Hope in Action - Die Zukunft gehört uns: Inspiration und Impulse von Finnlands jüngster Ministerpräsidentin

by Sanna Marin

Das wegweisende Buch der ehemaligen Ministerpräsidentin Finnlands

In Hope in Action nimmt Sanna Marin die Leser*innen mit auf die außergewöhnliche Reise ihrer bahnbrechenden Karriere und teilt ihre Vision einer neuen Art der Führung. Als sie im Alter von nur 34 Jahren finnische Ministerpräsidentin wurde, schrieb Marin als jüngste finnische Regierungschefin zum Zeitpunkt ihrer Amtsübernahme Geschichte und fesselte die Aufmerksamkeit der Öffentlichkeit mit ihren fortschrittlichen Ideen und ihrem dynamischen Regierungsansatz.
Ihre Geschichte ist eine Geschichte der Resilienz und des Triumphs. Als Erste in ihrer Familie, die eine Universität besuchte, durchbrach sie Barrieren, um zu einer globalen Ikone der fortschrittlichen Führung zu werden. Ihre Zeit als Ministerpräsidentin war geprägt von historischen Nach der russischen Invasion in der Ukraine führte Marin ihr Land durch den schnellsten NATO-Beitrittsprozess in der Geschichte des Bündnisses und leitete einige der weltweit ehrgeizigsten Klimainitiativen mit dem Ziel der CO2-Neutralität bis 2035. Ihre Regierung setzte sich für Geschlechtergleichstellung und digitale Innovation sowie für umfassende Reformen zur Verbesserung des Gesundheitswesens, der Bildung und der Menschenrechte ein.
Lebhaft erzählt sie von ihren Erfahrungen und wie sie bedeutende politische und persönliche Herausforderungen bewältigte – allen voran das Video, das sie beim Tanzen auf einer Party zeigte, und das einen globalen Medienrummel auslöste.
Hope in Action ist viel mehr als eine Autobiografie – es ist ein Aufruf zum Handeln. Marin fordert die nächste Generation von Leadern auf, Herz und Seele in ihre Arbeit einzubringen. Ihre Geschichte ist ein ermutigendes Zeugnis für die Möglichkeiten, die wir besitzen, um echte Veränderung in unserer Welt herbeizuführen.

Genres: Nonfiction, Memoir, Politics, Biography, Audiobook, Feminism, Finnish Literature

368 pages, Kindle Edition

First published November 11, 2025

Reviews

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 5 out of 5]

Minä pidin tästä kirjasta. Eniten minua surettaa tämän kirjan ympärillä vellonut mylläkkä, joka tuntuu menevän Marinin henkilöön ja persoonaan. Kirjaa arvostellaan lukematta tai vain alun perusteella. Itsekritiikin puutteesta kirjaa syytetään, mutta pitää muistaa, että elämäkerrat ovat aina subjektiivinen näkemys asioista ja toisaalta Marinin kokemukset sekä argumentit olivat linjassa hänen poliittisen vakaumuksensa kanssa. Monesti näitä arvosteluja lukiessa jäin pohtimaan, että itsekritiikiltä on teoksen tapauksessa odotettu enemmän sitä, että Marin muuttaisi oman poliittisen suuntautumisensa oikeistolaiseksi ja ruotisi hänen hallituskauden päätöksiä niiden narratiivin mukaan sekä luopuisi periaatteistaan esim. että politiikoillakin saa olla vapaa-aikaa. Olen edelleen sitä mieltä, ja kirjan kuunneltuani entistä enemmän, että Marinia koskevissa skandaaleissa oli enemmän kyse yhteiskunnassamme vallitsevasta misogyniasta kuin mistään muusta.

Kommentointi kirjan ympärillä alleviivaa myös hyvin yhteiskunnassamme rehottavaa kaksinaismoralismia. Jos miespoliitikko kirjoittaa vastaavan teoksen, sitä ylistetään tärkeäksi ja merkittäväksi. Kun nainen kirjoittaa, ja kaikista naisista vielä Sanna, niin sitten ollaan vain omaa henkilöbrändiä buustaamassa. Eikö esimerkiksi Niinistön kirja tai Väyrysen kirjat tee ihan samaa. Miksi se on ongelma nyt? Tämä kirja oli hyvä muistelma teos, informatiivinen ja tyylilajiin sopiva. Se oli kirjoitettu aivan hyvin, vaikka olikin käännetty englannista suomeksi. Olen lukenut heikompiakin elämäkertoja ja muistelmia.

