What do you think?
Rate this book
112 - vihaan itseäni
112 - vihaan itseäni vie lukijan raadollisen syvälle nuoren maailmaan, jossa anoreksia ottaa vallan. Voiko elämässä selvitä, kun oma peilikuvakin oppii valehtelemaan?Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Arvosanojakin pitäisi kohottaa lukiota varten, ja isän alkoholismi haudata kaapin pohjalle tyhjien pullojen alle. Hyväksytyksi tulemisen tarve ja epävarmuus omasta itsestä ajavat Lillin kohtalokkaaseen kierteeseen, jossa jokainen suupala punnitaan.
351 pages, Hardcover
First published January 1, 2014
1 person is currently reading
61 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 20 of 20 reviews
August 9, 2022
Huh huh. Suhteellisen monta kirjaa oon lukenut jotka ovat kertoneet syömishäiriöistä, mutta tää meni ehdottomasti syvimmälle. Kerrankin myös paranemisprosessi kuvattiin yksityiskohtaisesti ylä- ja alamäkineen, sekä läheisen näkökulmasta kerrottiin kuinka paljon toisen sairaus voi satuttaa. Puolessa välissä kirja alkoi tuntua hetken pitkitetyltä ja samassa kohdassa vellomiselta, mutta tämä fiilis katosi eteenpäin lukiessa. Loppu itketti ja rajusti.
Luettu uudelleen 26.7.2022
Kirja tuli vastaan e-kirjavalikoimaa selatessa, ja päätin lukea tämän uudelleen.
Viime lukukerran jälkeen kirjan aiheesta on valitettavasti tullut itselleni entistä tutumpi. Muistan, että viimeksi kirja järkytti ja pelästytti. Oireita kuvataan tarkasti, uskon että tästä on moni valitettavasti ottanut vinkkejä käyttöönsä ruoan piilottamisesta yöllä lenkkeilyyn. Mutta tämä on ongelma, joka on kovin vaikea välttää syömishäiriöistä kirjoittaessa.
Viimeksi olen kritisoinut kirjan paikoillaan junnaavuutta. Tällä kertaa näkisin enemmänkin, että jonkinlainen vellominen paikoillaan kuuluu asiaan. Halu parantua, mutta silti ajatus syömisestä tuntuu mahdottomalta.
Paranemisprosessin kuvaamisesta jälleen pisteet, itse sairastamisesta löytyy niin paljon kirjoja, elokuvia ja muuta tietoa.
Jos jotain tämä kirja tarvitsisi niin kattavan paketin avun hakemisesta viimeisille sivuille. Viimeksi luin tämän paperisena ja silloin muut lukijat olivat kirjoittaneet toipumismyönteisiä viestejä kirjan lopussa oleville tyhjille sivuille. Varsin ihana ajatus!
Luettu uudelleen 26.7.2022
Kirja tuli vastaan e-kirjavalikoimaa selatessa, ja päätin lukea tämän uudelleen.
Viime lukukerran jälkeen kirjan aiheesta on valitettavasti tullut itselleni entistä tutumpi. Muistan, että viimeksi kirja järkytti ja pelästytti. Oireita kuvataan tarkasti, uskon että tästä on moni valitettavasti ottanut vinkkejä käyttöönsä ruoan piilottamisesta yöllä lenkkeilyyn. Mutta tämä on ongelma, joka on kovin vaikea välttää syömishäiriöistä kirjoittaessa.
Viimeksi olen kritisoinut kirjan paikoillaan junnaavuutta. Tällä kertaa näkisin enemmänkin, että jonkinlainen vellominen paikoillaan kuuluu asiaan. Halu parantua, mutta silti ajatus syömisestä tuntuu mahdottomalta.
Paranemisprosessin kuvaamisesta jälleen pisteet, itse sairastamisesta löytyy niin paljon kirjoja, elokuvia ja muuta tietoa.
Jos jotain tämä kirja tarvitsisi niin kattavan paketin avun hakemisesta viimeisille sivuille. Viimeksi luin tämän paperisena ja silloin muut lukijat olivat kirjoittaneet toipumismyönteisiä viestejä kirjan lopussa oleville tyhjille sivuille. Varsin ihana ajatus!
