kivuttomasti paikalleen suuren kauppiastalon rouvaksi, kunnes…
Tämä ei lähtenyt täysin lentoon historiallisena romaanina eikä romanttisena kertomuksena. Vertailukohtanani on Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka - epäreilua varmasti - mutta se toimii näillä molemmilla tasoilla niin yliytämättömästi ja kuvaa vieläpä samoja kaupunkeja niin upeasti, että - ei voi mitään.
Luettuna tämä olisi ehkä saanut minulta yhden tähden enemmän. Olosuhteiden pakosta kuuntelin kirjan ja luulen, että lukijan tapa painottaa lauseita sekä ääntää nimiä vaikutti kokemukseen kirjasta. Aion silti antaa trilogian kakkososalle mahdollisuuden ja toivon hyvää menestystä Raskille historiallisten romaanien kirjoittajana.
Romantiikkaa ja historiaa, Kaari Utrion jalanjäljissä. Kuten genressä usein, juoni ei ole aivan vedenpitävä ja sen kuljetus poukkoilee, ja hahmogalleria kaipaisi syvyyttä ja lisäsävyjä. Kuitenkin huolella taustoitettua, kevyttä luettavaa.
Pidin tarinasta todella paljon ja olisin antanut tähtiä mielelläni enemmänkin, mutta... Kirja oli valitettavasti harmillisen huonosti toimitettu. Erityisesti hän-pronominin käyttö oli niin sekavaa, että jouduin tämän tästä miettimään, keneen oikein viitattiin. Oli pakko jopa tarkistaa, oliko romaani sittenkin suomennos ruotsin kielestä (no ei toki). Myös näkökulmahenkilö vaihtui välillä yllättäen. Toinen johdonmukaisesti toistuva virhe oli teitittelyn perfektimuoto, joka taisi mennä oikein yhden ainoan kerran. Kirjailijan kannalta todella ikävää, että viimeistely oli näin huonolla tolalla - oletan ja odotan, että seuraavassa osassa samoja ongelmia ei enää ole.
Ulla Rask avaa suoraviivaisessa ja helppolukuisessa romaanissaan maailman 1600-luvun Itämerelle. Nippa nappa aikuinen Blanka Berger von Wijk ajautuu kohtalon oikusta naimisiin saksalaisen liki viisikymppisen hansakauppiaan kanssa ja lähtee kahdestaan karjalaisen piikansa kanssa meren yli Räävelistä Lyypekkiin matkalle, joka ei mene ollenkaan suunnitelmien mukaan. Juonta kiinnostavampia ovat yksityiskohdat 1600-luvun ihmisten elämästä, tavoista, vaikutusmahdollisuuksista ja toki myös sairauksista.
Sujuva tarina jossa paljon hyviä havaintoja naisten elämästä ja luokkaeroista 1600-luvun alussa. Miinuksena huolimattomuusvirheet ja hän-pronominin väärät viittaukset (tyyliin ensin puhutaan Blankasta ja seuraavaksi Blankan isästä, ja sen jälkeen viitataan sanalla hän vaihtelevasti Blankaan ja isään niin ettei lukija tajua kummasta on kyse). Lisäksi vielä väärä verbitaivutus teitittelymuodossa - kustannustoimittaja hoi! Mielelläni kuitenkin luen jatkoakin.
Mielenkiintoinen, hahmojen keskinäisissä suhteissa hyviä hetkiä, vaikka ajoittain asioita tarkastellaan modernien silmälasien läpi. Paljon hyvää historiakuvausta, pakollinen elämää suurempi kohtaloromanssi totta kai pitää näihin aina laittaa. Margo-piika oli hyvä lisä hahmokaartiin, oli ajoittain kiinnostavampi kuin itse pääsankaritar.
Uusi, historiallinen romaanisarja, joka ajoittuu 1600-luvun alkuun ja sijoittuu Itämeren sekä pohjoisille että eteläiselle rannoille. Sujuvaa kerrontaa ja uskottavaa ajankuvaa, joskin henkilöt ovat ehkä ennemmin modernin ajan ihmisiä.
Voi taivas, mitä hömppää! Tällaiset kevyet, romanttiset kirjat eivät ole ihan omaa genreäni, mutta kesäkirjaksi sopi ihan hyvin. Juonenkäänteet olivat kuin Salkkareissa ja merenkäynti satumaisen keveää.
Minulle kirjan suurin kiinnostavuus ei ole juonessa, vaan 1600-luvun tunnelmassa. Ympäristöt, tavat, historialliset viittaukset ja pienet arkiset hetket tekevät lukukokemuksesta elämyksen, jossa voi aistia aikakauden hengityksen.
Blankan sisar kuolee häissään ja Blanka Räävelistä vihitään sisaren Lyypekkiläisen miehen kanssa. Blanka ja hänen piikansa lähtevät Lyypekkiin vasta hetken päästä ja kaikkea matkalla sattuu. Lopulta perillä, miten lähtee elämä liikkeelle...
Ihan viihdyttävä, vaikka vääränlainen teitittely raastoi hermoja. Pidin erityisesti karjalaisen henkilön ulkonäön ja temperamentin kuvauksesta, josta tunnistin itseni ja karjalaiset esivanhempani.