Kirjallisuuskeskustelussa odotan, että teos on luettu, ennen kuin siitä mielipiteitään siitä jakaa. Ja toivon että argumentit voidaan perustella teoksella itsellään, ei kirjailijan persoonalla. Sanna on saavuttanut paljon omalla urallaan ja omilla meriiteillään. Hänen hallituskautensa koki valtavia globaaleja kriisejä, joita kukaan aiemmin ei ole joutunut kohtaamaan. Hän on esikuva monelle naiselle ja tytölle, hyvä niin. Kyllä tätä tomuttunutta setämieskulttuuria kärsiikin välillä vähän pöyhiä.

[Heidi · Rating 1 out of 5]

Ei Marinia voi täysin syyttää siitä, että suomalaiset uutisia seuraavat ihmiset ovat saaneet lukea jo erittäin tarkasti näistä kohuista ja väännöistä. Halu hallita tarinaa itsestään on ymmärrettävä, mutta ei kaikkia haluja tarvitse toteuttaa.

(Huomasin että tätä varten oli tehty ihan faktantarkistus! Siinä on ison maailman elkeitä)

[Mai H.]

Memoir March TBR

Non-fiction November TBR

📱 Thank you to NetGalley and Scribner

[Eerika · Rating 3 out of 5]

Arvio perustuu mun mielipiteeseen kirjasta, ei Marinista! En yleensä (lähes koskaan) lue tällasia kirjoja, mut näin hesarissa niin törkeen ja liian selvästi henkilökohtasen latauksen omaavan kriittisen arvostelun et päätin lukee tän protestina 😈 Mut tykkäsin yllättävän paljon, sisältö oli kiinnostava! Mut en kyllä tän perusteella haluis olla pääministeri…

[Viivi · Rating 4 out of 5]

Pistetään yks ekstra tähti noiden yhden tähden trollien takii 😁

Siteeraan Bookbeatin ”Mikkoa”:

”VAROITUS!!!

Kirja koulutetusta, itsevarmasta ja menestyneestä naisesta.

Setämiehet ja muut heikolla itsetunnolla varustetut, jättäkää lukematta. Säästätte itseänne ja pääsette helpomalla.”

[tommi · Rating 1 out of 5]

A Hollow Echo of Platitudes: Disappointing “Hope in Action”
In Hope in Action, former Finnish Prime Minister Sanna Marin attempts to distill her whirlwind tenure into a manifesto for progressive politics, but what emerges is a glossy, self-congratulatory pamphlet that reads more like a TED Talk script than a substantive reflection. Published in 2024, the book promises insights into leadership during crises—from the COVID-19 pandemic to Russia’s invasion of Ukraine—but delivers little beyond recycled soundbites and a conspicuous absence of introspection.
Marin’s narrative is relentlessly upbeat, framing her government’s decisions as unassailable triumphs. She breezily recounts Finland’s NATO accession as a masterstroke, yet glosses over the domestic backlash, including the erosion of trust in institutions that her administration’s handling of scandals (remember the leaked party video?) only exacerbated. Where’s the candid admission that bold moves like rapid militarization came at the cost of social cohesion? Instead, we get anecdotes that feel curated for Instagram: Marin schmoozing with world leaders, her “resilience” in the face of misogynistic trolls. It’s empowering in theory, but the lack of vulnerability turns it into performative feminism—more about burnishing her brand than engaging readers.
The prose doesn’t help. Marin’s writing is earnest but amateurish, peppered with clichés like “in these turbulent times” and “the power of collective will.” Policy discussions—on climate, equality, and EU solidarity—lack depth, offering vague aspirations (“We must build bridges, not walls”) without the gritty data or trade-offs that define real governance. For a book subtitled as a call to action, it’s shockingly passive, urging readers to “hope” without a roadmap beyond platitudes.
At 250 pages, it feels padded with filler, like extended quotes from speeches that could have been footnotes. If you’re seeking inspiration from a trailblazing leader, look elsewhere—say, Angela Merkel’s measured memoirs or even Marin’s own pre-office interviews, which hinted at sharper edges. Hope in Action ultimately underscores a irony: the woman who danced through a pandemic lockdown now writes a book that lulls you to sleep. Two stars, generously, for the glossy photos.