March 12, 2023
Kirja käsittelee tärkeää aihetta. Yhdestä viattomasta karkkilakosta ja nuorten keskinäisestä kilpailusta voi kehittyä syömishäiriö. Hoikkia mallia ihaillaan mainoksista ja muodon vuoksi lähes jokainen tyttö sanoo haluavansa laihtua. Kun tähän yhdistetty vielä epävakaat kotiolot ja kaverisuhteet, tilanne voi oikeasti olla kirjassa kuvatun kaltainen. Kirja tuntuu paikoin hieman teennäiseltä, mutta toisaalta, kirjan oletettu kohderyhmäkään ei todennäköisesti ole minun ikäluokkaani.
June 2, 2022
Iha jees… vitutti lukee
March 21, 2021
Rakastin kirjaa. Halusin lukea sen 12-vuotiaana, koska kirjan nimi oli samaistuttava.
Luin kirjan, rakastin sitä. Ihannoin tarinaa, vaikkakin olin myös järkyttynyt. Pidin erityisesti siitä, miten kirja kertoi asiat. Tarina itsessään on mahtava ja hyvin asiat on huomioitu. Tärkeästä aiheesta vieläpä kirjoitettu.
En suosittele nuoremmille ihmisille. Itselleni se aiheutti häiriintynyttä syömistä, kun otin mallia. Olen nyt 15-vuotias ja kamppailin laihdutuksen ja syömisen kanssa 2.5 vuotta vain saadakseni lisää painoa, mielenterveydellisiä haittoja ja ollakseni kaikin puolin epäterve. En ole vieläkään täysin toipunut.
En myöskään suosittele kirjaa ihmisille, jotka ovat herkkiä ja altistuvat helposti tälläisille ”esimerkeille”.
Luin kirjan, rakastin sitä. Ihannoin tarinaa, vaikkakin olin myös järkyttynyt. Pidin erityisesti siitä, miten kirja kertoi asiat. Tarina itsessään on mahtava ja hyvin asiat on huomioitu. Tärkeästä aiheesta vieläpä kirjoitettu.
En suosittele nuoremmille ihmisille. Itselleni se aiheutti häiriintynyttä syömistä, kun otin mallia. Olen nyt 15-vuotias ja kamppailin laihdutuksen ja syömisen kanssa 2.5 vuotta vain saadakseni lisää painoa, mielenterveydellisiä haittoja ja ollakseni kaikin puolin epäterve. En ole vieläkään täysin toipunut.
En myöskään suosittele kirjaa ihmisille, jotka ovat herkkiä ja altistuvat helposti tälläisille ”esimerkeille”.
May 4, 2025
Olisin toivonut lukuihin jaoittelua, sillä itse en voi lopettaa kesken luvun. Tekstikin oli tosi pientä omaan makuuni.
Kirja kertoi hyvästä aiheesta ja nimen perusteella olisin odottanut masennuksesta kertomista, mutta anoreksia kerrottiin takakannessa ja sitä odotin.
Hahmoihin pääsi tutustumaan hienosti.
Tykkäsin tarinasta paljon.
Kirja kertoi hyvästä aiheesta ja nimen perusteella olisin odottanut masennuksesta kertomista, mutta anoreksia kerrottiin takakannessa ja sitä odotin.
Hahmoihin pääsi tutustumaan hienosti.
Tykkäsin tarinasta paljon.
June 14, 2018
S suositteli tätä ja oli ihan mielenkiintoista lukea kirjaa nuoresta tytöstä joka sairastuu anoreksiaan. Mielenkiintoista siinä mielessä, että aihe ei ole itselle yhtään tuttu ja avasi vähän anoreksiaan sairastuneen ajattelutapaa ja mietintöjä.
November 29, 2019
Joitakin epäjohdonmukaisuuksia lukuunottamatta hyvä kokonaisuus. Raskasta luettavaa aiheensa vuoksi, mut erityisesti loppy antaa toivoa tulevaisuudesta.
October 5, 2021
Tää on tosi rankka kirja.
January 22, 2023
Hyvä ja mielenkiintoinen. Kuvasi pelottavan tarkasti sairaan ihmisen mieltä ja epätoivoa, mutta loppu oli kuitenkin valoisa.
