Pikselipölyä: pelimaailman rakastetut klassikot ja unohdetut helmet

by Janne Pyykkönen, Ville Arvekari

Pelaaja-lehden kirjatrilogian päätösosa Pikselipölyä on tuhti kokoelmapaketti klassikkopelien historiaa ja aitoa retrointoilua.

Pelaaja-lehti on suomalainen tietokonepelien ja videopelien erikoislehti, joka on tuonut ajankohtaista pelitietoutta lukijoiden koteihin yli 20 vuoden ajan. Lehdessä on lokakuusta 2012 asti ilmestynyt nostalgiaa huokuva Pikselipölyä-palsta, jolla muistellaan rakastettuja, kiinnostavia ja erikoisia pelejä vuosien takaa.

Nyt lehden toimitus kokoaa tämän palstan parhaimmiston yksien kansien sisään noin 140-sivuiseksi kirjaksi nimeltä Pikselipölyä – pelimaailman rakastetut klassikot ja unohdetut helmet. Siinä käydään läpi tunnettuja peliklassikoita sekä tuntemattomampia retropelejä. Kaikkia näitä pelejä yhdistää se, että kirjoittajilla on niiden suhteen vahvoja muistoja ja tunteita.

Huom! Kirjoja on erittäin rajallinen erä tarjolla, eikä siitä tehdä uusintapainosta.

Genres: Nonfiction, Games

140 pages, Paperback

Published January 1, 2024

Reviews

[Dbgirl · Rating 3 out of 5]

En ole juurikaan pelannut tietokone- tai konsolipelejä. Näistä vain muutama oli sellainen jota olen pelannut joko itse tai nähnyt kaverin pelaavan, osasta olin vain kuullut ja suurimmasta osasta en tiennyt mitään ennen tätä. Oli siis ihan mielenkiintoista luettavaa koska aihe ei ollut niin tuttu. Joidenkin klassikkopelien puuttumista silti ihmettelin. Tätä lukiessa muistin taas miksi en lapsena liiemmin pelannut pelejä (sen lisäksi siis että vanhemmat eivät niitä tykänneet ostella). Artikkelit nimittäin muistuttivat suurinpiirtein jokaisen pelin kohdalla, miten vanhat pelit olivat äärimmäisen vaikeita ja usein epäreiluja. Pelitoimittajilla oli/on kärsivällisyyttä rutkasti enemmän kuin minulla. En kaipaa kädestä pitelyä, hohtavia kukkapuskia ja oikeaan suuntaan osoittavia nuolia (paitsi alussa), mutta vähän jotain rajaa… Oli silti mukavaa lukea näistä, varsinkin koska ne olivat selkeästi pelejä rakastavien ihmisten kommentteja, jotka ainakin yrittivät kertoa peleistä neutraalisti, harvemmin tosin siinä onnistumatta. Se ilo, kun he kertoivat kun läpäisee jonkin vaikean kentän/pelin/pulman, sai minutkin suurinpiirtein hurraamaan. Joidenkin pelien kehitys on ollut melko kuoppaista ja niistä oli kiva lukea, mutta joskus se peitti alleen sen että olisin halunnut tietää mitä itse pelissä tapahtuu. Jos on kiinnostunut klassikkoretropeleistä mutta ei ole pelannut niitä, tämä on ihan hyvä ensitutustuminen. Youtubesta löytääkin sitten miljoona eri videota näistä peleistä että siitä vaan kahlaamaan pelien loppumattomaan suohon.

[Jouni · Rating 3 out of 5]

Itselleni tämä kirja oli monilta osin nostalgiatrippi, mutta toisaalta se onnistui esittelemään minulle vieraitakin pelejä. Kirjaan valitut pelit olivat osin yllätyksellisiäkin - hyvä vaan, että ei ole valittu aina niitä kaikkein ilmeisimpiä (Space Invaders, Super Mariot jne.).
Jokaisen pelin artikkeli oli sisällöllisesti sopivan pituinen (ja saatu silti taitettua peli per aukeama, ehkä hiukan kuvien koon kustannuksella). Itse pelin esittelyn ohessa ne usein kertoivat pelin yleisemmästä vaikutuksesta pelinkehitykseen (mm. uudet ideat) sekä pelin ilmestymisen ajankuvasta liityen videopeleihin. Tämä sitoi yksittäiset artikkelit kivasti isompaan historialliseen kokonaisuuteen (mutta ei juurikaan toisiinsa, jos ajattelee tämän kirjan kokonaisuutta).
2000-luvun peleistä en saanut juuri mitään irti (verraten 80- ja 90-lukuihin), mutta se taitaa olla enemmänkin sukupolvikysymys. Jos joku nuorempi onnistuu tällaisen joukkorahoitetun pienpainanteen saamaan käsiinsä 10+ vuoden kuluttua, niin heille nuo 2000-luvun pelit saattavatkin olla se kovin nostalgiajuttu.
Taitosta sen verran kommenttia, että itseäni ärsyttää aivan mahdottomasti se, että kirjojen sivujen taitossa käytetään kelluvia sitaatteja. Etenkin jos (kuten tässä kirjassa) ne ovat sanasta sanaan samaa kuin leipätekstissä (eivät tuo yhtikäs mitään lisäarvoa). Jotenkin "halpamaista"; tulee mieleen lööppilehdet - kuin graafisella kikalla yritettäisiin korvata sisällön puuttetta (mitä tämän kirjan osalta ei tarvitsisi). Onneksi kelluvat sitaatit on sentään aseteltu sivujen reunoihin, eikä keskelle palstoja.

[andzerx · Rating 2 out of 5]

Sisällöllisesti ihan jees kamaa, mutta kokonaisuutena hieman outo tapaus. Jäin ihmettelemään puuttuvia klassikoita ja muita omituisia valintoja, ja näihin kiinnitti erityisesti huomiota koska pelit jaettiin vuosikymmenen mukaisesti. Peligenreihin jakaminen tai satunnainen järjestys olisi vienyt huomiota muualle, ja kaipasin kirjaan selkeämpää suuntaa jossa olisi joko vain klassikoita tai pelkästään piilotettuja helmiä.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Lyhyitä muisteluartikkeleita merkittävistä retropeleistä. Muutama näistä pitää nyt oikeasti kokeilla ainakin hetkisen. Ekana lähti testiin Sam & Max hit the road, jota en jostain syystä koskaan pelannut aikanaan.