[Kepazugel · Rating 3 out of 5]

3,5 Super mielenkiintoinen ja ajankohtainen elämäkerta eittämättä vaikutusvaltaisesta ja ahkerasti poliitikosta! Elämäkertoja ja muistelmia lukiessa on tärkeää mielestäni muistaa, että kyse ei ole 100% faktapohjaista tietoa sisältävästä teoksesta. Sen muistaen tulee tarinasta ja teoksesta mielenkiintoinen (välillä vähän korni) teos naisesta jonka tekemisiä lähtökohtaisesti ihan fanitan.

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

Uutisoinnin perusteella osasin jo vähän suhteuttaa odotuksiani, mutta petyin silti. Ensin konteksti: olen vahvasti Marinin ”kohderyhmää”: olen ihaillut hänen saavutuksiaan, kannustanut kotisohvalta, pitänyt häntä tarpeellisena esikuvana ja olen jopa poliittisesti pitkälti samanmielinen. Kirja ei muuttanut näitä ajatuksia. Kirja on kuitenkin huono.

Kuten taannoin lukiessani Jenni Haukion kirjaa (joka oli vielä huonompi), mietin kovasti, miksi ja kenelle tämä kirja on kirjoitettu? Kirja on enimmältä sisällöltään kuin puolueohjelma - tasan yhtä puiseva ja julistava. Amatöörimäisesti on myös joka käänteessä ollut tarve alleviivata, että kylläpä teimme hienoja asioita, vaikka pelkkä faktojen kertominen olisi siihen riittänyt.

Marin on selvästi halunnut (myös) kirjoittaa historiaa auki, mikä sinänsä on arvokasta näin korkeissa rooleissa olleelta. Tapahtumakuvaus tuo silti hyvin vähän uutta. Eikö nyt mitään mielenkiintoisia anekdootteja löydy suljettujen ovien takaa? Ihan perus Hesarin lukijana tiesin jo nämä asiat.

Historian avaamisen lisäksi kirjalla voisi olla kyky valottaa kohteensa ja kirjoittajansa persoonaa. Ehkä se sen tekeekin, sillä onhan Marin sekä omasta että muiden mielestä juuri näin asiakeskeinen. ”Skandaaleista” kertoessaan hän sentään saa vähän tunnetta ja julistusta mukaan, mutta sekin osuus lässähtää siihen, että hyvin vähän uutta tulee esiin. Kauhean tylsää. Eikä vastaukseksi riitä, että tylsää voi olla pääministerinkin elämä. Taitava kirjoittaja olisi kyennyt vaivatta ripottelemaan tähän pullaan runsaasti rusinoita.

Moni on jo ehtinyt sanoa, että kirja on ehkä kirjoitettu (vain) kansainväliselle yleisölle, heille joille koko tarina on ihan vieras. Tämä selittäisi hienosti kirjan isot puutteet. Pitää siis jäädä odottamaan sitä oikeampaa, ”minulle suunnattua” elämäkertaa, jonka voisi vaikka Maria Pettersson kirjoittaa (Anna Kontulan elämäkerta oli elämäkertakirjojen joukossa kuin timantti muovipallomeressä).

[mielikuvituksellinen · Rating 4 out of 5]

Mä tykkäsin tästä kirjasta. Eihän tässä sinällään ollu ihan kauheesti mitään uutta - jos on yhtään seurannu uutisia, niin aika monet näistä asioista oli jo ennestään tuttuja. Mut silti tää oli mun mielestä kiinnostava kirja! Etenkin kirjassa kerrotut skandaalit pisti kyllä mietityttämään, oisko tommosia kohuja noussu ollenkaan, jos samassa tilanteessa ois ollu mies. Ja sori vaan, mut luulenpa että ei.

[Milla · Rating 5 out of 5]

Kirjottajansa näköinen - asiallinen, vähän kuiva ja aatetta täynnä.

