What do you think?
Rate this book
Ilonen talo
Keskisuomalainen kylä nimeltä Luhanka. Luhangassa baari ja talo. Baari joka on kuin mikä tahansa baari. Talo josta isäntä on kuollut.
Ilonen talo on romaani levottomasta lapsuudesta. Se näyttää viisitoista vuotta Tomperin perheen elämää: isä siirtyy Jumalan luo, äiti sahtitonkaan, Birge-sisko kapinoi, mummo jahtaa äitiä ja pappa haaveilee Intiasta. Talon ympärillä nurmikko metsittyy, kukkapenkit kasvavat umpeen.
Ilosessa talossa kaikuu nauru, joka arvaamattomasti vaihtuu itkuun tai Eikka Leikkaan. Keinot elää elämäänsä tavalla tai toisella surusta ja häpeästä huolimatta löytyvät.
Ilonen talo on romaani levottomasta lapsuudesta. Se näyttää viisitoista vuotta Tomperin perheen elämää: isä siirtyy Jumalan luo, äiti sahtitonkaan, Birge-sisko kapinoi, mummo jahtaa äitiä ja pappa haaveilee Intiasta. Talon ympärillä nurmikko metsittyy, kukkapenkit kasvavat umpeen.
Ilosessa talossa kaikuu nauru, joka arvaamattomasti vaihtuu itkuun tai Eikka Leikkaan. Keinot elää elämäänsä tavalla tai toisella surusta ja häpeästä huolimatta löytyvät.
148 pages, Paperback
First published January 1, 1996
About the author
Kreetta Onkeli
15 books8 followersKreetta Onkeli is a Finnish writer and columnist. In 2013, she received the "Finlandia Junior Award" for his work «Poika, joka menetti muistinsa» (The Boy Who Lost His Memory)
Kreetta Onkeli grew up in rural municipalities of Luhanka and Joutsa. She graduated from Joutsa High School in 1989 and studied at the Theater Academy's dramaturg degree program. Onkeli has lived in Helsinki since 1991.
Kreetta Onkel's first novel was «Ilonen talo» (1996) which is based on her own childhood experiences. This novel received «The Kalevi Jäntti Award» in 1997. A three-part television film was produced based on the novel «Tervetuloa iloiseen taloon» and on the short story collection «Tervetuloa paratiisiin».
Onkeli has worked as a journalist or columnist for Helsingin Sanomat, Talouselämä, Savon Sanomat, Image, Maaseudun Tulevaisuus, Iltalehti and Kuntalehti and along with other journals.
Kreetta Onkeli grew up in rural municipalities of Luhanka and Joutsa. She graduated from Joutsa High School in 1989 and studied at the Theater Academy's dramaturg degree program. Onkeli has lived in Helsinki since 1991.
Kreetta Onkel's first novel was «Ilonen talo» (1996) which is based on her own childhood experiences. This novel received «The Kalevi Jäntti Award» in 1997. A three-part television film was produced based on the novel «Tervetuloa iloiseen taloon» and on the short story collection «Tervetuloa paratiisiin».
Onkeli has worked as a journalist or columnist for Helsingin Sanomat, Talouselämä, Savon Sanomat, Image, Maaseudun Tulevaisuus, Iltalehti and Kuntalehti and along with other journals.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 34 reviews
September 16, 2015
Saatiin koulusta tehtäväks lukea jotain aihetta/aiheita käsittelevä romaani ja kirjoittaa mielipide siitä yhdestä aiheesta mitä romaani käsittelee.
Eli luin Kreetta Onkelin romaanin Iloinen talo. Romaanin tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään, joka sijaitsee Luhangossa Keski-Suomessa. Se kertoo Tomperin perheestä 15 vuoden ajalta. Romaanissa sisarukset Ruut ja Birge kärsivät levottomasta ja turvattomasta lapsuudesta, sillä tyttöjen isä kuolee kirjan alussa, jonka vuoksi tyttöjen äidistä tulee alkoholisti. He asuvat vähän väliä sijaisperheissä sekä mummon ja papan luona. Heidän perhe juotuu romaanissa väheksynnän kohteeksi ja kun hetken asiat olivat hyvin niin siinä samassa hetkessä ne muuttuivat taas huonoiksi.
Päätin kirjoittaa mielipiteeni alkoholismista (sairautena).
En ymmärrä, miksi alkoholismi luokitellaan sairaudeksi, koska tupakan polttoa ja huumeiden käyttöä ei. Näitä kaikki meinaan yhdistää riippuvuus, josta seuraa liikakäyttöä, hengenvaarallisuus, yleensä ennenaikainen kuolema, jonka on aiheuttanut niin sanottu oikea sairaus. Lähes ainoa ero näissä kolmessa on, että alkoholismi voi olla geneettisesti periytyvää.
