”Sanoivat, että halusin sopimattomia. Tavallisen olisi pitänyt riittää.”
”Helga tikkaa kotikylänsä asukkaille täkit ja ompelee vaatteet välihousuista leninkeihin ja morsiuspukuihin. Maalaistalon vintillä syntyy myös pariisilaisen haute couturen inspiroimia luomuksia, jotka herättävät jumalanuskoisissa pelkoa. Sodanjälkeinen aika avartaa työlle omistautuneen ompelijan mahdollisuuksia, mutta kaikkea ei voi saada. Helga päätyy lähipiiriä ravisuttavaan ratkaisuun. Päällimmäisenä polttelee halu kasvaa palvelijasta itselliseksi tekijäksi.
Helga aloittaa uuden Ompelija-trilogian käsityöläisnaisista ja muodin voimasta. Teos on lumoava ja psykologisesti tarkka kertomus uskalluksesta, kauneuden kaipuusta ja mahdollisuuksien rajoista.
”Laatikkomainen muoto oli herättänyt muissa ensi alkuun kummeksuntaa mutta niin vain oli epäilijöiden mieli muuttunut.
Ehtisikö Helga tekaista sellaisen kyläilymekon. Sen jossa on ne isot taskut.
Ja ehtihän Helga. Varsinkin kun oli oppinut, että vähempikin viimeistely toisinaan piisasi. Itselleen hän oli taiteillut kyläilymekosta myös säkkimäisemmän version, joka kapeni polvia kohden kuin soutuveneen keula. Siinä oli suuren maailman tyyliä, sitä Balenciagaa.”
Eveliina Talvitie on Tallinnassa asuva, palkittu kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu romaaneja, tietokirjoja ja lastenkirjallisuutta. Helga on Talvitien neljäs romaani. Ompelijan tapa katsoa maailmaa tuli hänelle tutuksi jo lapsena, kun hän seisoi ompelijaäitinsä ja -isoäitinsä sovitettavana.
Mielenkiintoinen, nopealukuinen. Lukujen välillä hypättiin usein parikin vuotta. Olen aiemmin lukenut kirjan Lautapalttoo, ja koin näissä paljon yhteneväisyyttä, maaseutu/kaupunki, perheestä lähteminen, ompeleminen jne. Jään odottamaan jatkoa.
3,5 tähteä Helga on Eveliina Talvitien Ompelija-trilogian ensimmäinen osa ja teoksen tapahtumat sijoittuvat vuosien 1948-1963 väliselle ajalle. Ymmärtääkseni keskimmäisessä osassa pääosaanäkökulma kuljetetaan ensimmäisen osan, Helgan, Matleena- tyttären näkökulmasta.
Tiedän, että Talvitie on tietokirjoissaan käsitellyt naisten yhteiskunnallista asemaa, tasa-arvoa ja feminismiä. Nämä teemat olivat esillä myös lukemassani tietokirjassaan Kunniaton mutta vapaa. Erään afgaaninaisen tarina. Like, 2022 ja samoja teemoja, ajatuskulkuja on luettavissa myös Talvitien Kävin vaan uimassa, sisko (ihana teos!!!) ja Atenaan sijoittuvassa teoksessa Pieniä ilkeitä tarinoita.
Helga oli yllättävä! Yllätyin sen teemoista, Helgan antisankariudesta, Helgasta vastavirrassa, naisesta ilman sakariviittaa. Ajattelin ensin, että ollaan valtabumissa eli historiallisten naisten kautta, sotien jälkeisten sankarinaisten kautta itketetään (lukija itketetään) elämän ylä- ja alamäet, sisukkaasti (usein murteella) kestetään miehet ja lapset ja epäonnistumiset, joista nainen selviää (sankarin matkan mutkien kautta) ankaralla työllä voittajina, mutta tämä oli ilahduttavasti erilainen.
Erityiskiitos jo tässä kohtaa ”totuudellisuudesta” (josta Vuola & Melender Maailmojen loput-teoksesta luin, että suomalaiset lukijat poikkeuksellisesti arvostavat piirrettä korkealle. Se mitä mitä kirjoitetaan, pitää olla totta - fiktiivisessä teoksessa esim puitteet ja ajankohtaan kuuluvat tapahtumat, oheiset, vaatteet, ruuat, yhteiskunnan liikkeet) ja tässä oli. Maailma Helgassa eteni kuten historian kirjoista olemme oppineet, mutta näkökulmiin Talvitie toi uutta.
Talvitie on tehnyt mittavaa taustatyötä ja sen huomaa lukiessaan. Ei niin, että tietämyksellä elvistellän, mutta Talvitie kirjoittaa sujuvasti niin ompelemisesta, niin vaatteiden kuin täkkien, kankaiden värjäyksestä, muodista ja rakastin sitä, koska olen itse aina ollut kiinnostunut muodista ja siitä, miten se heijastelee ajankuvaa, moraalia, ihanteita, poliittista ja uskonnollista havinaa, niin tässä teoksessa nytkin. Helga ei kuitenkaan kerro vain ompelemisesta, ei kuvaa vain ajakuvaa, naista /perhettä/ kaupungistumista sorien jälkeen pahimman pula-ajan jo jäätyä taakse vaan kaikenkattavasta intohimosta, melkein pakkomielteestä, niin paljon, että ”taiteilijuudessaan” Helga tekee ratkaisuja, joita kylillä varmastikin paheksuttiin, perhepiirissäkin, mutta niihin Talvitie ei takerru.
Kirjan juoni pitää lukijaa otteessaan koko kirjan ajan. Kirjassa on hyvin kuvattu vastakkainasettelua maaseudun ihmisten ja kaupunkilaisten välillä. Molemmat arvostelevat toisiaan ja pitävät outoina. Väliäkös tuolla, että vähän aikaa sitten olisit vielä itsekin kuulunut toiseen ryhmään. Ompelemista ja pukujen suunnittelua kuvataan niin huolella, että kirjailija joko on tehnyt itsekin mainittuja tehtäviä tai sitten on perehtynyt aiheeseen muuten varsin perusteellisesti. Juonen näkökulmasta kirja loppuu ikään kuin kesken, mutta ilmeisesti tämän on tarkoitus olla sarjan ensimmäinen osa, joten jatkoa seurannee.
Eveliina Talvitien teos Helga kertoi päähenkilönsä elämästä vuosina 1948-1963 Satakunnan maaseudulla ja Porissa. Helga oli saanut mieheltään ompelukoneen ja kiinnostunut kaikesta ompeluun liittyvästä mm. kankaista, langoista, muodista jne. Sota-aika oli ohi ja ihmiset ompeluttivat Helgalla innokkaasti uusia vaatteita, sillä valmistuotanto ei ollut vielä ilmestynyt kauppoihin. Aiemmin Helga oli ommellut kaiken käsin maalaistalon vintillä.
Eveliina Talvitien Helga kertoi tarinan naisesta, joka oli valmis kokeilemaan rajojaan muodin maailmassa.
Kiehtova sukellus sodanjälkeiseen historiaan ompelijan kokemusten kautta, jossa samalla tutkitaan naisten asemaa työelämässä, luokkasiirtymiä, muodin merkitystå ja vanhemmuuden murrosta.