Päiväkirja vuosilta 1897−1906

by Aino Kallas

[Aino Kallakselle] Uusi julkaisukanava oli auennut [...] Päiväkirjan ensimmäisen osan myötä 1952. Pitkään epäröityään Aino Kallas päätyi jatkamaan päiväkirjojen sarjaa (II - V, 1953 - 1956). Eniten huomiota herätti kolmas osa, jossa ilmestyivät Eino Leinon kirjeet Aino Kallakselle, mutta paljon kiinnostavaa aineistoa sisältyy myös Viron ja Lontoon vuosista kertoviin osiin. Päiväkirjojen sarja katkeaa vuoteen 1931, jonka jälkeiset muistiinpanot ovat ilmeisesti tuhoutuneet sota-aikana Virossa. Tukholman vuosista kertoo postuumisti julkaistu Vaeltava vieraskirja (1957), joka käsittää vuodet 1946 - 1956.

Lähde: Kansallisbiografia

Genres: Nonfiction

354 pages, Hardcover

First published January 1, 1952

About the author

ENG: Aino Kallas' father was a remarkable researcher of folklore, and he died early during Aino's childhood. Aino was married to Oskar Kallas and they has three children, at the time she was still in the beginning of her career as a writer - her "best" years were in between 1920 and 1930, her style being greatly influenced by numerous people, one of which was Eino Leino. Aino spent about half a year at a hospital in 1934, healed well, yet lost her son and a daughter during Estonia's years of war. After her husband died too, Aino began writing memoirs and soon lost her other daughter too. Aino Kallas herself died in Helsinki in 1956.

FI: Aino Kallas (tyttönimeltään Aino Krohn) syntyi Viipurissa 1878. Hänen isänsä oli Julius Krohn, joka oli merkittävä kansanrunouden tutkija, jonka kirjailijanimi oli Suonio. Aino käytti Suonio nimeään myös ensimmäisissä teoksissaan. Ainolla oli mielestään ihana lapsuus ja lapsuuden kesäkotikin oli hurmaava Kiiskilän hovi. Hänen isänsä kuoli surullisen varhain Ainon ollessa vasta lapsi.

1900-luvun alussa Aino avioitui Oskar Kallaksen kanssa. He saivat yhteensä kolme lasta, kaksi tytärtä ja yhden pojan. Näihin aikoihin Aino vasta aloitteli kirjailijanuraansa. Hänelle menestyksen vuodet olivat 1920-1930. Hänen kirjallisuutensa ulottuu yli kolmen vuosikymmenen läpi. Ainoon vaikuttivat myös syvästi erilaiset vaikutteet mitä hän eri ihmisiltä sai. Eräs syvästi häneen vaikuttanut henkilö oli Eino Leino.

Vuonna 1934 Aino sairastui veritulppaan ja oli sen takia noin puolivuotta Helsingin sairaalassa. Hän parani siitä hyvin, mutta hänelle oli todella kova pala oman poikansa ja tyttärensä menetys Viron sotavuosina. Myöhemmin Oskar Kallaskin kuoli ja silloin Aino aloitti muistelmiensa kirjoituksensa. Pian saatuaan Suomen kansalaisuuden Ainon toinenkin tytär kuoli. Aino Kallas itse kuoli Helsingissä 9.11.1956.

Reviews

[Celestine · Rating 3 out of 5]

Vaikka viihdyinkin Aino Kallaksen nuoruuden päiväkirjojen parissa, jäin kuitenkin kaipaamaan vähän enemmän. Päiväkirjamerkinnät keskittyvät suurimmaksi osaksi sisäiseen elämään ja tunnepohdintaan, ja itse olisin kaivannut enemmän kuvausta arjesta ja maailmasta, jota ei enää ole. Myös varsinkin loppupuolella jäin kaipaamaan historiallista kontekstia, edes alaviitteisiin. Toisaalta ymmärrän kyllä, että päiväkirja on kirjoitettu itselle, eikä siksi asioiden taustoittaminen ja kuvailu ole niin tärkeässä roolissa. Ja kyllä monet Kallaksen tunnot (varsinkin koti-ikävästä ja yksinäisyydestä) resonoivat, joten niitäkin luki mielellään. Laitoin jo päiväkirjojen seuraavan osan varaukseen, eikä Kallaksen muunkaan tuotannon lukeminen olisi varmaa pahitteeksi.