3.5/5 pyöristetty vitoseen noiden yhden tähden trollien takia

[Mona · Rating 3 out of 5]

3/5. Pidin siitä, että kirja oli omistettu tytöille ja nuorille naisille. Valitettavasti kirjan pääkohderyhmänä tuntui kuitenkin olevan laajayleisö ja media, minkä takia pääviesti jäi ohueksi. Lopussa Marin uskaltaa hieman rohkeammin tuoda esille onnistumisia ja puutteita tasa-arvossa, mutta valitettavasti inspiraation hetki on hyvin lyhyt.

SDPn ylistyspuhe ja Marinin työ puolueen eteen korostuivat kirjassa odotettua enemmän, ehkä kirjan julkaisu on taktisesti ajoitettu kriittiseen ajankohtaan juuri ennen eduskuntavaalien starttia, jolloin SDP varmasti taistelee pääministeritittelistä uudelleen. Olisin kuitenkin halunnut kuulla enemmän hänen työstään eduskunnassa ja haastavista neuvotteluista kuin puolueohjelman ylistyspuheenvuoroa.

[Tiia · Rating 3 out of 5]

Pidän Sanna Marinista kovasti, mutta kirjana tämä oli vähän pettymys. Ei tullut oikein esiin mitään uutta, vaikka tärkeitä tapahtumia käytiinkin kirjassa läpi. Jotenkin vähän persoonaton kirja, odotin ehkä jotain syvempää? Viihdyin silti kyllä tämän parissa, kirjan luki aika nopeasti ja onhan Sannan tarina ainutlaatuinen.

[Maija · Rating 3 out of 5]

Se oli sellaista hapatusta! Parempi kuin mitä media antoi ymmärtää, mutta myös melko tyhjänpäiväinen. Minusta alku, jossa Marin puhui nuoruudestaan ja ensimmäisistä SDP-vuosistaan (ja Tampere!) oli kiinnostavinta. Se kohujen kertaaminen oli pitkästyttävää.

Kiva oli kuunnella Sannaa, kevyesti kuuluu Tampere puheessa.

[Anni Schroderus · Rating 3 out of 5]

Ihan viihdyttävä, inspiroiva ja helppolukuinen. Ei suuria oivalluksia.

[Nadja · Rating 3 out of 5]

Vilken kvinna! Jag är så imponerad! En person helt och hållet vägledd av sina värderingar som alltid står upp för det hon tror på och har transparens som ledstjärna. Av boken får jag bilden att hon är väldigt rak och tydlig, egenskaper jag verkligen uppskattar hos en ledare. Jag förstår att hon var populär! Jag är lite blown away. Hur klarar man av det hon åstadkommit i sin karriär, samtidigt som hon framstår som så mänsklig. En kombo som jag inte förstår riktigt. Imponerad som sagt.

Boken får 3 av 5 pga. att kapitlen var alldeles för långa, och ett av dem, gällande förhandlingar, var tradigt. Men gillar man budgetförhandlingar på EU-nivå är det kanske just det kapitlet man gillar allra bäst. :-)

[Lara · Rating 5 out of 5]

5 ⭐️ again, always 5 stars for memoirs! loved Sannas own narration of this one. It was also just great to hear her side properly to everything that happened during her time as pm

[Lily Blumkin]

Skimmed tbh

[Tomi · Rating 4 out of 5]

Kolme tähteä tuntuu liian matalalta, neljä liian korkealta, mutta pyöristän 3,5 tähteä ylöspäin.

Hyvää tässä teoksessa ovat pienet anekdootit, kuten esimerkiksi kuvailtu raivo ministereitä Kurvista ja Saarikkoa kohtaan keskustan jatkuvan venkoilun johdosta, tai kuinka Charles Michel heitti raivoissaan luurit Marinille EU-budjettineuvottelujen venymisen johdosta. Nämä ovat pieniä kurkistuksia vallanpitäjien keskinäisiin suhteisiin ja tekee heistä inhimillisempiä maallikkolukijan silmissä, mikä lienee tämänlaisten muistelmateosten yleinen vetonaula.

