Konemieli - Onko ajattelu ihmisen yksinoikeus?

by Lauri Järvilehto

Lennokas ajatusmatka ihmismielen ja tekoälyn ydinkysymyksiin.

Voiko kone ajatella? Miten on mahdollista, että ihminen ja tekoäly pystyvät keskustelemaan keskenään sujuvasti? Tietokirja vertaa ihmismieltä ja maailmaa ällistyttänyttä generatiivista tekoälyä toisiinsa ja päätyy perimmäisten kysymysten äärelle.

Kuinka tekoälyn matemaattinen prosessointi eroaa ihmisaivojen hermoverkoista? Missä kaikessa tekoäly ja ihmismieli taas ovat samanlaisia? Voidaanko nyt tai joskus myöhemmin sanoa, että kone todella ajattelee?

Kirja avaa ajattelun rakenteita sekä ihmismielen että tekoälyratkaisujen näkökulmasta. Ihmismielen toimintaa valotetaan uusimman kognitiivisen psykologian, neurotieteen ja mielenfilosofian kautta. Tekoälyä puolestaan tarkastellaan tietojenkäsittelytieteen, koneoppimismenetelmien ja neuroverkkoarkkitehtuurien avulla.

Kirjan luettuasi ymmärrät, miten mieli toimii, mitä ajattelu on ja mistä tekoälytyökaluissa on oikeasti kyse.

Lauri Järvilehto, FT, on tietokirjailija, filosofi ja muusikko. Hän toimii Aalto-yliopistolla työelämäprofessorina ja tutkii ihmismielen ja uusien tekoälyratkaisujen toimintaa. Konemieli on Järvilehdon kahdeksas suomenkielinen tietokirja.

Genres: Nonfiction, Audiobook

240 pages, Hardcover

Published January 23, 2025

Reviews

[Inka Partanen]

Erittäin kiinnostava kirja erittäin ajankohtaisesta aiheesta. Olen lukenut viime aikoina kaiken, mitä tekoälyyn liittyen on tarjolla (tuoreen kirjallisuuden) ja se ei ole kovin paljon - aihe happanee käsiin sitä mukaa kuin kirjoittajat etenevät työssään. Järvilehto lähestyy aihetta ihan fiksusti, ei niinkään koneellisen "ajattelun" kyvykkyyksien kautta vaan filosofisemmin.

Kirjan rakenne oli kuitenkin itselleni tosi vaikea. Alkupuoli käsittelee yksinomaan ihmisen mieltä, tietoisuutta ja ajattelua ja ylitti paikoin oman ymmärrykseni. Jälkipuolella päästiin otsikon asiaan, mutta keskustelu ensimmäisen puolikkaan kanssa jäi ohuenlaiseksi.

Toki Järvilehto asiansa osaa ja kykenee tarjoamaan paljon ajattelemisen (sic) aihetta, samoin kuin sivutuotteena myös ihan käytännöllisiä ideoita. Myös Järvilehdon päivittyvä opas tekoälystä (löytyy nettisivuiltaan) on mainio.

[Jarkko Laine]

Kiinnostava katsaus mielen teorioihin ja niiden ja tekoälyn suhteeseen. Miten voimme tietää, onko tekoäly ajattelua vai ei?

Se jää ehkä tällaisen filosofisen lähestymistavan ulkopuolelle, mutta olisin kaivannut riskien yhteydessä lisää keskustelua siitä, miten tekoälyn käytön lisääntyminen keskittää valtaa muutaman yrityksen käsiin. Tämä kuitenkin on huomattavasti todellisempi uhka kuin se, että AI ottaisi itse vallan.

Kaiken kaikkiaan tässä on kuitenkin hyvin taitavasti ja asiantuntemuksella koottu teos tekoälystä ja ajattelusta. Suosittelen.

[Piritta]

Eihän tässä kirjassa lopputulokseen tultu, mutta kakkososa olisi voinut olla vielä laajempi katsaus Järvilehdon omiin käsityksiin aiheesta. Tällaiset kirjat ovat siitä tärkeitä, että kaikkien ei tarvitse lukea kaikkea itse. Se on kuitenkin pakko sanoa, että lakiviittaukset pitää aina tarkistaa, ja silloin ei tule väittäneeksi GDPR:ää tietoturva-asetukseksi, ja kyseinen sivu nyt muutenkin on koko kirjan heikointa argumentointia. Plussaa siitä, että monille tekoälykeskustelun englanninkielisille termeille oli löytynyt suomenkielinen vastine.

[Tiina]

Mielenkiintoinen, joskaan ei ihan mitä luulin. Tätä lukiessa oli avuksi se, että oli aikoinaan lukenut filosofiaa, terminologiaa, kognitiotieteitä ja Noituria (ilman tuota - joskin vanhaa - pohjaa lukeminen olisi ollut vielä raskaampi kokemus). Vähän jäin miettimään, miten nopeasti tämä kirja vanhenee?

[Tapani Aulu]

Alkuosa kirjasta keskittyy ihmisen mieleen ja aivan lopussa sitten puhutaan tekoälystä. Otsikon kysymykseen ei vastata, mutta muuten pohdinta on erittäin laadukasta.

[Salla Hiltunen]

Pohdinta siitä, voisiko kone ajatella ja millaista koneen ajattelu (tai ajattelunkaltainen toiminta) olisi, oli ihan mielenkiintoista. Kirja on jaettu kahteen osaan, joissa käsitellään erikseen ihmismieltä ja konemieltä. Jos kirjassa olisi pidättäydytty näiden filosofisessa pohtimisessa, olisin ollut tyytyväinen.

Sen sijaan kirja on täynnä innostunutta tekoälypöhinää. Kirjassa puhutaan nykyajan tekoälyjärjestelmistä, eli pääasiassa generatiivisesta tekoälystä. Näkökulmana on se, miten tekoäly tehostaa työtä ja "tekee elämästä kiinnostavampaa".

Tekoälyjärjestelmiin liittyvät ongelmat jätetään melkein kokonaan huomiotta. Vaikka toisaalla todetaan sivumennen, että "tekoälyjärjestelmiä pitää käyttää harkiten", toisaalla kuitenkin iloitaan esimerkiksi siitä, miten Midjourneylla saa tehtyä käden käänteessä tusinoittain kuvia ja miten ChatGPT toimii jatkuvana sparrailuapuna. Jos ihmisiä innostetaan rallattelemaan tekoälyjärjestelmien kanssa päivät pitkät, olisi minusta ihan aiheellista kertoa, mitä kaikkia vaikutuksia sillä on.

Aina myös hieman ihmettelen sitä, miksi pitää painaa kirjoja aiheista, jotka vanhenevat todella nopeasti. Tässäkin todetaan useaan otteeseen, että "kirjan kirjoitushetkellä on näin, mutta julkaisuhetkellä tilanne voi olla jo jotain ihan muuta". Tämä jankutus alkoi pidemmän päälle kieltämättä hieman rasittaa.