Ihminenhän pystyy itse vaikuttumaan alkoholin tai muiden päihteiden liikakäytöönsä, hakemalla apua, jonka avulla voi päästä riippuvuudesta eroon.
Eli mielestäni alkoholismia ei pitäisi luokitella sairaudeksi tai kaikki riippuvuudet täytyisi luokitella sairaudeksi.
Eli luin Kreetta Onkelin romaanin Iloinen talo. Romaanin tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään, joka sijaitsee Luhangossa Keski-Suomessa. Se kertoo Tomperin perheestä 15 vuoden ajalta. Romaanissa sisarukset Ruut ja Birge kärsivät levottomasta ja turvattomasta lapsuudesta, sillä tyttöjen isä kuolee kirjan alussa, jonka vuoksi tyttöjen äidistä tulee alkoholisti. He asuvat vähän väliä sijaisperheissä sekä mummon ja papan luona. Heidän perhe juotuu romaanissa väheksynnän kohteeksi ja kun hetken asiat olivat hyvin niin siinä samassa hetkessä ne muuttuivat taas huonoiksi.
Päätin kirjoittaa mielipiteeni alkoholismista (sairautena).
En ymmärrä, miksi alkoholismi luokitellaan sairaudeksi, koska tupakan polttoa ja huumeiden käyttöä ei. Näitä kaikki meinaan yhdistää riippuvuus, josta seuraa liikakäyttöä, hengenvaarallisuus, yleensä ennenaikainen kuolema, jonka on aiheuttanut niin sanottu oikea sairaus. Lähes ainoa ero näissä kolmessa on, että alkoholismi voi olla geneettisesti periytyvää.
Ihminenhän pystyy itse vaikuttumaan alkoholin tai muiden päihteiden liikakäytöönsä, hakemalla apua, jonka avulla voi päästä riippuvuudesta eroon.
Eli mielestäni alkoholismia ei pitäisi luokitella sairaudeksi tai kaikki riippuvuudet täytyisi luokitella sairaudeksi.
Read
January 18, 2021Jos haluaa lukea kirjan, josta ei tule kuin paha mieli, tässä on kirja johon tarttua. Pahin mielikuvani suomalaisesta kirjallisuudesta on juuri tämän kirjan edustama kirjallisuus: ankea kuvaus suomalaisten arjesta. Itsekin lasisen lapsuuden omaavana en saanut tästä todellakaan hyvää mieltä, tämä oli todella ahdistava ja ankea kuvaus. Ja sitten kuitenkin jopa yliampuva siinä. Tai ehkä olen itse aina kaikki elämän koettelemukset elänyt yrittäen tietyn peruspositiivisuuden säilyttää, mutta tässä ei kyllä missään välissä ollut hyviä hetkiä. Tässä kirjassa tapahtuu jo niin paljon ikäviä asioita, että vaikka tämä osittain ilmeisesti pohjautuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin, on vaikea uskoa että samaan perheeseen ja tuttavapiirin olisi osunut nämä kaikki tapahtumat.
January 3, 2025
Kuin Antti Hyryn Kotona-teos helvetistä. Suosittelisin myös Ágota Kristóf -faneille. Äärimmäisen tiukka!
April 13, 2026
Hirveä oli tämäkin. Kai tämä oli ajankuvaa miten Keski-Suomessa pikkukylässä on joskus eletty. Olen käynytkin Luhangassa. Plussaa siitä että sijoittui Keski-Suomeen ja Jyväskylään!!
May 19, 2026
Kirjaston lukupiiriin luettu kirja. Suomalaisia naiskirjailijoita eri vuosikymmeniltä. Nyt vuorossa -90 luvulla kirjoitettu kirja.
Kirja on lyhyt ja aihe erittäin raskas. Töksähtelevä kirjoitustyyli ei napannut minua lainkaan mukaansa ja olisin saattanut jättää kesken ilman lukupiiriä. Aihe on tärkeä ja lasten selviytyminen sekä eläminen kurjuuden keskellä on tietenkin koskettavaa.
Kirja on lyhyt ja aihe erittäin raskas. Töksähtelevä kirjoitustyyli ei napannut minua lainkaan mukaansa ja olisin saattanut jättää kesken ilman lukupiiriä. Aihe on tärkeä ja lasten selviytyminen sekä eläminen kurjuuden keskellä on tietenkin koskettavaa.
July 31, 2011
Kirja imaisi minut mukaansa heti ensimmäisistä sanoista lähtien. Kirjan kieli on ihanan vivahteikasta, mutta myös ytimekästä. Vaikka aihe on rankka, kirjaa ei malttanut laskea käsistä pois.
