Jag är en varulvsunge

by Gunnel Linde, Hans Arnold (Illustrator)

PS
Det finns inga varulvar! Låt ingen inbilla dig att du kan bli en varulv! Tro aldrig att någon annan är en varulv! För det är så det börjar. Om man tror på det börjar man smyga och bitas och yla mot månen innan man vet ordet av. Och man börjar stänga in och jaga livet ur och gräva varggropar åt sig själv och andra. Och då blir det synd om oss, dej och mej och alla som trivs med vassa tänder och varulvsfasoner.

Genres: Childrens

143 pages, Hardcover

First published January 1, 1972

About the author

Gunnel Linde (born 14 October 1924 in Stockholm) is a Swedish writer who has written over forty children's books, among them Den vita stenen.

In 1971, she was one of the founders of BRIS ("Barnens rätt i samhället", in English Children's Rights in Society).

She has received the Swedish Nils Holgersson Plaque in 1965 (for the book Den vita stenen) and the Astrid Lindgren award in 1978.

Reviews

[lethe · Rating 1 out of 5]

Verdict 1998:

Moeilijk voor te stellen dat dit de schrijfster van Het witte steentje is, een boek waar ik erg van hield als kind.

[Mattias · Rating 5 out of 5]

I read this book in its original swedish edition when I was a kid, and I borrowed it from the library many many times. I loved both the story and the fantastic original illustrations by Hans Arnold (not featured on this cover, which is rather ugly in my opinion).
I recently bought the book in a used book store and really found it as good as when I was 10 years old. My kids (age 13 and 15, they still want me to read for them in the evening) loved it too.
The book is set in a swedish working class environment of the 60s with a big finnish workforce immigration, which you can see often in children's books and swedish kids programs at this time. They often feature finnish friends and characters, and some finnish dialogue etc (this book has a small finnish dictionary so that you can check what Ulfs best friend Jaako say to his mother etc, but this is also explained in-text).

The narrative is about Ulf facing problems that his werewolf persona creates for him. The narration is very witty and a bit absurd, when his naïve and self-centered inner dialogue contrast with what's actually happening around him. Excellent pacing and a very clear narrative. Being a werewolf cub is hard when you have annoying sisters, problems at school and stressed out parents. Or is he really a werewolf? Perhaps it's only puberty, Ulf.

[Piija · Rating 5 out of 5]

I've read the Finnish translation of the book, Olen oikea ihmissusi. A schoolboy turns into a werewolf and homespun madness ensues. A brilliant story in my opinion, suitable for also grownups who appreciate dark humour.

[Lars Hellberg · Rating 3 out of 5]

Småmysig, en aning knäpp.

[Sannro · Rating 5 out of 5]

Barnet gav boken en 5:a

[Matti Karjalainen · Rating 1 out of 5]

Lapsuudestani muistan hyvin elävästi ruotsalaisen Gunnel Linden romaanin "Olen oikea ihmissusi" (WSOY, 1974). En kyllä itse koskaan lukenut sitä, mutta Hans Arnoldin kansikuva jäi kummittelemaan mieleen melkoisen pelottavana tapauksena. Vasta nyt tulin tarttuneeksi kirjaan ensimmäistä kertaa, sillä ajattelin, että hyvässä lykyssä sen voisi nostaa vinkkaamalla uuden sukupolven tietoisuuteen vähän samalla tavalla kuin Mary Downing Hahnin Kunhan Helen tulee -romaanin tai John Christopherin kirjan Tripodien aika.

Paitsi että ei kyllä saa, tai sitten sen saa tehdä joku muu, sillä harvinaisen tylsämielinen ja pitkäveteinen lastenromaani on kyseessä. Se on saavutus sinänsä, kun ottaa huomioon miten kiinnostavan tarinan voisi saada naapurin äijän puremaksi joutuvasta pojasta ja hänen yrityksistään saada aina täydenkuun aikaan vallan ottavaa susiminää kuriin. Käsiin lässähtävän juonen lisäksi romaanin kieli on köyhää, päälausetta päälauseen perään.

Ihan susi kirjaksi. Silkkaa ajanhukkaa. Grr.