Myös Marinin kuvailut henkilökohtaisista tunnoistaan erinäisten skandaalien keskellä oli mielenkiintoista, joskaan uutta faktatietoa suuren julkisuuden saaneisiin kohuihin ei ymmärrettävistä syistä tule; tapaukset lienevät läpiperattuja jo vuosia sitten, ja annettavaa on ainoastaan noiden aikojen tunteiden sanoittamiselle. Marin on kuitenkin Suomessa hyvin polarisoiva hahmo, joten lukijan arvomaailmasta ja poliittisesta suuntaumuksesta riippuen nämä kohdat voi tulkita joko ärsyttävänä uhriutumisena tai melko neutraalina retrospektiona. Itse kallistun jälkimmäiseen tulkintaan.

Huonoa teoksessa on sen yleinen pintapuolisuus. Olisi ollut kiinnostavaa lukea Marinilta painavampaa pohdiskelua substanssikysymyksistä ja vaikkapa konkreettisia esimerkkejä poliitikanteosta. Nyt pohdiskelu jäi suhteellisen suurpiirteiseksi; esimerkiksi Marin mainitsee lukeneensa Bernsteiniä ja Kautskyä opiskeluaikoinaan, ja olisi ollut kiinnostavaa kuulla syvällisempää analyysiä vaikka siitä, miten Marinin ideologia vuosien varrella on muuttunut hänen tutustuttuaan poliittiseen teoriaan, ja hänen havaintojaan käytännön ja teorian yhteensovittamisesta. Sen sijaan teoksessa tyydytään mainitsemaan ympäripyöreitä itsestäänselvyyksiä. Luiden ympärille kaipaisi vähän lihaa.

Mielestäni teos parani loppua kohti, mutta potentiaalia olisi ollut parempaankin.

[Erika Miau · Rating 3 out of 5]

En tiiä miks kuuntelin mut parani loppuu kohti. aik selvästi kirjotettu ei suomalaisille kosk mikään täst ei ollu mulle uutta

[Lhay · Rating 2 out of 5]

The audiobook was narrated by the author and she had a pleasant voice. So I enjoyed the listening experience.

Unfortunately the book lacked personality and most things were only discussed in a brief and surface level manner. I wish the author would have dug deeper in some topics at least. There were also so many platitudes used that made me think that this book is perhaps targeted for young (international) readers. I found the platitudes quite clunky and boring.

I expected more from the book. Especially because it was clearly made for international readers.

[Saara · Rating 3 out of 5]

Teos oli Marinin näkökulmasta kirjoitettu kokonaisuus menneistä poliittisista tapahtumista. Sinänsä kirja ei juurikaan tarjonnut uutta tietoa, mutta oli kiinnostavaa kuulla Sannan näkökulma asioihin. Kirja kuitenkin oli vähän lattea.

[Nita Ruuhinen · Rating 5 out of 5]

i love sanna

[Johannes · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava, mutta ennen muuta tapahtumien vaiheiden puolesta; kerronta liikkuu aika ylätasolla ja nopeasti aiheesta toiseen. Toiminee parhaiten Marinin itsensä lukemana äänikirjana, jossa kirjoittajan vahvuudet viestijänä pääsevät esiin, kunhan kuuntelija tottuu outoon rytmiin, jolla tekstiä tauotetaan. Kirjoitettuna proosa on tahmeampaa. Aatteellinen osuus jää minusta melko latteaksi ja sama pätee a fortiori niihin tiivistyksiin tai oppeihin, joihin moni yksittäinen vaihe päätyy. Ne ovat jääkaappimagneetteiksikin kevyitä.

Erikoisena mutta melko leimallisena yksityiskohtana on suomalaisen vaatimattomuuden loistaminen poissaolollaan. En tiedä mitä mieltä tästä olisi. En pystyisi lukemaan tällaista tekstiä itsestäni punastelematta ankarasti, mutta amerikkalaiselle tämä ei varmasti pistänyt ollenkaan silmään.

Skandaaleita käsittelevä jakso ja siitä ilmenevä Marinin käsitys mediakohujen logiikasta herättää ajatuksen, että tekijän kannattaisi ennen päivän politiikkaan paluuta lukea se vielä ajatuksella läpi yhdessä hyvien viestintäkonsulttien kanssa.

[Randi · Rating 5 out of 5]

I thought it was very interesting to read about what it was like to be the leader of a government and make difficult decisions, especially during covid. I also liked seeing the perspective of a young woman leader and the challenges she faced. I learned a lot about the way the Finnish government works and found it fascinating compared to the USA.