Välillä teki mieli ihan huutaa Ruutin ja Birgen lapsuuden ahdistavuuden takia. Toisaalta tyttäret ovat hyvin tyytyväisiä elämäänsä, vaikka myöhemmällä iällä ainakin Ruut häpesi äitiään ja taloaan. Kuitenkin teini-iän ohitettuaan tyttö tuntui ajattelevan taas eritavalla asioista ja niiden lainalaisuuksista.
Eniten kirjassa ahdisti kierre, johon koko perhe joutui. Aurin äidillä Vuokolla oli ollut ilmeisesti samanlaisia ongelmia joista Aurikin kärsi. Kaikista ikävintä oli huomata Ruutin ja Birgenkin kokeilevan samanlaista polkua kuin heidän äitinsä ja isoäitinsä olivat kokeilleet. Onneksi tyttäret eivät joutuneet yhtä surkeaan jamaan kuin äitinsä.
Kirjassa tuodaan hyvin konkreettisesti esille lapsen näkökulmaa äidin juomiseen ja mielenterveysongelmiin. Ilahduttavin piirre kirjassa oli lapsen ajattelun kehittyminen, joka oli toteutettu kirjassa mielestäni loistavasti.
Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan pelotta, antaa varmasti ajateltavaa moneksi illaksi eteenpäin!
Välillä teki mieli ihan huutaa Ruutin ja Birgen lapsuuden ahdistavuuden takia. Toisaalta tyttäret ovat hyvin tyytyväisiä elämäänsä, vaikka myöhemmällä iällä ainakin Ruut häpesi äitiään ja taloaan. Kuitenkin teini-iän ohitettuaan tyttö tuntui ajattelevan taas eritavalla asioista ja niiden lainalaisuuksista.
Eniten kirjassa ahdisti kierre, johon koko perhe joutui. Aurin äidillä Vuokolla oli ollut ilmeisesti samanlaisia ongelmia joista Aurikin kärsi. Kaikista ikävintä oli huomata Ruutin ja Birgenkin kokeilevan samanlaista polkua kuin heidän äitinsä ja isoäitinsä olivat kokeilleet. Onneksi tyttäret eivät joutuneet yhtä surkeaan jamaan kuin äitinsä.
Kirjassa tuodaan hyvin konkreettisesti esille lapsen näkökulmaa äidin juomiseen ja mielenterveysongelmiin. Ilahduttavin piirre kirjassa oli lapsen ajattelun kehittyminen, joka oli toteutettu kirjassa mielestäni loistavasti.
Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan pelotta, antaa varmasti ajateltavaa moneksi illaksi eteenpäin!
April 21, 2017
Raskas ja totuudenmukainen tarina alkoholistin lapsista.
November 4, 2023
Kreetta Onkelin omaelämäkerrallinen esikoisromaani Ilonen talo kertoo luhankalaisen perheen elämästä, jossa kuolema, alkoholismi, mielenterveysongelmat, suru sekä paikoitellen myös ilo ovat läsnä. Teoksesta on tehty myös kolmiosainen televisiosarja, joka on katsottavissa Yle Areenasta.
Teos oli nopealukuinen, vaikkakin aiheeltaan raskas, ja paljon täytyi tulkita rivien välistä. Pääosin kertojana oli alkoholistiperheen kuopus. Kerronta kehittyikin ikään kuin lapsen kasvun tahdissa: Hyvin lyhyistä lauseista pidempiin virkkeisiin, vaikkakin läpi teoksen hänen kerronnastaan huokui lapsenomaisuus. Surullista ja samalla ahdistavan todellista kirjassa oli se, että emootiot loistivat poissaolollaan. Kuopus enimmäkseen kertoi, mitä oli tapahtunut ja mitä oli nähnyt, ei niinkään, miltä mikäkin oli tuntunut. Se, ettei hän oikeastaan edes ihmetellyt alkoholistiäitinsä toimintaa, sai minut ajattelemaan, miten jokainen pieni lapsi periaatteessa elää omasta näkökulmastaan "normaalissa" perheessä, koska käsitystä muunlaisesta arjesta ei vielä niin nuorena yleensä ole.
Lisäksi kuopus tuntui olevan jatkuvasti sivustaseuraajan roolissa ja jotenkin mitätöity ihmisenä, ainakin äitinsä näkökulmasta. Asioita vain tapahtui ympärillä, ja hän pyrki jatkamaan elämäänsä tavalliseen tapaan, vaikka ympärillä usein ihmeteltiinkin perheen arkea. Mielestäni hänen rakkautensa äitiänsä kohtaan ei kadonnut missään vaiheessa, ja se erityisesti teki teoksesta kivuliaan: Äiti on aina äiti, olipa hän miten kamala tahansa.
