Bomb Run tells a tale of a Lancaster raid on Berlin. The story centred on one crew versus a relentless enemy plane. The Messerschmitt Bf 110 enemy plane is often depicted as a weak opponent especially during the Battle of Britain, where many were taken down by Hawker Hurricanes. Here the entanglement is closely portrayed ; both the English and German prose is fairly given. A good read with much insight in WW2 era technology
While it got a little tedious at times, overall it was a pretty good book. It's the first book I've read about an end of tour crew and the exploration of their emotions was enlightening.
"Mutta tärinä paheni. Kaasuvivut vapisivat rajusti hänen oikean kätensä alla, aivan kuin olisivat päättäneet tempautua irti. Koko kone oli pienten liikkeiden massa, tärinät siirtyivät osasta toiseen kiihtyen, moninkertaistuen. Tiedän, miltä sinusta tuntuu, hän sanoi M-Motherille. Liian väsynyt jatkamaan. Me molemmat haluaisimme heittää sikseen. Ymmärrän oikein hyvin. Mutta jaksa nyt vielä hiukan. Ole kiltti."
Brocklingtonin lentotukikohta, maaliskuu 1944. Englantilaisen Lancaster-pommikoneen seitsenhenkinen miehistö on lentänyt yhdessä yli kolmekymmentä tehtävää, ja edessä on enää viimeinen koitos, jonka jälkeen heidät siirretään muihin tehtäviin. Vain yksi lento, ja sitten sota on heidän osaltaan ohitse. Lentoa edeltävänä yönä koneen ohjaaja, luutnantti Walter Mann, tajuaa kuitenkin kuolevansa. Hän näkee näyn pahoin palaneesta ruumiista, ja tietää ettei tule palaamaan hengissä takaisin. Samaan aikaan, toisella puolella Kanaalia, saa saksalainen yöhävittäjälentäjä kuulla vanhempiensa saaneen surmansa Kölnin pommituksissa.
Kanadalaisen Spencer Dunmoren sotaromaani "Pommituslento" (Weilin+Göös, 1971) oli eräs varhaisnuoruuteni mieleenpainuneista kirjoista, josta pidin muistaakseni yläasteella melko huonon kirjaesitelmän. Juonireferaattejahan ne silloin lähinnä taisivat olla.
Luin kirjan nyt toisen kerran, ja totesin ettei se ollut itse asiassa lainkaan hassumpi sotaromaani. Nopealukuisessa kirjassa kuvaa kiitettävän hyvin sotaan kyllästymistä, kuolemanpelkoa ja muita ajatuksia, joita lentäjien päässä pyörii ilmatorjuntatulen ja yöhävittäjien täyttämällä taivaalla. Näkökulma on lähinnä Walter Mannin, mutta pitkää yöllistä lentoa kuvataan myös saksalaisen Messerschmitt BF110 -pilotin ohjaamosta (suomalaisen kansikuvan painoksessa on muuten syystä tai toisesta ME-109). Luullakseni romaanissa olisi voitu kuvata vielä vähän enemmän muidenkin miehistön jäsenten elämää ja tuntemuksia, nyt nämä tahtoivat jäädä vähän statisteiksi.
Vahvat kolme tähteä. Voisi kokeilla myös yläkoulun vinkkauksissa.