1933, auf dem Dach der Welt. Ein Mann und ein kleines Mädchen stapfen durch den Schnee. Sie folgen einer Karawane, die sich auf der Flucht von der Stadt Kashgar nach Süden befindet. Ob sie ihr Ziel erreichen, ist ungewiss. Deshalb will das kleine Mädchen, Nora, jetzt alles wissen. Und der Mann, Kamil, erzählt Nora die Geschichte von der Liebe. Die Geschichte von Kamil und Rahila. Sie beginnt 1903, als Kamils Mutter den Jungen in der schwedischen Missionsstation in Kashgar in Chinesisch-Turkestan zurücklässt. In der Missionsstation gibt es noch mehr Kinder ohne Mütter, eines von ihnen ist Rahila. Eine zeitlose Geschichte über die Liebe, über den Verlust und über Freundschaft, angesiedelt in einer Missionsstation in Chinesisch-Turkestan im Hintergrund die Wüste, die Berge, die Götter und Asien. Markus Nummis Roman öffnet eine Tür in eine fremde Welt. Wir werden Zeugen einer großen Liebesgeschichte, die im Jahr 1903 beginnt und sich bis ins Jahr 1941 hinein fortsetzt, als Rahila am Ende doch noch den Weg nach Indien und zu Kamil findet. Ein Roman der Kinder. Sie sind ernst, sie sind verspielt, sie sind gelehrig und lebendig, bis sie mit aller Wucht und Wahrheit der grausamen Welt der Erwachsenen begegnen. Sie erinnern an die kindlichen Helden in Arundhati Roys Der Gott der kleinen Dinge ... Markus Nummi ist der große Zauberer der finnischen Literatur.
En tiedä miksi en ole kuullut tästä kirjailijasta. Taitava tarinankerronta yllätti - kauniit ja merkitykselliset lauseet olivat balsamia mielelle. Vaikutuin.
Koskettava, ihanan pitkä ja eheä tarina, jonka Nummi kertoo kauniilla kielellä.
Kamilin lapsuudesta alkavaan, koko elämän käsittävään kertomukseen kauniine maailmoineen ja viehättävine hahmoineen on nautinto päästä sukeltamaan sisään. Teoksen kiireettömän ja vivahteikkaan kerronnan ansiosta kirjan ilonhetket, ystävyyssuhteet, rakkaustarinat ja tragediat liikuttavat niin, ettei kirjasta raaski päästää irti edes sen luettua.
Melkein kuukauden tauon jälkeen palasin vihdoin tämän kirjan pariin ja muutamassa illassa sen sainkin luettua loppuun. Kaunis, eheä ja kovin kokonaisvaltaisesti mukaansa tempaava tarina, pienoismaailma, johon pääsi ihanasti uppoutumaan. Tarina oli upeasti rakennettu, se oli kaunis ja taitava, mutta silti se ei lopun ennalta-arvattavuuden takia ihan viiteen tähteen silti yltänyt. Ehdottomasti suositeltava teos joka tapauksessa, yksi parhaita kannen perusteella valittuja kirjoja, joita olen sattunut lukemaan!
Tulihan tämäkin jättiläinen viimein luettua. En tiedä mitä odotin, mutta jättiläiseksi tämä tosiaankin osoittautui. Kehyskertomuksena C.G.E. Mannerheimin tutkimusmatkoillaan Turkestanissa 1900-luvun alussa englantilaisen lähetysaseman kiinalaisessa puutarhassa ottama kuva ruotsalaisen lähetysaseman henkilökunnasta ja muutamasta muurin vaiheilla piilottelemasta orpolapsesta. Mannerheim ei kuitenkaan ole keskeisin henkilö vaan nuo orpolapset, jotka taistelevat tiensä läpi eri kulttuurien, kielten, uskontojen, ajanlaskujen, vallsnkasppausten, sotien ja julmuuksien. Hämmentävä kulttuuricoctail ja hatunnosto kirjailijan tekemälle taustatyölle.
Vasta kirjailijan loppusanoissa ymmärsin miksi Mannerheim oli pitänyt tunkea tarinaan mukaan. Kerronta olisi ehkä ollut sujuvampaa jos hänet olisi vaan suosiolla jätetty pois, sillä Mannerheim osuudet oli täysin irrallisia tarinasta.
Kirjassa oli aika paljon henkilöhahmoja ja välillä oli hankaluuksia muistaa kaikkia.
Kertomus oli kuitenkin koskettava ja ajatuksia herättävä sodasta ja kaikista niistä ristiriidoista, joita ihmiset kokevat. Vaikka tarina oli oikeastaan melko synkkä, onnistui kirjailija kuitenkin jättämään positiivisen ja toiveikkaan olotilan.
Tämä oli ihana kirja. Kuten muutkin arvostelijat, ihmettelin, miksen ole aiemmin kuullut kirjailijasta mitään.
Kirjailija vaikuttaa inspiroituneen Mannerheimin ottamista valokuvista, mutta Mannerheim on kirjassa vain sivuosassa. Pääosassa ovat lapset, jotka kasvavat aikuisiksi ruotsalaisten lähetystyöntekijöiden hoidossa Kiinan Turkestanissa. Kerronta on herkkää ja kuitenkin vetävää.
Lukupiirikirja 05/2017. e-kirjana. Yksi hienoimmista kirjoista, minkä olen koskaan lukenut. Luimme tämän lukupiirissä Suomi 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi yhtenä "klassikoista".