Tämän teoksen voisi lukea myöhemmin uudelleenkin, vaikka se onkin ns. pahan mielen kirja.
Teos oli nopealukuinen, vaikkakin aiheeltaan raskas, ja paljon täytyi tulkita rivien välistä. Pääosin kertojana oli alkoholistiperheen kuopus. Kerronta kehittyikin ikään kuin lapsen kasvun tahdissa: Hyvin lyhyistä lauseista pidempiin virkkeisiin, vaikkakin läpi teoksen hänen kerronnastaan huokui lapsenomaisuus. Surullista ja samalla ahdistavan todellista kirjassa oli se, että emootiot loistivat poissaolollaan. Kuopus enimmäkseen kertoi, mitä oli tapahtunut ja mitä oli nähnyt, ei niinkään, miltä mikäkin oli tuntunut. Se, ettei hän oikeastaan edes ihmetellyt alkoholistiäitinsä toimintaa, sai minut ajattelemaan, miten jokainen pieni lapsi periaatteessa elää omasta näkökulmastaan "normaalissa" perheessä, koska käsitystä muunlaisesta arjesta ei vielä niin nuorena yleensä ole.
Lisäksi kuopus tuntui olevan jatkuvasti sivustaseuraajan roolissa ja jotenkin mitätöity ihmisenä, ainakin äitinsä näkökulmasta. Asioita vain tapahtui ympärillä, ja hän pyrki jatkamaan elämäänsä tavalliseen tapaan, vaikka ympärillä usein ihmeteltiinkin perheen arkea. Mielestäni hänen rakkautensa äitiänsä kohtaan ei kadonnut missään vaiheessa, ja se erityisesti teki teoksesta kivuliaan: Äiti on aina äiti, olipa hän miten kamala tahansa.
Tämän teoksen voisi lukea myöhemmin uudelleenkin, vaikka se onkin ns. pahan mielen kirja.
March 17, 2020
Minulle ennestään tuntematon kirjailija, jonka tuotantoon päätin tutustua, kun luin Hesarista kirjailijan 50-vuotissyntymäpäivästä.
Lyhyt, mutta varsin raskas lukukokemus. Kirjoitustyyli vaati vähän totuttelua, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että se sopii hyvin tarinaan ja kuvaa hyvin kaoottisia kotioloja lapsen näkökulmasta. En ole ihan varma ymmärsinkö edes kaikkia tapahtumia, mutta olihan tämä nyt ihan kamala tarina. Lyhyistä lauseista ja pomppivasta kirjoitustyylistä piirtyi ruma kuva. Välillä teki mieli nauraa jollekin kertojan absurdille havainnolle, mutta enimmäkseen oli vähän vastenmielinen ja surullinen olo. Tällaista se varmaan on varttua alkoholistiperheessä, jota ryydittää vanhemman mielisairaus.
Pidin kyllä lukemisen arvoisena, mutta en tiedä haluanko lukea lisää tämän kirjailijan kirjoja. En voi sanoa, että varsinaisesti pidin kirjasta, mutta varsin vaikuttava lukukokemus se oli ja siksi neljä tähteä.
Lyhyt, mutta varsin raskas lukukokemus. Kirjoitustyyli vaati vähän totuttelua, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että se sopii hyvin tarinaan ja kuvaa hyvin kaoottisia kotioloja lapsen näkökulmasta. En ole ihan varma ymmärsinkö edes kaikkia tapahtumia, mutta olihan tämä nyt ihan kamala tarina. Lyhyistä lauseista ja pomppivasta kirjoitustyylistä piirtyi ruma kuva. Välillä teki mieli nauraa jollekin kertojan absurdille havainnolle, mutta enimmäkseen oli vähän vastenmielinen ja surullinen olo. Tällaista se varmaan on varttua alkoholistiperheessä, jota ryydittää vanhemman mielisairaus.
Pidin kyllä lukemisen arvoisena, mutta en tiedä haluanko lukea lisää tämän kirjailijan kirjoja. En voi sanoa, että varsinaisesti pidin kirjasta, mutta varsin vaikuttava lukukokemus se oli ja siksi neljä tähteä.