[Brittany · Rating 5 out of 5]

Reading Hope in Action left me in awe of Sanna Marin, a leader who is my age and who has already shouldered the full weight of governing a country. What stood out most is the relentless effort behind the headlines: seven days a week of leadership through the pandemic, the war in Ukraine, and the long, unglamorous grind where progress often comes in small increments. Politics here is endurance, diplomacy, negotiation, and coalition-building, and Marin shows all of that with remarkable clarity.

I admire Finland’s multi-party, coalition style of governing. It is democratic by design. Truly democratic leadership means negotiating, compromising, and working toward consensus among many parties. That can be slow at the system level, yet within that structure Marin is known for moving with speed and purpose, driving decisions forward and not allowing issues to drift. She is strategic, swift, decisive, and bold, and it is no surprise that this has been recognized globally, including in her appointment to a role with the Tony Blair Institute.

One of the clearest examples of her leadership is the EU budget negotiations, a multi-day summit led by Angela Merkel. Marin’s deep respect for Merkel’s ability to guide Europe toward consensus is evident. In that demanding setting, when many leaders were exhausted and eager to conclude, Marin was still thinking strategically. She secured an additional 500 million euros for Finland, directed toward rural development. It was a precise, well-timed move that showed her determination to bring home real benefits for a relatively small country at a very large table.

As a business leader in the startup world for over a decade, I am used to leading teams, testing bold ideas, and moving quickly, usually with relatively low stakes and fewer structural barriers. This book gave me a much deeper appreciation for the persistence, rigor, and perseverance required to move anything forward in government. Imagine pouring four years into reforms and knowing that a new government can unravel much of that work. That reality demands extraordinary grit and resilience, and a genuine desire to serve and improve people’s lives. Leaders like Sanna Marin, who are clearly motivated by social justice and a better future for their citizens, carry that weight every day. The contrast is humbling: in business you can often just ship; in politics the stakes are people’s lives, and the impact, when you get it right, is enormous.

Marin comes across as brave, strategic, and deeply values-driven. It is also clear that she is consistently thinking in second-order terms, recognizing that every decision has consequences that will surface years later, not just in the next news cycle. That kind of long-range thinking feels increasingly rare in many countries, and reading her reflections made me acutely aware of how much it matters in public life. She does not simply talk about equality, social justice, and the environment; she anchors her decisions in those principles. You see this in her role in Finland’s accession to NATO and in the way she worked to keep people safe during COVID, all while balancing the complexities of coalition politics.

Her upbringing also matters. Raised by a single mother in a same-sex relationship, she grew up in a home defined by love, security, and the belief that being different is both accepted and normal. That foundation of dignity and inclusion clearly shapes not only her politics, but also the way she relates to people and speaks about fairness and opportunity.

This book also forced me to confront my own bias. It is too easy, even as a leader, to let image lead: magazine covers, social media, and photos of a young, beautiful prime minister. Before reading Hope in Action, most of what I knew about Sanna Marin came from the so-called scandals. I knew the social media stories and almost nothing about her positions, her negotiations, or the depth of her work. As someone who has been a business leader for the past decade and who also loves deep house music and the energy of a good dance floor, I eventually found her dancing clips not only relatable, but empowering, a reminder that leaders in their thirties are allowed to be whole people. The funny thing is that, while I might be out dancing at my favourite DJ events, these were rare moments for Marin, whose life has largely been devoted to politics and public service. The public fixation on those brief moments of private joy, such as having a beer with friends or dancing, felt wildly out of proportion to the time she spent governing. The doctored insinuations and the pressure on her to take a drug test were deeply unfair. Through all of this, she remained composed and focused on her responsibilities.

As a Canadian observing from afar, and as someone who once considered a political path, I finished this book with renewed respect for the discipline and emotional strength that public leadership demands. Hope in Action is a powerful reminder that real leadership is daily, difficult, negotiated, and intensely human. I leave it with profound admiration for what Sanna Marin has accomplished, what she has endured, and what she continues to stand for.

[Nina · Rating 5 out of 5]

I arrived for a few months to stay in Coronado Island in San Diego, so I of course has to head to the nearest library… across the street! What luck. After being the new owner of a Coronado Public Library card, I looked around to see what they had. Their new books section was excellent. And I saw this book. I knew it was the newest book by the former Finnish prime minister. What luck! As a new release, I could only borrow it for 2 weeks.

