Älykäs, hauska ja persoonallinen esikoisromaani modernista deittailusta ja lapsettomuuden uhkakuvista
Hedelmällisyyshuolet eivät ole pariskuntien yksinoikeus. Sen 34-vuotias helsinkiläissinkku joutuu huomaamaan, kun munasolujen pakastamisen yläikäraja tulee vastaan, eivätkä gynekologin tutkimukset lupaa hyvää.
Pohdinnat lasten hankinnasta syvenevät, kun tuttavat tarjoavat siittiöitään ja ystävät neuvojaan. Kuinka paljon lasta pitää haluta, että voi ryhtyä itselliseksi äidiksi? Miksei munasolujen pakastaminen ole työsuhde-etu? Ja kuinka olla säikäyttämättä uutta, ihanaa tapailukumppania lisääntymispäätösten nopealla deadlinella?
Perheen perustamiseen liittyviä kysymyksiä miettii vuosikymmeniä aiemmin myös nuori Päivi. Päivi on kyynistynyt rakkauden suhteen kohdatessaan työssään Naistenklinikalla abortteja ja lapsettomuuden tuskaa. Uudet, kokeelliset hedelmöitysmenetelmät sekä tanssiravintolasta löytyvä vähäpuheinen lakimies alkavat kuitenkin horjuttaa naisen asenteita.
Katariina Harteela on mainos- ja teknologia-alan palkittu luova ammattilainen. Tosielämän kokemuksiin pohjautuva Pakastaa, ei pakasta on hänen esikoisteoksensa.
Rehellinen kuvaus 30+ -vuotiaan modernin naisen elämästä, deittailumaailmasta ja hedelmällisyyspohdinnoista. Paljon samaistuttavia tilanteita ja ajatuksia, mutta myös näkökulmia, joita ei aiemmin ole tullut mieleen.
Katariina Harteelan Pakastaa, ei pakasta on silmiä avaava ja tarkkanäköinen romaani, joka käsittelee lapsettomuutta, hedelmällisyyttä ja modernin deittailun haasteita. Teos ei ole perinteinen naisten tai miesten kirja, vaan sen teemat koskettavat laajasti koko nykypäivän yhteiskuntaa. Erityisesti se tarjoaa miehille mahdollisuuden ymmärtää, millaisia paineita ja valintoja naiset kohtaavat perheen perustamiseen liittyen.
Romaani on kiinnostava sekoitus tarinallista kerrontaa ja tietokirjamaista tarkkuutta. Harteela kuvaa rehellisesti ja paikoin jopa humoristisesti, kuinka nykyaikainen deittailukulttuuri ja epävarmat parisuhdedynamiikat vaikuttavat siihen, milloin ja miten perheen perustamista voi edes harkita. Sinkkuelämän realiteetit, biologian asettamat aikarajat ja yhteiskunnan odotukset nivoutuvat teoksessa yhteen tavalla, joka laittaa lukijan pohtimaan omia käsityksiään aiheesta.
Vaikka kirjan juonenkäänteitä on ajoittain haastava seurata, etenkin jos aihepiiri ei ole tuttu, juuri tämä tekee siitä ajatuksia herättävän lukukokemuksen. Pakastaa, ei pakasta ei sorru saarnaamiseen tai poliittiseen julistukseen, mutta se onnistuu herättämään tärkeitä keskusteluja ja kyseenalaistamaan vallitsevia normeja. Tämä on kirja, jonka jokaisen – erityisesti miesten – tulisi lukea ymmärtääkseen paremmin paitsi naisten kokemuksia, myös sitä, miten työ, parisuhteet ja biologiset realiteetit kietoutuvat yhteen nyky-yhteiskunnassa.
Rankka aihe tämä hedelmällisyys/hedelmättömyys ja lapsettomuushoidot, miten tästä pystyy kirjoittamaan näin arkisesti? Ja puuttuuko tästä puolet - vähän kesken loppui. Joka tapauksessa tärkeä aihe, ja jos on niin, ettei hedelmällisyyden laskusta vielä tiedetä laajasti, tai sitä sisäistetä, niin tästä aiheesta ei voi kirjoittaa liikaa.
Kirjoitustyyli oli tällainen "aivan jonkin muun alan asiantuntija päättää toteuttaa haaveensa ja kirjoittaa kirjan", vaikken toisaalta tiedän kirjoittajan taustasta. Ja etäiseksi tarina jätti, koska hahmoilla oli ei-nimiä kutsumaniminä, kuten "konstaapeli". Oikean nimen antaminen antaisi vaikutelman välittämisestä. Jätetään arvostelu kuitenkin nyt tähän, puolitiehen, koska jäin selvästi odottamaan jatkoa.