August 25, 2020
Tartuin tähän kirjaan toistamiseen, kun se tupsahti Storytelin valikoimaan, koska siellä on näitä vanhempia vähemmistönä. Muistelin kyllä, että tämä ei aikanaan tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta (luulisin että luin tämän aika lailla ilmestymisvuoden tuntumassa, siis korkeintaan parikymppisenä). Nyt oli kaikki toisin ja syykin lienee selvä. Omat lapset saavat tuntemaan tosi voimakkaasti, kun puhe on rankoista lapsuudenkokemuksista. On lähes sietämätöntä lukea ja miettiä tapahtumia lapsen silmien kautta. Rankkuutta tässä olikin yltäkylläisesti, jopa lohduttomuuteen asti. Toisaalta samalla oli tavoitettu käsittämättömän hienosti lapsen viattomuus ja ilokin, siitä kaikesta ympäröivästä huolimatta (lukijana näin ilon mutta sitä oli vaikea tuntea). Koskettavaa oli sekin, miten huono-osaisuuden periytymistä kuvataan ja miten lapsuuden ajoittainen keveys jää vähitellen yhä enemmän raskaampien asioiden jalkoihin.
May 30, 2024
Samaan aikaan töksähtelevä, samaan aikaan kuin yhtä hengenvetoa koko teos. Järkyttävä, kuvottava, menee ihon alle; taidokasta kerrontaa.
Onnistunein osuus kirjassa on mielestäni äidin ja hänen ihmissuhteidensa kuvaus. Ajoittain useat henkilöhahmot tekivät tapahtumien kulun seuraamisesta haastavaa, mutta ehkä tämäkin on osa kokonaisuutta: Ilonen talo on ennen kaikkea läpileikkaus elämän epäjärjestyksestä, levottomuudesta ja pienten sirpaleiden yhteensovittamisen vaikeudesta.
Kesken loppunut lapsuus, kuolema, väkivalta, alkoholi, hyväksikäyttö, kestämättömät ihmissuhteet. Kaikki nämä kahden ja puolen tunnin äänikirjaan mahdutettuna. Rivien välistä luettavaksi jää sukupolvien ylittävä trauma ja totaalinen hukassa oleminen.
Lopulta en pitänyt teoksesta niin paljon, kuin oletin pitäväni. Se on painava ja taidokas, mutta jotain puuttuu, tai ehkä kaikkea oli liikaa.
Onnistunein osuus kirjassa on mielestäni äidin ja hänen ihmissuhteidensa kuvaus. Ajoittain useat henkilöhahmot tekivät tapahtumien kulun seuraamisesta haastavaa, mutta ehkä tämäkin on osa kokonaisuutta: Ilonen talo on ennen kaikkea läpileikkaus elämän epäjärjestyksestä, levottomuudesta ja pienten sirpaleiden yhteensovittamisen vaikeudesta.
Kesken loppunut lapsuus, kuolema, väkivalta, alkoholi, hyväksikäyttö, kestämättömät ihmissuhteet. Kaikki nämä kahden ja puolen tunnin äänikirjaan mahdutettuna. Rivien välistä luettavaksi jää sukupolvien ylittävä trauma ja totaalinen hukassa oleminen.
Lopulta en pitänyt teoksesta niin paljon, kuin oletin pitäväni. Se on painava ja taidokas, mutta jotain puuttuu, tai ehkä kaikkea oli liikaa.
August 22, 2017
Ilmeisesti hyvinkin omaelämäkerrallinen tarina lapsen kasvusta aikuiseksi tuppukylässä. Isä kuolee, äiti juo eikä kukaan hymyile koskaan. Siis melko tavanomainen tarina suomalaisesssa kirjallisuudessa ja todellisuudessa. Kirjan tyyli on yksinkertaistettu ja kuvaileva, alleviivaten sitä että tämä on nyt lapsen näkökulma, ei siis se mitä objektiivisesti tapahtui ja miten siitä voisi päätellä. Jäin silti kaipailemaan tarkempaa kuvausta lapsen tunteista ja vallitsevasta maailmasta. Ehkäpä jopa myöhempiä ajatuksia siitä, miten lapsuus vaikutti ja mitä myöhemmin - lukeneempana ja kokeneempana - siitä ymmärsi. Ilonen talo ei loppujen lopuksi tehnyt kovinkaan kummoista vaikutusta, vaikka aihe on rankka ja samasta tarinasta saisi varmasti mieleenpainuvammankin teoksen aikaiseksi.
April 7, 2018
Kului vuosia, itse asiassa liki vuosikymmen, ennen kuin kykenin lukemaan loppuun Kreetta Onkelin esikoisromaanin Ilonen talo. Olen kuitenkin katsonut jo aiemmin teoksen perusteella käsikirjoitetun elokuvan.
Lyhyehkö romaani on kokoaan suurempi kertomus kaoottisesta perheestä, epäonnistuneesta vanhemmuudesta, alkoholismista, epäonnistuneesta lastensuojelusta, kahden tytön kasvamisesta aikuiseksi - ja lopulta myös selviytymisestä.
Lyhyehkö romaani on kokoaan suurempi kertomus kaoottisesta perheestä, epäonnistuneesta vanhemmuudesta, alkoholismista, epäonnistuneesta lastensuojelusta, kahden tytön kasvamisesta aikuiseksi - ja lopulta myös selviytymisestä.
