Umbrovian prinsessa Gigi on valmistautunut Susikuningattaren tehtävään opiskelemalla kolme vuotta taistelutaitoja Pariisissa. Kun Umbroviasta kantautuu yhä huolestuttavampia tietoja vallananastaja Andros Luopion mielivallasta, on Gigin ja hänen uskollisten ystäviensä Henryn ja ihmissusi Mussovitsin pakko lähteä vaaralliselle matkalle kohti viimeistä yhteenottoa...
Susikuningattaren omaperäiseen, kiehtovasti ja aistivoimaisesti kuvattuun maailmaan kuuluvat niin ihmissudet, ilmalaivat kuin merirosvotkin. Gigin ja Henryn seikkailuista kertova sarja on steampunkia, fantasialla höystettyä 1800-luvun vaihtoehtohistoriaa. Steampunkin suosio on nousussa myös Suomessa!
Magdalena Hai is a Finnish author of SF&F and children’s tales. Hai’s prose, long and short, has been nominated for several awards (Finlandia Junior Award, The Nordic Council Children and Young People's Literature Prize, LukuVarkaus, Topelius, Arvid Lydecken, Runeberg Junior) and has won the Kirjava Kettu, Stalker, Atorox, Blogistanian Kuopus, Kaarina Helakisa and the Finnish Literary Export Prize (Tulenkantaja). Her latest YA-series, Royaumen aikakirjat (The Chronicles of Royaume), includes so far two novels, Kolmas sisar (The Third Sister, Otava 2018) and Isetin solmu (The Knot of Iset, Otava 2021). Her and Teemu Juhani's Painajaispuoti/The Little Shop of Nightmares series has been sold to 24 language areas.
A lover of cross-genre fiction and all things strange, Hai often combines elements of sci-fi, fantasy, and horror in her fiction. Besides writing Hai is an active member and editor in Osuuskumma Publishing.
Magdalena Hain fantasiakirja Susikuningatar on Gigi ja Henry-steampunktrilogian viimeinen kirja. Kirjan 15-vuotias päähenkilö Gigi oli opiskellut Pariisissa kolme vuotta taistelijaksi, jotta oli valmis ottamaan vastaan ihmissusien kuningattaren tehtävät. Tietysti Gigillä oli vihollinen, joka pitäisi voittaa, ja opintojen valmistuttua koitti paluu kotimaahan ja sota tuota inhottavaa Luopiota ja sen armeijaa vastaan.
Gigin ja ystävien matka takaisin kotimaahan oli täynnä kaikenlaisia seikkailuja ja kesti pitkään. Siitä pitivät Luopion miehet huolen. Paluu kotimaahan onnistui lopulta, mutta ongelmat eivät päättyneet siihen. Lue lisää tästä koukuttavasta fantasiakirjasta. Susikuningattaren paras teema on ystävyys, sillä ilman luotettavia ystäviä, Gigin elämä olisi ollut paljon vaikeampaa. Ystävät tasapainottivat toinen toisiaan kaikessa ja jokaiselle riitti omat ongelmansa kirjan tarinassa. Yllättävä ja kekseliäs steampunktarina 1800-luvulta.
Magdalena Hai päättää trilogiansa hallitun varmoin ottein ja sydämeen käyvällä taidolla. Tästä ei steampunk parane!
Toisin kuin lukiessani pelkäsin, en jäänyt janoamaan Gigin ja Henryn tarinalle jatkoa. Tämä oli tässä, täydellinen näin ja se, mitä jää kertomatta saa kehittyä rauhassa kunkin omassa mielikuvituksessa. Toivon trilogialle mahdollisimman laajaa lukijakuntaa nuorista aikuisiin ja Suomesta ulkomaille -- minusta Gigin ja Henryn tarina on laadultaan niin kova ja teemoiltaan yleismaailmallinen ja kiehtova, että se pursuilee käännöspotentiaalia.
Trilogian ensimmäisen osan, Kerjäläisprinsessan, kohdalla puhuin miyazakimaisesta visuaalisuudesta, eikä tunne mihinkään kadonnut sarjan edetessä. Studio Ghibli kun tekisi tästä animaation, pissisin hunajaa.
