”Täytyy vain ajatella että se mikä tapahtuu sen pitääkin tapahtua ... Suru tulee vain siitä harhaluulosta, että ihmiset kuvittelevat epäonnistuneensa, kun eivät pysty hallitsemaan elämää sen enempää kuin kuolemaakaan. ”
Tämä kirja oli useastakin syystä pettymys. Monet tapahtumat, kuten Kirsti-vauvan kuolema ja se että Elias lähti Amerikkaan toisen naisen kanssa, tehtiin erittäin ennalta-arvattaviksi. Sarjan ensimmäisessä osassa dramaattiset tapahtumat oli kuvattu niin hyvin että oli itsekin ihan sydän kurkussa, ja odotin että tuo vahva linja olisi jatkunut, mutta ei. Lisäksi se että Iidan uusi pesti ja koti oli sattumalta samassa korttelissa Eliaksen kanssa ei ollut lainkaan uskottavaa. Viimeisenä risuna se, että kirjassa oli jonkin verran virheitä - esim. kun kerrottiin jonkin tapahtuneen Kaivopuistossa, seuraavassa lauseessa sitä nimitettiinkin Kaisaniemeksi.
Tähtiarviota kuitenkin nostaa huomattavasti se, miten upeasti esim. Eliaksen ja Iidan välinen rakkaus ja Iidan tuntemukset oli kuvattu. Suorastaan vavisuttavaa! Lisäksi myös siitä plussaa, ettei Iida suostunut Teutorin vaimoksi.
Voi olla, että pidän muutaman kirjan taukoa tästä sarjasta, ennen kuin kokeilen seuraavaa eli kolmatta kirjaa.