August 24, 2025
Innostuin tästä vasta nyt, kun näin TV-sarjan uusinnan.
Karua eloa 70-luvun Suomen maaseudulla lapsen kertomana. Lapsuus- ja nuoruusvuosien tapahtumat kuvataan hyvinkin seikkaperäisesti, mutta sitten aletaan kiihdyttää vauhtia niinkuin olisi deadline julkaisulle tulossa tai vain tietty sivumäärä mitä voi kirjoittaa. Nuoren aikuisen elämää olisi voinut tarkemminkin kertoa. Silti pidin todella paljon
Karua eloa 70-luvun Suomen maaseudulla lapsen kertomana. Lapsuus- ja nuoruusvuosien tapahtumat kuvataan hyvinkin seikkaperäisesti, mutta sitten aletaan kiihdyttää vauhtia niinkuin olisi deadline julkaisulle tulossa tai vain tietty sivumäärä mitä voi kirjoittaa. Nuoren aikuisen elämää olisi voinut tarkemminkin kertoa. Silti pidin todella paljon
December 21, 2025
Tulipahan luettua, mutta aika vähän tarttumapintoja itselle.
Kirja edustaa aikakautta mitä en tunnista, ja perhedynamiikkaa, mikä oli varmasti laajemmin mahdollista -70/-80-luvuilla. Alkoholismista on parempiakin kirjoja, sekä käyttäjän että lapsen näkökulmasta.
Tuntui, kuin olisin katsellut vanhoja valokuvia ja niihin liitettyjä tarinoita. Sellaiseksi ne jää, irrallisiksi otteiksi ilman laajempaa kontekstia.
Kirja edustaa aikakautta mitä en tunnista, ja perhedynamiikkaa, mikä oli varmasti laajemmin mahdollista -70/-80-luvuilla. Alkoholismista on parempiakin kirjoja, sekä käyttäjän että lapsen näkökulmasta.
Tuntui, kuin olisin katsellut vanhoja valokuvia ja niihin liitettyjä tarinoita. Sellaiseksi ne jää, irrallisiksi otteiksi ilman laajempaa kontekstia.
October 29, 2017
Arkinen toteava kertomus pikkukylän ja alkoholistiäidin lasten elämästä. Riisuttu kokonaisuus, joka ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen. Tällaisiin karujen olojen kuvauksiin on kai jo niin turtunut, ettei tämä onnistu koskettamaan. Toteava ja pätkitty kirjoitustyylikin tekee sen, ettei kertomukseen imeydy sisään, vaan lukeminen jää pinnalliseksi.
June 24, 2019
Nopeasti luettava romaani äidin alkoholismista lapsen näkökulmasta. Jotenkin luonnosmainen: lapsen naivistinen ääni on tavallaan oikeinkin toimiva ratkaisu, mutta aika paljon aukkoja ja tunteita täytyy kuvittaa itse.
May 30, 2021
Kreetta Onkeli, Ilonen talo (Wsoy, 1996) e-/äänikirja. s. 148
Onkelin Ilonen talo on moderni klassikko, ja kirjassa oli imu, joka pakotti lukemaan eteenpäin, vaikka jälleen pala oli kurkussa. Kirjan alanimikkeen huomasin vasta lopuksi, ja "muistojeni Sisä-Suomi" pakottaa ajattelemaan, että tarina pohjautuu tosi tapahtumiin. Kirjailija on ikätoverini, joten sanonta, on lottovoitto syntyä Suomeen, ei ole koko totuus.
Kirja kertoo Tomperin perheestä. Isä on poliisi, jolle viina maistuu ja jonka mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tulee ero, ja kahden alakouluikäisen tytön äidin elämä nitkahtaa lopullisesti raiteiltaan. Isän elämä päättyy äkkiä ja yllättäen, samoin monen muun läheisen.
Tytöt, Ruut ja Birge, ovat hyvin omatoimisia ja menestyvät koulussa. Äiti on heistä ylpeä, mutta muutoin hänestä ei äidiksi ole. Mummo ja pappa auttavat, mutta mummo ei siedä miniäänsä, ja pian taas viikate niittää väkeä tyttöjen läheltä.
Naapurit sekaantuvat perheen elämään, mutta myös auttavat, sillä pienellä keskisuomalaiselle paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa. Koulussa ja kylillä tyttöjen äidistä puhutaan pahaa, jopa tyttöjen kuullen.
