Jazz soi huvilalla Suvisaaristossa, kun Rougen pieni seurue viettää joutilasta lomaa. Kukaan ei viitsi laittaa ruokaa, sen sijaan tehdään drinkkejä lääkekonjakista, kuumuus raukaisee. Yöllä paratiisiin hiipii käärme: Sörkan vankilan portit ovat sylkäisseet ulos vanhan tutun, joka saapuu perimään velkoja. Samaan aikaan Eerikinkadun saunassa puhutaan työasioita. Korpela ei suostu palaamaan poliisiin, vaikka laivojen ratsaaminen tullin leivissä tuntuu sekin väärältä. Miesten haave kesäillan naukusta jää toteutumatta, kun nainen putoaa kuolemaan heidän silmiensä edessä. Kadun toisella puolella roikkunut ikkunanpesijä katoaa saman tien paikalta.
Asiat kytkeytyvät toisiinsa. Rougen ja Korpelan tiet kohtaavat jälleen, ja vastentahtoisesti he joutuvat mukaan tapahtumiin, joiden piti jäädä salaisiksi. Kaupungissa liikkuu yhä sekä punainen että valkoinen varjo, mutta Rouge ei tahdo valita puolta eikä hyväksyä sellaista naisen roolia, johon ei mahdu.
Hatuntekijän kuolema on itsenäinen jatko-osa Yönpunaiselle höyhenelle, joka aloitti 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvan noir-henkisen dekkarisarjan. Yönpunaisen höyhenen kiitetty ajankuva, sensuelli erotiikka ja raikas kieli viettelevät jälleen.
Todella haasteellinen kirja...olisi varmaan pitänyt lukea ensimmäinen kirja että olisi päässyt tähän sisälle. Jo alku oli täynnä ihmisiä eri nimillä ...Saikku,Saimi,Rouge....ehkä tätä olisi pitänyt avata uusille lukijoille koska tämän takia kirja tuntui aika sekavalta. Myös tarinan kerronta hyppeli paikasta toiseen...vaikeaa seurata samoin kuin puhetyyli joka oli kyseiseltä ajalta. Hieno lisä mutta välillä tuntui että kirja oli tarkoitettu vain 1900-luvun alkupuolella syntyneille. Haastavaa oli myös dialogit jotka olivat " ...." tämähän on helppoa lukemista mutta kun aina ei enää ollut varma kukahan tämänkin sanoi! Plussaa kirjailijan paneutuminen historiallisiin yksityiskohtiin mutta kaiken kaikkiaan kirja ei sytyttänyt...loppuratkaisukin jäi auki vai jäikö!?
Kielenkäyttö on tarkkaan harkittua ja täydellisesti aikakauteen sopivaa. Dialogissa ei ole yhtään ylimääräistä sanaa, eikä yksikään tarpeellinen sana jää puuttumaan. Kuvailu piirtää hienosti 1920-luvun värikkään ja elävän Helsingin. Tällaista tekstiä lukee ihan sen esteettisyyden vuoksi. Itse juoni on kuitenkin jonkin verran harvapunoksinen ja vaikea seurattava ja luottaa siihen, että lukija tuntee historian kiemurat. Mestarillisuuden silaus jää uupumaan.
Ihastuttava uusi tuttavuus. Tunnelma viipyili mielessä vielä pitkään lukemisen jälkeen, kieli oli rikasta ja välillä oli pakko pysähtyä maistelemaan sanoja ja lauseita, niin kauniita ja hyvin valittuja ne olivat.
MIelenkiintoisia maisemakuvauksia 1920-luvun Helsingistä, jossa kansalaisota vaikuttaa yhä ihmisten mielissä. Jokaista epäillään kommunisteiksi ja iltamat keskeytyvät milloin viinaratsioihin milloin vakoilijoiden etsimiseksi. Vähän sekava, mutta ehkä parempi kuin ykkösosa.
Verrattuna ensimmäiseen osaan Hatuntekijän kuolema on huomattavasti parempi ja tasapainoisempi dekkari. Hurma kuvaa hyvin 1920-luvun Helsinkiä ja kieltolakiaikaa.