Tiedättehän miten kaksi nuorta, viehättävää ja muodikasta japanilaista naista voi näyttää joskus hillittömän iloisilta. Megumi ja Junko ovat todella iloisia, koska he ovat Lontoossa ensimmäistä kertaa ja se on kaikkea sitä, mitä he ovat odottaneet. Heidän ensimmäinen matkapäivänsä on vangittu kaikkine yksityiskohtineen 172 digitaaliseen valokuvaan.
Yökerhossa he saavat laseihinsa jotain ylimääräistä, ja herättyään Megumi huomaa menettäneensä jotakin hyvin henkilökohtaista.
Megumi soittaa hädissään serkulleen Rokulle ja pian tämä saapuu tyylikkäine vaimoineen Lontooseen järjestelemään asioita esikuvansa, sarjakuvasankari Brett Plasticin tapaan. Lannistaako ystävällisyyden hypervoima venäläisen mafiapomon perverssin pojan, vai tarvitaanko sittenkin järeämpiä otteita?
Samppanjan lailla poreileva tyylittely leimaa proosaa ja sarjakuvaa aivan uudella tavalla yhdistävää pienoisromaania. Keveän kokeileva komiikka on uusi lisä kirjailijanimeä K käyttävän englantilaisen Kevin Wignallin kirjailijakuvaan. Sarjakuvaosuudet ovat suomalaisen alan taiturin JP Ahosen käsialaa.
K. has her degree in visual communication. She was raised and currently resides in Alaska. She loves soft fluffy animals, long walks on the beach, and hopes someday to set aside her night life as a polar bear wrestler and vampire hunter to have a huge family.
I'm sorry to say this, but the book was utter crap. The only good thing about it was Ahonen's illustrations that weren't manga, even if they were mentioned in the back cover to be so. It seems that light novels have found their way to Finland too, but sadly so K's foray is just that - a foray. I don't know to whom this was meant, since the theme was adult-like, but the language and style like that from children's books. The language was poor and meaningless. I don't know if it was because of the translation or simply because it sucks anyhow. K tried to talk to the reader directly (meta stuff), but it just didn't work out. The book felt so childish.
The plot then? Alexei steals pubic hair (and doesn't even fap to them) and Roku decides to get it back to restore Megumi's honor with that. What. The. Fuck. This must be the most idiotic idea ever. The characters are paper thin and boring. The whole Brett Plastic thing doesn't make any sense either, not to forget that the ending is childish and stupid too. Why hasn't Arktinen Banaani published actually good light novels? Why this crap? Now no one's gonna read light novels if they think the stories are like this.
Tekstisivuja ja sarjakuvaa yhdistelevä kirja, takakannen mukaan aivan uudella tavalla. Nojaa, olihan siinä hetkensä. Harmi vain, että tekstiosuus oli niin köykäinen. Teksti oli tyyliltään nuortenkirjamaista, mutta seksiviittaukset ja väkivaltakuvaukset osoittivat, että kohderyhmäksi tavoitellaan vähän vanhempaa lukijakuntaa. JP Ahosen piirtämät sarjakuvapätkät olivat parasta tässä kirjassa. Oikeastaan tekstiosuuksien sijaan koko teos olisi voinut olla sarjakuvaa.
Noh, niin sanotusti paljon melua häpykarvoista. Juoni niin ohut, että läpi näkyy, henkilöt huvittavan onnettomia mutta ei tämä kirja kyllä naurattanut missään vaiheessa. Ainoa tähti tulee JP Ahosen kuvituksesta, joka ei kyllä ole mangaa nähnytkään, vaikka niin takakannessa mainostetaan. En ymmärrä, miksi tämä kirja on tehty, en saanut siitä mitään irti.
What a strange story. It was like reading a manga without the pictures. Though there were some picture pages too. It was a nice light at-the-beach read.
Kevyt ja köykäinen tarina. Kirja(nen) yhdistelee novellia ja mangaa, mutta yritys jää vähän keskeneräisen oloiseksi. JP Ahosen Villimpi Pohjola tyylinen manga pistää silmään onnistuneena.