Jos tällainen hehkutus saa epäuskon nousemaan -- eikö-siinä-muka-tosiaan-ollut-mitään-vikaa --, niin sori. Ei mitään sellaista, millä olisi väliä. Lukekaa itse. Koko trilogia. Alusta alkaen.
Ja karjukaa yhdessä ihmissusien kanssa, taistelkaa Susikuningattaren rinnalla.
Huhhuh. Henryn ja Gigin tarina vain paransi loppua kohden kuin sika juoksuaan. Ensimmäinen kirja oli aika keveääkin lastenseikkailukirjallisuutta, toisen osan lopun tylytys lupasi lisää tylytystä kolmanteen osaan ja sitä olikin luvassa. Ei ollut hyvän mielen kirja tämä, mutta Gigillä oli hyvin uskottava kehityskaari huolettomasta Alhaiston lapsesta tarpeen tullen julmaksi ja julmuutensa tietäväksi Susikuningattareksi. Erityispisteet siitä, että mikään epäilemäni romanttinen kaari ei saavuttanut sulkeumaa.
Ihan toimiva lopetus nuortentrilogialle. Hiukan hätkähdytti, kun kirjan lopussa selvisikin, että lukija on koko ajan houkuteltu symppaamaan kuningattaren omin sanoin sivistymättömän maan hallitsijasukua, mutta ehkä se on vain hyvä muistutus siitä, että kaikki sivistykseksi laskettava ei aina ole muutosta parempaan.
Nuortenkirjasarja ilman ällöromantiikkaa, jee. Ilmeisesti jotain pientä vipinää sitä kuitenkin koko ajan odotti, koska kappale Jääjuhla muuttui Hääjuhlaksi. Hääparinkin arvasin.. Naseemia ja lapsosia jäin kaipaamaan.
Lapsuus on lopullisesti ohitse prinsessa Gigin kohdalta; nyt on viimein aika palata kotiseudulle Umbroviaan ja käytävä sotaan Andros Luopiota vastaan yhdessä uskollisen Henryn, ihmissusi Mussovitsin ja muiden läheisimpien ystävien ja liittolaisten rinnalla. Sodalla on kuitenkin hintansa, eikä raskailtakaan menetyksiltä voida välttyä.
Magdalena Hain "Susikuningatar" (Karisto, 2014) on Gigi ja Henry -sarjan aikaisempia osia synkempi ja väkivaltaisempi. Lienee myönnettävä, että kirjastolaisminäni oli aluksi hieman huolissaan siitä miten hyvin kirja istuisi aiempien romaanien viereen lastenosastolle. Sodankäynnistä, verenvuodatuksesta ja melko ahdistavistakin käänteistä huolimatta kirjassa ei ole mitään sellaista mitä esimerkiksi Philip Reeven erinomaisessa Kävelevät koneet -sarjassa ei tulisi vastaan.
"Susikuningatar" on onnistunut päätösosa Gigin ja Henryn seikkailuista kertovalle sarjalle. Olen aika varma siitä, että lapsena olisin pitänyt kirjasta suunnattoman paljon, ja se olisi toiminut myös inspiraation lähteenä omille leikeille. Se on melkein suurin tunnustus mitä tämmöiselle kirjalle voi antaa.
On jotenkin sääli, että tarina on ohi ja kirjan päähenkilöistä täytyy nyt luopua, mutta ehkäpä kirjailija palaa Gigin ja Henryn maailmaan vaikka lyhyemmissä novelleissa? Tarinoiden aikajana antaisi siihen ainakin myötä, henkilöistä puhumattakaan. Mitä tapahtuikaan Naseemille ja muille maanalaisille lapsille? Siinäpä on meille lukijoille miettimistä!