I didn’t know too much about this prime minister. Only that she was a female lead in coalition with other female leads of their party. She was also the prime minister when Finland got membership in NATO. And she was known for her scandal in being a party girl. No, she didn’t have sex with underaged girls like some other politicians we know. She drank beer and did a dance video with her friends for a private Instagram story that leaked. Such scandal.

I didn’t have too much expectations for this book, but as a Finn, I figured it was my duty to read it. But I was blow away by it. She was prime minister during a tumultuous time. Covid happened during her time so she had to lead a country and the government during this time. Also, the unprovoked attack by Russia in Ukraine brought more urgency for the country to end is conciliatory and neutral relationship with Russia and finally join NATO. I was surprised how big of a role she played in that. The Finnish President was in agreement on it, but she did the negotiations with parliament and NATO countries to make the deal happen. She was also the first leader to meet with Zelinskyy in Ukraine (yet another job for the Finnish President) before other leaders did so.

In addition, Finland held the European Union Presidency during her time, so she did have to travel to Brussels and carry out high level negotiations there. She implemented a “Rule of Law” clause that no dictator governments can get EU loans. This pissed of Orban of Hungary as he called Finnish people savages who just ran out of the forest. A quote that’s not in the book, but I find hilarious.

And of course the rampant sexism her and her female-led coalition government faced. The scandal of her being a “party girl” being one of them. (Honestly, she dances better than a certain elderly leader.) Marin left politics in her 30s. She writes “When we wonder why women leave politics or why they are not eager to participate in the first place, perhaps we could first ask ourselves how we treat them.” We think we’ve gotten better with equality, then you get sexist trolls on the internet fueling other sexist trolls. She writes “Without a doubt, the world is becoming more unequal, and more dangerous for women and minorities. The media environment becomes more chaotic, and the hostility and misinformation that thrive on low-regulated social media platforms fuel the flames of authoritarianism and oppression.” Hence her title, because hope must be an action and through action we can be hopeful again.

One other tidbit I’d like to mention so I don’t forget, 179 Finns died in the Indian Ocean Tsunami in 2004. I found that number high for such a small country. Surely American deaths must have been higher. I googled and only 8 American died. While googling, I even found that the Finnish President during Marin’s time, Sauli Niinisto was a Tsunami survivor. He wasn’t president during the tsunami, but him and his son survived by climbing a utility pole in Thailand. It’s understandable why Marin travelled to Ukraine instead of him.

[Vojislav Ristivojevic · Rating 4 out of 5]

Did not know what to expect, since I knew about Sanna only from unfavorable media coverage and her nice Instagram channel. Also, as I am not really on that side of political spectrum, I dreaded an unbearable propaganda blurb.

Thankfully, the book is pleasant and moderate, sending a clear value statement without suffocating the reader. I liked best the chapter about coalition government functioning, and would not mind it being longer and more detailed, although that is probably not what most readers would have enjoyed.

Unfortunately, the writing is sometimes a bit bland and lacking personal voice, while the tone is too apologetic.

That leads us into the unavoidable critique of the contents itself, meaning the authors life and professional choices. To someone from Serbia, the depicted scandals seem like a joke, and it is very hard to comprehend they could have had actual consequences on PM's life and politics. Not meaning to undermine authors negative experiences, but the best strategy to tackle scandals seems to be owning and ignoring. Or, as our former president T.N. would say: "So what?"

This is not promoting irresponsibility, but simply not allowing obviously malicious interpretations to grow into intentional and targeted character assassination. That said, I am not convinced that the videos leakage and the spin the story got was spontaneous. To me, it seems more probable to be an active exploitation of a character "flaw" by an internal or foreign adversary.

Whatever the case, I hope the author reflects and learns from this huge experience she had the privilege to get very early in life, and continues her political career (hopefully away from Tony Blair).

