Onko Venäjä suuri, selvittämätön arvoitus? Esa Seppäsen muhevilla tarinoilla maustettu teos on matka venäläiseen sielunmaisemaan ja maahan, joka on aina ollut Suomelle kohtalonkysymys. Tuhatvuotisessa yhteiskunnassa tavat istuvat tiukassa ja ihmisten mentaliteetti ei muutu järjestelmän vaihtuessa. Venäjä vihastuttaa, kiehtoo, loitontaa ja lumoaa, mutta se ei taatusti jätä ketään välinpitämättömäksi.
Kirjan alaotsikon ”Myyteille kyytiä” valintaperusteet kiinnostaisivat: Kirjassa ei nimittäin käsitellä Venäjää tai venäläisiä koskevia myyttejä - kuten voisi odottaa - vaan kirja on pikemminkin kokoelma sekavia ja irrallisia anekdootteja ilman punaista lankaa. Tässäkin teoksessa Seppänen tekee selväksi kirjoittaneensa useita muitakin teoksia ja listaa näitä kirjoja koskevia, ylistäviä arvosteluja. Jos Seppäseltä vielä jotain luen, niin sitten hänen ensimmäisen kirjansa, siinä tuskin uhrataan samalla tavalla sivuja aiemmille arvostelumenestyksille.
Seppäsen kirja on ikäänkuin välitilinpäätös hänen siihen mennessä kirjoittamistaan teoksista. Miksi kutakin kirjaa on lähdetty tekemään, itse prosessi ja kirjan saama arvostelu. Lopussa myös Seppäsen lehtiin kirjoittamista artikkeleista, mielipidekirjoituksista ja niihin liittyneestä keskustelusta.
Kirjan ehkä mielenkiintoisinta antia ovat kirjan lopussa olevat Seppäsen - reilun 10 vuoden takaa olevat - pohdinnat Venäjän suunnasta. Toki myös alun 10-vuotisen Moskovassa vietetyn ajan tiivistelmä ja siihen liittyneet yksittäiset havainnot olivat mielenkiintoisia.
Esa Seppänen oli Venäjän ja ennen kaikkea venäläisyyden tuntijana ehdotonta huippua millä mittarilla vaan, mutta tämä kirja ei kuulu hänen parhaimpiinsa.