Kun on kauan etsinyt, löytääkö perille ja mitä siellä kohtaa? Pieneksi käyneen, myrskyissä uineen eilisen haaveen.
Ville K. Taipaleen runokokoelma Merenneito nyrjäyttää nilkkansa pohtii ihmisen olemassaoloa, elämää ja rakkautta. Kokoelma sisältää monipuolisesti runoja niin rakastumisen tunteesta, jaksamisesta kuin hyvistä aikomuksistakin. Runojen omintakeinen kieli tuo ihmiselämän ikuisuuskysymyksiin tuoreen näkökulman ja haastaa lukijan asenteen elämään.
Ville K. Taipale (s. 1977) on lemiläinen runoilija, jolla on ollut palo kirjoittamiseen nuoresta asti. Taipaleen runot yllättävät ja haastavat ajattelua, ja jokaisella lukukerralla niistä paljastuu uusia syvyyksiä. Taipaleen runomuotoilu kurkottaa ajattomuuteen ja rohkaisee lukijoitaan katsomaan maailmaa eri näkökulmista.
Kiinnostuin Taipaleen esikoisrunokokoelmasta sen hauskan nimen ja kansikuvan perusteella, mutta kansien välissä oleva sisältö ei kuitenkaan oikein onnistunut puhuttelemaan minua. Runoissa käsitellään monenlaisia aiheita ja teemoja, ja kokonaisuus on vähän turhan sekalaisen oloinen minun makuuni.