August 23, 2023
Melko triggeröivä, mutta tykkään kuinka tämä oli kirjoitettu mitään kaunistelematta, kertoen sairauden vaikeimmatkin yksityiskohdat ja asiat.
November 5, 2023
Hyvä. Raastava. Todellinen. Hyvä.
December 29, 2022
Tosi triggeröivä, mut kuvaa tosi hyvin anoreksiasta kärsivän nuoren elämää. Realistinen
January 30, 2024
Triggeröivä ja oli kohtia jotka vitutti mua (luin 16-vuotiaana)
June 26, 2015
Loppu hiukan lässähti, mutta muuten mukanaan vievää luettavaa. Tykkäsin.
"- Mua pelottaa se, millanen musta tulee vai tuleeko enää yhtään mitää.Jos mä vaan alan syömään ja lihomaan enkä voi enää lopettaa. Menetän hallinnan enkä edes huomaa sitä ite. Tai jos mä en enää saa hallita sitä - painoa siis - ja en tiiä, paljon se on...
- Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309
"En ollut ikinä nähnyt niin montaa erilaisista sairauksista ja vaivoista kärsivää lasta ja nuorta samassa huoneessa. Katseeni kiinnittyi kuitenkin niihin muutamaan, jotka sairastivat kanssani syömishäiriöitä. Pieniä laihoja tyttöjä. Sellaisia, joiden jauhoisten luiden päälle oli kääritty repeilevää nahkaa, jotta ne eroavaisivat siitä kaverista, joka otettiin esille biologian opettajan kaapista, kun käsiteltiin ihmisen luustoa.
Iho oli kuulasta. Väritöntä. Melkein läpinäkyvää." s. 321
"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322
"- Mua pelottaa se, millanen musta tulee vai tuleeko enää yhtään mitää.Jos mä vaan alan syömään ja lihomaan enkä voi enää lopettaa. Menetän hallinnan enkä edes huomaa sitä ite. Tai jos mä en enää saa hallita sitä - painoa siis - ja en tiiä, paljon se on...
- Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309
"En ollut ikinä nähnyt niin montaa erilaisista sairauksista ja vaivoista kärsivää lasta ja nuorta samassa huoneessa. Katseeni kiinnittyi kuitenkin niihin muutamaan, jotka sairastivat kanssani syömishäiriöitä. Pieniä laihoja tyttöjä. Sellaisia, joiden jauhoisten luiden päälle oli kääritty repeilevää nahkaa, jotta ne eroavaisivat siitä kaverista, joka otettiin esille biologian opettajan kaapista, kun käsiteltiin ihmisen luustoa.
Iho oli kuulasta. Väritöntä. Melkein läpinäkyvää." s. 321
"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322
January 21, 2016
Nuorten kirja. Kertoi syömähäiriöstä joka vei päähenkilöä mennessään hänen huomaamattaan. Sellainen kertomus joss päähenkilö ei kokenut olevansa sairas tai tarvitsevansa apua, kotiasiat olivat hullusti, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ja läheinen isosisko. Lopulta hoito sairaalassa oli pakollista ja siitä elämä lähti taas käyntiin. Oman syömähäiriöhistorian takia nämä tarinat kiinnostavat, tämä oli hyvin erilainen kuin omani ja antoikin hyvän näkemyksen millaista se on kun itse ei tiedosta sairastavansa..
August 5, 2014
Jotakuinkin kaikki maailman syömishäiriökirjat lukeneena en oikein löydä tästä mitään erikoista. Mukava luettava, hyvä kirja, jonka puhekielisyydet olivat toisinaan hämmästyttävän luontevasti litteroituja ja toisinaan uskomattoman ärsyttäviä. Suosittelen kyllä, ainakin jos muut vastaavat on vielä lukematta.
June 28, 2014
Kirja tärkeästä ja vaikeista asioista, mutta voi, olisi pitänyt kirjoittaa vielä kerran uudelleen. Kirja rönsyili ja oli ylipitkä ja lukeminen ei ollut kovin helppoa. Voi hyvänen aika sentään, lukekaa nyt näitä kirjoja ennen kuin ne julkaistaan.
April 25, 2023
Samaistun. Kertoo asioista todenmukaisesti yhtään kaunistelematta.
Displaying 1 - 20 of 20 reviews