Tähtipölyä-sarjan avausosassa rööperiläisen viinatrokarin tytär Doris Laine tavoittelee unelmiaan elokuvatähtenä ja sukeltaa samalla 1930-luvun Helsingin vaaralliseen mutta ah, niin kiehtovaan alamaailmaan. Siellä Doris alkaa elää kaksoiselämää, jota hän kuvittelee hallitsevansa.
Kieltolain kumoamisesta käynnistyvä tarina kuvaa modernisoituvaa Helsinkiä ja suomalaisen filmiteollisuuden alkutaivalta. Se pitää sisällään kiellettyä rakkautta, ystävyyttä, petoksia ja sitä hallitsee kutkuttava vaaran tuntu.
Laura Anderssonin historiallisen uuden kirjasarjan aloitti upea Tähtipölyn Bulevardi. Sarjan päähenkilönä toimii Doris Laine, joka vuonna 1932 oli 17-vuotias, ja joka herätti huomiota pituudellaan ja kauneudellaan. Niinpä hänet huomattiin Rööperissä Helsingissä, ja pyydettiin mukaan kuvauksiin. Niiden perusteella päätettäisiin, saisiko hän osan uudesta elokuvasta.
Perhe tuki Doriksen elokuvauraa ja heistä se oli hienoa. Doriksen uudet ystävät harjoittivat kuitenkin iltaisin jotain muuta salassapidettävää, eikä aikaakaan, kun Doris huomasi olevansa mukana toisenlaisissa esityksissä. Myös nuo ystävät olivat huomanneet keinot, millä ansaita elantonsa ja ehkäpä joku päivä muuttaa köyhän elämänsä suuntaa.
Laura Andersson teos Tähtipölyn Bulevardi nosti esille nuoren filmitähden. Suosittelen kaikille historiallisten viihdekirjojen lukijoille.
Materiaalissa ei pihistelty, rakenne oli erikoinen, viihdyin ja paikoin jouduin pistämään kirjan pois, sillä meni liian jännäksi siinä mielessä, että en kestä päähenkilöiden ajatumista kohti onnettomuutta.
Kerronta oli kyllä hyvää ja vähän jäi kiinnostamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu - ei kuitenkaan niin paljon, että odottaisin seuraavaa osaa. Mutta henkilökohtaisesti tämä ei kyllä yhtään uponnut. Mietin pitkään miksi, ja tulin tulokseen, että monesta pienestä syystä. 1. vähän epäuskottavan tuntuisia yksityiskohtia (en siis väitä, että ei oikeasti olisi voinut tapahtua: minulle tuli kuitenkin sellainen tunne), isoimpana lähtökohta, että joku poimittaisiin elokuvaan yhteen päärooleista ihan vaan kasvojen perusteella - sivumennen sanoen kuvankauniit, mutta aluksi kauneudestaan tietämättömät päähenkilöt ovat jotenkin... vähän ehkä tylsiä tai ehkä jopa fanfcitionmaisia. Samoin se tanssikuviojärjestely vaikutti epäuskottavalta. 2. kaikki henkilöhahmot jäivät etäisiksi ainakin minulle. 3. petyin siihen, että lupaavan romanssittomana alkanut tarina sitten kuitenkin kulkeutui taianomaisen rakastumisen kuvaamiseen (tiedän että olen vähemmistössä tän kanssa - mutta joskus olisi kiva lukea päähenkilöstä, jolla ei ole kiinnostusta romansseihin ja joka ei rakastu, ainakaan sellaisella maailmat nielevällä tavalla). 4. Kiinnostavinta mielestäni on 30-luvun ajankuva ja trokarielämän kuvaus mutta niiden puolesta jäi ohueksi.
Tämä kirja oli aivan ihanan kepeää luettavaa, rakastin koko kirjaa🥰❤️. Tarina eteni ihanan vaivattomasti ja pystyin elämään kirjan tapahtumissa. Kirja sai kyllä ehdottomasti viisi tähteä, enkä malta odottaa kirjasta jatko-osaa🥰❤️. Suosittelen vahvasti lukemaan tämän kirjan❤️🥰.
Laura Anderssonin Tähtipölyn bulevardi aloittaa uuden historiallisen kirjasarjan, joka sijoittuu 1930-luvun Helsingin kiehtovaan elokuvamaailmaan. Anderssonin edellinen historiallinen dekkarisarja Lili Loimola ratkaisee sijoittui sekin Helsinkiin, mutta hieman myöhempään ajankohtaan, sotien jälkeen. Tällä kertaa pääosassa on nuori Doris Laine, salakuljettajan tuittupäinen tytär, jonka perheen hämäräperäinen elinkeino ajautuu kieltolain päätyttyä ahdinkoon. Doris löydetään suoraan kadulta tärkeään elokuvarooliin, mutta samaan aikaan hän tuntee myös vetoa vastatapaamaansa alamaailman liepeillä pyörivään tanssityttöporukkaan. Elokuvanäytteleminen ja hohdokkaampi elämä houkuttelee Dorista, samoin kuin myös eräs elokuvatuotannon uusi kuvaaja. Romantiikka ei kuitenkaan ole Tähtipölyn bulevardin pääosassa, vaan Dorikselle on tärkeämpää olla vapaa moderni tyttö.Tähtipölyn bulevardi on hehkuvasti kirjoitettu ja sisältää kiinnostavia historiallisia detaljeja Helsingin ja suomalaisen elokuvatuotannon historiasta, vaikka monipuolinen hahmokaarti onkin fiktiivinen. Hieman tulee mieleen Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä, kun tässäkin tapauksessa kehyskertomuksessa myöhempien aikojen Doris on kertomassa tarinaansa. Andersson menee kuitenkin syvemmälle Doriksen kokemuksiin ja 1930-luvun jazzia sykkivään yöelämään. Selvästi kirja on kuitenkin sarjan avaus ja paljon jää tarinan ja hahmojen välisten suhteiden puolesta vielä avoimeksi. Doris yrittää elää samaan aikaan alamaailmassa ja elokuvamaailmassa, mutta väistämätön törmäys on varmasti tulossa. Tulen ehdottomasti jatkamaan sarjan seuraavan osan parissa.