Aikaa kuluu. Isosisko Birgellä on edessä ylioppilaskirjoitukset. Kympin tyttö eksyykin baareihin ja koulu jää kesken. Pikkusisko Ruut taas asuu yksin vanhassa kotitalossa, jonka kunnossa ei ole kehumista. Äiti ja tämän uusin miesystävä muuttavat Jyväskylään, samoin isosisko Birge. Maksut jäävät koko kolmikolla hoitamatta, sillä kuppilat vievät voiton arkiaskareiden hoitamisesta. Ruut sen sijaan on sinnikäs. Hän kirjoittaa ylioppilaaksi, ja uskon ja toivon hänen saavan oman elämänsä järjestykseen.
Kirjan tapahtumat kuvataan lapsen silmin ja kerronta on naivistista. Vaikka tyttö varttuu, teksti ei juurikaan muutu. Se ei myöskään selittele mitään vaan vain toteaa. "Hautausmaan alamäessä äiti ottaa Psykin isältä silmälasit pois ja kysyy Miltäs nyt näyttää. Kuorma-auto ajautuu mutkassa ulos tieltä ja kaatuu. Kukaan ei tule autosta ulos."
Kirja kuuluu samaan 90-luvun pahan koulukuntaan kuin Idstömin Sebastian. Kirja on vaikuttava, mutta kesken pahimman työstressin tämä teos ei ollut oikea valinta.
Onkelin Ilonen talo on moderni klassikko, ja kirjassa oli imu, joka pakotti lukemaan eteenpäin, vaikka jälleen pala oli kurkussa. Kirjan alanimikkeen huomasin vasta lopuksi, ja "muistojeni Sisä-Suomi" pakottaa ajattelemaan, että tarina pohjautuu tosi tapahtumiin. Kirjailija on ikätoverini, joten sanonta, on lottovoitto syntyä Suomeen, ei ole koko totuus.
Kirja kertoo Tomperin perheestä. Isä on poliisi, jolle viina maistuu ja jonka mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tulee ero, ja kahden alakouluikäisen tytön äidin elämä nitkahtaa lopullisesti raiteiltaan. Isän elämä päättyy äkkiä ja yllättäen, samoin monen muun läheisen.
Tytöt, Ruut ja Birge, ovat hyvin omatoimisia ja menestyvät koulussa. Äiti on heistä ylpeä, mutta muutoin hänestä ei äidiksi ole. Mummo ja pappa auttavat, mutta mummo ei siedä miniäänsä, ja pian taas viikate niittää väkeä tyttöjen läheltä.
Naapurit sekaantuvat perheen elämään, mutta myös auttavat, sillä pienellä keskisuomalaiselle paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa. Koulussa ja kylillä tyttöjen äidistä puhutaan pahaa, jopa tyttöjen kuullen.
Aikaa kuluu. Isosisko Birgellä on edessä ylioppilaskirjoitukset. Kympin tyttö eksyykin baareihin ja koulu jää kesken. Pikkusisko Ruut taas asuu yksin vanhassa kotitalossa, jonka kunnossa ei ole kehumista. Äiti ja tämän uusin miesystävä muuttavat Jyväskylään, samoin isosisko Birge. Maksut jäävät koko kolmikolla hoitamatta, sillä kuppilat vievät voiton arkiaskareiden hoitamisesta. Ruut sen sijaan on sinnikäs. Hän kirjoittaa ylioppilaaksi, ja uskon ja toivon hänen saavan oman elämänsä järjestykseen.
Kirjan tapahtumat kuvataan lapsen silmin ja kerronta on naivistista. Vaikka tyttö varttuu, teksti ei juurikaan muutu. Se ei myöskään selittele mitään vaan vain toteaa. "Hautausmaan alamäessä äiti ottaa Psykin isältä silmälasit pois ja kysyy Miltäs nyt näyttää. Kuorma-auto ajautuu mutkassa ulos tieltä ja kaatuu. Kukaan ei tule autosta ulos."
Kirja kuuluu samaan 90-luvun pahan koulukuntaan kuin Idstömin Sebastian. Kirja on vaikuttava, mutta kesken pahimman työstressin tämä teos ei ollut oikea valinta.
November 25, 2023
Luin vähän taustatyön merkeissä tämän, enkä muuten ehkä just nyt olisi lukenutkaan. Raskasta ja synkkää luettavaa, josta ehkä olisin nuorempana pitänyt, siis silloin kun luin tämän tyyppistä enemmän. Onkeli kyllä osaa kirjoittaa kivan napakasti eikä tämän parissa kauan sen ansiosta mennyt.
December 2, 2018
Ei ei ei ei.... Näin ahdistavat kirjat eivät minulle sovi, eikä kirjoitustyylikään napannut.
June 11, 2019
Tämä on hieno. Tämän lukee yhdeltä istumalta hetkessä. Lukiessa ehtii järkyttyä, kauhistua, olla surullinen ja välillä jopa vähän voimaantua ja nauraa. Ja sitten tämä jää pyörimään mieleen.
