Emil är elva år och bor i Visby, precis innanför ringmuren. Där i trädgården står en gammal gul kiosk som Emil har förvandlat till detektivbyrå. Och i Visby behövs det verkligen en sådan, för det kryllar av skumma typer. Tillsammans med lillasystern Linda och den ganska korkade hunden Molly löser Emil riktigt knepiga mysterier.
I Klasskassan börjar Emils klass att samla ihop pengar till en klassresa. De säljer polkagrisar, ordnar disko och erbjuder sig att vara hund- eller kattvakt. Alla jobbar med insamlingen, och till slut har klassen fått ihop 2 700 kronor! Problemet är bara att någon stjäl pengarna direkt efter att barnen räknat ihop dem ...
Vem kan vara så taskig? Ja, det är helt klart ännu ett fall för detektiv Emil Wern att lösa!
Tämä on kolmas Emil Wern, jonka luen (ääneen lapselle), ja tässä on kaikkein eniten etsiväjuttuja: sormenjälkiä, epäiltyjä ja valepoliisi. Myös Emilin äiti, Maria Wern, poliisi, pääse tässä kirjassa kunnon rooliin.
Vähän nämä jäävät haljuiksi, kun vertaa Lasse-Maijan etsiviin, Emilit ovat realistisempia. Pienet, yhteiskunnallisesti kantaaottavat yksityiskohdat hyppäävät vähän silmille, mutta hyvähän niitäkin on esille tuoda.
Aikuisten dekkaristina kannuksensa ansainnut Anna Jansson osaa kirjoittaa myös lapsille Emil Wernin (jonka äiti on poliisi) salapoliisitoimisto-formaatilla.
Widmarkmainen juonen arvostaminen ja yksityiskohtien kuvaus haastavat lukijan ratkaisemaan jutun itse, mutta mukana on myös hiukan laajempaa yhteiskunnallista pohjaa. Luokkaretkelle eivät pääse kaikki, jos rahaa ei kerätä yhdessä. Ulkoistettu käsittely tuntuu vähän kurjalta, mutta ehkä on lapsille turvallisempaa.
Emilin luokka on lähdössä luokkaretkelle, ja rahaa on kerättävä retkikassaan. Rahat kuitenkin varastetaan, ja Emil joutuu ratkaisemaan tapausta yhdessä äitinsä kanssa.