Magdalena Hai vie "Gigi ja Henry" -trilogian päätökseen oikein kelvollisesti. Kirja alkaa kolmen vuoden aikahypyllä edelliseen osaan eli Gigi on kouluttautumassa Pariisissa. Toisaalta hänen on kasvettava kuningattaren mittoihin ja vaatimuksiin ja toisaalta itseään puolustavaksi taistelijaksi. Gigin on aika lähteä syntyjen sijoille omaan valtakuntaan eli Umbroviaan. Ensin on voitettava ihmissusien eli varcolacien uskollisuus ja tämän jälkeen koettaa viimeinen taisto Andros Luopion kanssa.
Jos sarjan kakkososa oli hieman väliinputoajan osassa, niin Susikuningattaressa kuljetaan selkeämmin kohden pahan kohtaamista ja kasvutarinan päätöstä. Eteneminen on kirjoitettu melko verkkaisesti ja tarinassa on pitkiäkin jaksoja, jolloin tuntuu, ettei homma oikein rullaa. Mutta kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin kasassa ja loppu on kelvollinen. Ehkä inasen lattea, mutta riittävän hyvä kuitenkin.
Kokonaisuutena Gigi ja Henry on heittämällä paras suomalainen nuorisofantsu, mitä olen lukenut. Gigi on loistavasti kirjoitettu päähenkilö ja hänellä on hyvät sidekickit. Steampunkiin kallellaan oleva maailma on hyvin rakennettu, mutta juoni kokonaisuudessaan voisi kulkea jouhevamminkin. Temmon ja jännitteen rakentaminen ei aina mene ihan napakymppiin. Summa summarun: kokonaisuutena positiivinen yllätys oli tämä.
Steampunk-trilogian viimeinen osa, joka lunastaa odotukset eikä päästä lukijaansa helpolla.
Selkeästi edeltäjiään synkempi ja paksumpi osa voisi mennä paremmin jo teineille, mutta lähipiirin kymmenvuotiaat ahmivat tämän ilman traumoja ja innoissaan. Sodan välttämättömyys ja mielettömyys aukeavat uudella tavalla, hyvän ja pahan rajaa hämärretään ja luopuminen on selkeästi yksi kirjan teemoista. Oman elämänpolun etsiminen on vaikeaa, omille arvoille uskollisena pysyminen valintatilanteissa vieläkin vaikeampaa. Historiallis-scifistinen miljöökuvaus on kirjan parasta antia.
Pidin kovasti siitä, että pääpaino pysyi oikeastaan koko sarjan ajan Gigin kasvutarinassa, ja sivupolutkin täydensivät tätä - ja siitä, että Henri pysyi ystävänä eikä muuttunut prinssiksi :).
Susikuningatar toi Gigi ja Henry -trilogian arvoiseensa päätökseen. Sarja on kasvanut sen henkilöhahmojen mukana ja nyt jo lähes nuoria aikuisia olevat hahmot pääsevät kohtaamaan todellisia vaaratilanteita. Päätösosassa pureudutaan tarkemmin Umbrovian ihmissusien kulttuuriin ja pohditaan muun muassa pahuuden olemusta. Kirja on loppupeleissä aika hurja, ei siis mikään lastenkirja, mutta ehdottomasti otteessaan pitävä ja monipuolinen steampunk-seikkailu. Ehdottoman suositeltava teos.
Erinomainen, hallittu ja älykäs trilogian päätösosa. Hai, kumarran sinulle!
I would like to remark that this series is astounding and it's such a shame if no foreign publishers take it on, Hai has created such an impressive steampunk/alternate history/action/fantasy ya series, with demonic werewolves!
Selvästi kypsempi kuin edeltäjänsä, täynnä vaikuttavia ja yllättävän raakoja kohtaukia. Hyvä päätös sarjalle, vaikkakin jään harmittelemaan, että trilogia päättyy tähän, sillä mielestäni muutama mysteeri jäi auki.
No nyt on tämä lukematon trilogia hanskassa. Tykkäsin! Vauhtia ja vaaroja, aika rankkojakin teemoja, ihan ei helpolla päästetty. Vaihtoehtohistorialle kumarran aina, nytkin se on toimivaksi ja kiehtovaksi rakennettu.