July 14, 2021
Tämä oli jotenkin todella raadollinen ja paikoin vähän ahdistavakin. Kerronta oli toteutettu mielenkiintoisesti.
November 26, 2025
en todella tykänny
August 15, 2015
Olen tekemässä kirjallisuuden kuntahaastetta (lue kirja joka Suomen kunnasta, heh), ja yli 20 vuoden takaa tämä teos Luhangasta edelleen seisauttaa vereni.
Eihän se mitenkään kerro Luhangasta, vaan "luhankoja" on maa täynnä, myös kaupungeissa. Mutta tässä pienen paikkakunnan tilanne tulee hyvin esiin. Perhettä yritetään auttaa, mutta apu ei ole riittävää. Isoäiti haluaisi kaupan lopettavan kaljan myynnin tyttärelleen paikallisessa kaupassa. "Lautakunta" yrittää tulla väliin, mutta byrokratia on liian hidas konkreettiseen auttamiseen.
Suomessa on 311 kuntaa, ja Onkelin tarina kiilaa top teniin kirkkaasti. En kuitenkaan antanut kirjalle täyttä viittä tähteä, koska se ahdisti aikanaan niin paljon.
Eihän se mitenkään kerro Luhangasta, vaan "luhankoja" on maa täynnä, myös kaupungeissa. Mutta tässä pienen paikkakunnan tilanne tulee hyvin esiin. Perhettä yritetään auttaa, mutta apu ei ole riittävää. Isoäiti haluaisi kaupan lopettavan kaljan myynnin tyttärelleen paikallisessa kaupassa. "Lautakunta" yrittää tulla väliin, mutta byrokratia on liian hidas konkreettiseen auttamiseen.
Suomessa on 311 kuntaa, ja Onkelin tarina kiilaa top teniin kirkkaasti. En kuitenkaan antanut kirjalle täyttä viittä tähteä, koska se ahdisti aikanaan niin paljon.
April 7, 2013
Valitin ystävälleni kaupunkireissulla, että lukeminen on jäänyt pitkäksi aikaa (lue: kolmeksi viikoksi) ja tarvitsisin välittömästi jotain, mikä palauttaisi minut takaisin ruotuun. Hän suositteli, minä suostuin ja onneksi suostuin, sillä kirja osoittautui hienommaksi lukukokemuksekseni hetkeen. Kieli oli aivan erinomaista, asiat kuvattu tarkkanäköisesti pieniä yksityiskohtia hyödyntäen, jotka loivat koko romaanille aivan oman maailmansa. Yllätyksellinen, väkevä ja hieno teos, jota lämpimästi suosittelen vuorostani eteenpäin!
June 17, 2015
Tuli viimein luettua tämäkin klassikko. Jos tätä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi ehkä: uskottava. Kerronta tuki heitteille jäävän lapsen kaoottisia yrityksiä kuvata ja hahmottaa omaa elämäänsä. Tästä syystä, sanottakoon että perustellusti, tarina ei ollut kovinkaan koherentti, eikä tässä mitään kaartakaan ollut, katharsiksesta puhumattakaan. Vankka kolmonen.
March 26, 2015
Uusintalukeminen vinkkauksen takia. Pidin edelleen. Nyt suurin ongelma on se, että miten saa tämän pysymään päässä järjestyksessä koska samassa vinkkauksessa Mörön Kiltin yön lahjat ja sekoitusvaara suuri.
May 25, 2015
Kirja onnistui tyylillisesti aivan täysin: oli ymmärrettävää ja soljuvaa tekstiä ja vielä kun käytetty kieli oli nk puhekieltä niin meni aivan nappiin.
Tarina on riipaiseva ja rankka, totuus, ehkä puhkikoluttu perussuomalaisen perheen tarina, mutta toimi ainakin itselle mukaansa tempaisijana.
Tarina on riipaiseva ja rankka, totuus, ehkä puhkikoluttu perussuomalaisen perheen tarina, mutta toimi ainakin itselle mukaansa tempaisijana.
Read
December 29, 2015Älyttömän negatiivinen kirja. Vähintään joka toinen lause paha: kuolema, likaisuus, viina, seksi, halveksunta.
Pienet "vitsit" silloin tällöin mm joku haluaa kuolleen käsiproteesin muistoksi, mutta se kuuluu terveyskeskukselle.
Pienet "vitsit" silloin tällöin mm joku haluaa kuolleen käsiproteesin muistoksi, mutta se kuuluu terveyskeskukselle.
August 11, 2012
Yksinkertaisesti: KLASSIKKO!
Displaying 1 - 30 of 34 reviews