[ForenSeek · Rating 2 out of 5]

Sanna Marin jakaa mielipiteitä, joskus jopa yhden pään sisällä. Hän on valovoimainen, kaunis ja älykäs poliitikko, joka johti Suomen vaikean korona-ajan yli, ja vei maamme NATO:oon tehden sen, mikä miespoliitikoilta jäi kovista puheista huolimatta tekemättä. Marinin talouspolitiikasta voidaan olla montaa mieltä mutta on lopultakin kiistämätöntä, että hän on onnistunut monessa sellaisessa asiassa, missä häntä vähemmän taitavat poliitikot eivät ole onnistuneet. Kaikki tämä huomioiden on paikoin jopa häkellyttävää kuinka mitäänsanomaton ja yksiulotteinen hänen kirjansa on. Yleistasoiset latteudet (tyyliin "tekemällä oppii", "rohkeutta on pelätä mutta tehdä silti", jne) sekoittuvat pintapuoliseen lähivuosien poliittisen historian kuvailuun, ja lopputuloksena on jotenkin mitäänsanomaton, kuin AI:n kirjoittama teos. Mediassa on aiemmin itketty sitä, että Marin syyttäisi tässä kirjassaan lehdistöä häneen kohdistuneesta vähättelystä koska hän oli nuori naispääministeri. Todellisuudessa nuokin nostot kertovat lähinnä suomalaisen median omasta herkkähipiäisyydestä ja tottumattomuudesta kritiikin kohteena olemiseen - Marin mainitsee yksittäisten toimittajien vähättelevät kysymykset ja kannanotot kirjassaan tyyliin kahdessa kohtaa, ja niistäkin toisessa kyse on kansainvälisestä eikä kotimaisesta mediasta. Toisin sanoen: kirjassa ei ole edes sellaista rohkeutta ja rosoisuutta, jota median oikea haastaminen vaatisi. Harmi. Jäämme odottelemaan kattavampaa muistelmateosta jahka Marin aikanaan viimeistelee uransa politiikassa lopullisesti.

[Yvette Sapp · Rating 4 out of 5]

Thank you to Net Galley and Scribner Books for the advance reader's copy of Hope in Action.

This was a good read that could reach young people and others who are interested in what it takes to lead, particularly on a public scale. Ms. Marin gave some details on some of the efforts she was a part of, particularly in her role representing Finland as part of the European Union (EU), I was impressed with her telling of some of the details of the EU budget negotiations. Her efforts to secure more funds on behalf of her country, and the idea to put those funds towards development in the rural areas of her country required the thoughtfulness and foresight to see beyond what may be needs for her more urban and central localities that may drive more of the economic engine of her country. This move may have impact beyond her time in office, and seemed as a smart decision. She also showed that demands of leadership at that level are constant, and must leave room for flexibility.

I also thought her social media shared something that is helpful as a leader: that she she seems sincere, and enjoys life, just as any person would do, famous or not. It shows in a way, she's like the average person. This was a thoughtful and interesting read.

[tilda · Rating 4 out of 5]

Jos on yhtään seurannut Marinin uraa, niin Toivo on tekoja ei tarjoa kauheasti mitään uutta tai mullistavaa Marinista tai hänen urastaan. En usko että kirja on kirjoitettu suomalaiset lukijat mielessä muutenkaan, vaan fokus on ollut kansainvälisessä yleisössä. Marin ei mene muistelmissaan kovin syvälle oikeastaan mihinkään aiheeseen, itse olisin toivonut vähän enemmän jotain henkilökohtaista pohdintaa, fiilistelyä, jotain muuta kuin vain pintaa tai kylmää asiaa (mutta toisaalta en myöskään yhtään ihmettele että Marin ei jaa mitään tällaista, tai se ei tavallaan yllätä). Pintapuolisuus oli imo kirjan isoin ongelma. Kirjallisilta ansioilta tämä ei ole mitenkään ihmeellinen, tuntui että kirja oli ehkä kirjoitettu vähän kiireessä?

Kuitenkin viihdyin kirjan parissa tosi hyvin ja Marin kertoi kiinnostavalla, vaikkakin edelleen aika pinnallisella tavalla poliittisesta heräämisestään, siitä miten lähti mukaan politiikkaan, pääministeriydestä, koronasta, Natosta, sodasta ja kohuista. Kaikki tämä oli tosi mielenkiintoista, kunpa vaan näihin aiheisiin olisi menty vielä vähän syvemmälle. Pääministeriksi nouseminen ja kohut oli kirjan aiheista kaikista kiinnostavimpia.