Koko oopperamaailma on aikoinaan tuntenut Magda Backin. Wienissä hän oli Die Magda, Milanossa La Magda. Jumalainen sopraano on jo vetäytynyt lavoilta, ja elämä ja rakkaus ovat vieneet hänet suomalaiseen pikkukaupunkiin.
Vanhan taiteilijan muistoissa mennyt oopperamaailma elää vahvana: esiriput, rakastajat, verhot, naamiot, maskit, intrigit, suurenmoinen musiikki ja esiintymisen juovuttava veto. Haluaako Magda palata lavoille vai antaa hehkunsa ja loistonsa hiipua? Tarjolla olisi rooli, mutta onko moderni Jumal’ääni suuren taiteilijan arvoinen?
Polveilevassa monologissa Marjo Heiskanen kuvaa tulisen diivan tien. Mahtavien suojelijoiden lähettämä musta auto noutaa koulutytön mitättömästä romanialaisesta pikkukaupungista pääkaupungin konservatorioon. Diktatuurin varjostamasta lapsuudesta ura vie huipulle ja sitten limboon: canceloitu taiteilija ajautuu totaaliseen paitsioon. Hilpeänmustan monologin taustalla vilahtelevat diktaattoripariskunnan varjot. Magdan aaria jatkaa Marjo Heiskasen monipuolisen tuotannon muusikkojen maailmaa ja taiteen tilaa syväluotaavaa juonnetta.
Magdan aaria kertoo vanhasta oopperadiivasta joka havittelee paluuta näyttämölle. Koko 235-sivuinen kirja on hänen monologiaan, enimmäkseen sisäistä, välillä puhevyöryn kohteena on nuorempi mies, joka on Magdan agentti ja tukija. Kirja on oikein hyvin kirjoitettu. Kieli on hyvää, rakenne toimii ja Magdan mietteistä on onnistuttu rakentamaan myös humoristisia. Kuitenkin minua tökkii lukea näin pitkään yksiäänistä monologia. Vaikka Magdan tarina on sinänsä mielenkiintoinen, teos ei kasva mitenkään itsensä ulkopuolelle tai lukijaa puhuttelevaksi. Ongelmana on ehkä myös päähenkilön epäsympaattisuus? Loppujen lopuksi täysin itsekeskeinen ja onneton vanha nainen jää papattamaan itsekseen enkä lukijana, itsekin vanhana naisena ylety saamaan häneen kontaktia.
Tiivistä tekstiä. Magda jaksoi muistella, vaan ei harjoitella. Ilmeisen asiantuntevaa tekstiä ooppera-/musiikkimaailmasta sekä vuosikymmenten takaisesta maailmanjärjestyksestä. Muutaman kerran hymähtelin Magdan (mielestäni) humoristisille ajatuksille.
Hieno monologiromaani, jossa entinen kuuluisa oopperadiiva muistelee uraansa. Kirja piirtää pienillä vedoilla kuvan narsistisesta/ hyvin itsekkäästä ihmisestä, joka on elämänsä aikana jättänyt kerta toisensa jälkeen häntä tukeneet perheenjäsenet ja ihmiset. Nyt hän elää syrjäytyneenä "pienessä suomalaiskaupungissa" (ilmeisesti Helsinki) ja odottaa yhä palvontaa ja halveksii saamaansa lauluroolia. Oopperapiirien epäsuosioon hän on aikanaan joutunut, koska suri julkisesti häntä uran alussa tukeneiden Ceaușescujen kuolemaan. Tytärkin oopperalaulajalla on, mutta tämä asuu Australiassa, mahdollisimman kaukana äidistään.
"Haluaisin kertoa noille ahdistustaan tyylikkäästi kantamaan pyrkiville atleeteille, että jollei 35-vuotiaana pidä itsestään, on turha jatkaa yrittämistä. On asioita, jotka täytyy oppia ajoissa, laulaminen, viulunsoitto, elämä."