Tuomas Vimma on taas ajan hermolla. Firman mies pureutuu ammateista muodikkaimpaan: yrittäjyyteen.
Hyperborea-rakennusliike on kasvanut taitavan omistajan, Danika Stenhammarin, johdolla markkinajohtajaksi. Danikan oikeana kätenä toimivasta Samista on vuosien myötä jalostunut piinkova liikemies – tai näin hän ainakin luulee. Sami on tottunut likaamaan kätensä työmailla, mutta hän joutuu aivan uudenlaisen haasteen eteen, kun Hyperboreaa ollaan myymässä ruotsalaisille. Kiitoksena vuosien kovasta työstä hänestä tehdään firman vähemmistöosakas, mutta nousu omistavaan luokkaan tuo mukanaan myös vastuita. Sami joutuu punnitsemaan, mihin suuntaan hänen lojaliteettinsa kallistuvat ja voiko elämässä kaiken arvon mitata rahassa.
Firman mies on Tuomas Vimman yrittäjäromaani. Se avaa armottomasti ja häikäilemättömällä huumorilla yrittäjän maailman ylä- ja alamäkineen. Se on Tuomas Vimman Raksa-sarjan itsenäinen päätösosa, jonka myötä Samin luokkaretkestä muodostuu harvinainen kolmiosainen trilogia. Samin ja Danikan tarinaa seuranneet lukijat saavat myös lopullisen vastauksen siihen, onko suomenruotsalaisen perijättären ja tavallisen keskiluokkaisen töölöläismiehen romanssi mahdollinen. (Gummerus)
Tuomas Vimma (a pseudonym) is a Finnish author who lives in Helsinki. His debut novel Helsinki 12 (2004) was about arrogant and incompetent AD in an advertising company and drew attention not only because Vimma himself worked as an AD in the 1990's but also because it's written in Helsinki's own slang.
Tuomas Vimman Raksa-trilogia on vihdoin suoritettu. Ei se nyt tosin niin hirveästi suorittamista vaatinut, koska Vimman kirjoitustyyli on perhosenkevyt ja humoristinen. Samin ja Danikan tarina saapuu päätökseensä, kun Danika päättää myydä rakennusfirmansa ruotsalaisille. Myyntikuntoon saamiseksi firmasta on kuitenkin karsittava turhat rönsyt, ts. työntekijät. Likaisen työn tekijäksi Danika laittaa kirjasarjan sankari Samin.
Vimma kirjoittaa eräänlaista glorifioitua kioskikirjallisuutta, koska hänen ja esim. Juha Vuorisen välillä ei aina ole paljon muuta eroa kuin että Vimman kirjat julkaistaan kovakantisina. Vimmalta voi lukea myös ajoittain pientä yhteiskunnallista kommentaaria. Esim. Vimman kuvauksessa omistajayrittäjän ja työntekijöiden toisiinsa törmäävistä intresseistä on totuuden siemen. Siemenestä ei kasva mitään, joten ei voi puhua realismista, mutta aivan satumaissa ei eletä. Tai mitä sitä valehtelemaan – Tuomas Vimman kirjat ovat aikuisten satuja, onhan saduissakin aina pieni totuuden siemen.
Seksikohtaukset ovat "pornolehden lukijanovelli" -tasoa. Myös rasistisia heittoja löytyy, tosin ei Vimman vaan joidenkin romaanihahmojen suista. Firman mies on julkaistu vuonna 2017, siis ennen #metoota. Täytyypä yrittää ensi vuonna lukea Vimman pari uusinta kirjaa ja tsekata, uskaltaako hän enää kirjoittaa alkuaikojen tyyliinsä.
Tuomas Vimmassa yhdistyy Juha Vuorisen mauttomuus ja halvahko shokeeraamisen tarve sekä Bret Easton Ellisin käsittämätön snobismi ja materian ihailu. "Raksa"-trilogia (Raksa, 2011, Ruutukymppi, 2013 ja Firman mies, 2014) on törkeydessään kuitenkin hillitympi kuin Vimman esikoisromaani "Helsinki 12". Samalla trilogia ei pääse toki yllättämään lukijaa esikoisromaanin tavoin.
Jos lukijaa ei häiritse avoin rahan ja materian ihailu, kaksinaismoralismi, sinisilmäinen oikeistolaisuus, puheenvuoroihin piilotettu rasismi, lapsellinen mukatietävyys, päähenkilön itseriittoisuus ja itsekkyys sekä kirjan avoimen pornahtavat osiot, tämä on helppoa ja osittain viihdyttävääkin kesälukemista. Firman miehessä on monia juonellisia kohtia, joissa kirjan tarinaa olisi ollut mahdollisuus lähteä kuljettamaan mielenkiintoisempiin, yllättävämpiin ja monitasoisimpiin suuntiin, mutta niitä kirjailija ei hyödynnä. Kirjailijan varsin yksiulotteinen arvomaailma ei sitä ehkä mahdollista.
Osa lukijoista tietenkin pitää kirjaa pelkkänä satiirina, mutta Vimman tuotantoon tarkemmin tutustuneet ovat kyllä oppineet tuntemaan kirjailijan ajatukset. Jotenkin näihin teoksiin vain jää koukkuun. Ja täytyyhän se myöntää, että Vimman kirjoittaminen ja juonen rakentelu on paljon kirjailijamaisempaa kuin Vuorisella.
Raksa-trilogian (hienosti) päättävä Firman mies saattaa olla trilogian paras osa. Tässä rakennustiedolla päsmäröinnin korvaavat talouskuviot ja yrittäjä vs. duunari -vastakkainasettelu. Danikan naisjohtajahahmo on herkullinen ja vaikka Sami vähän statistina kuvioissa usein pyörii mukana, on hän toisaalta kertojana osuva. Vimman sanakikkailut on vähän rauhoittuneet, mutta vertauskuvat naurattavat edelleen. Huumori toimii ja ainoa kohta, missä tosikkofeministi minussa rypisti kulmiaan mainitsi feministin ja juuttuneen purkinkannen.
Lopun rahakikkailu oli melkein parasta Helsinki 12 -kirjan lopetuksen jälkeen.
This book is filled with the richest, funniest Finnish language I've read in a while. I took the book with me as a vacation read, but was already finished with it half-way through the trip. So: this entertaining and fast read is perfect for an early morning flight when you're barely awake and need something fun to help the coffee wake you up.
Raksayrittäjä suunnittelee puhalluksen, ykkösmies hengaa mukana. Vimma osaa vetää vertauskuvansa överiksi: "[Henkilöstöpalaverin] tunnelma oli katossa kuin Umschlagplazilla Treblinkan junaa odotellessa." Hauska ja karmiva! Toimi, vaikken ollutkaan lukenut aikaisempia Raksa-sarjan osia.
Yhtä velmusti edetään kuin aikaisemminkin - tosin tähän kolmanteen osaan ei ole enää saatu niin yllätyskäänteitä kuin mihin aikaisemmissa on totuttu. Vimma kirjoittaa edelleen nautinnollisen letkeästi, omalla tyylillään.