Kätlin Kaldmaan kymmenessä novellissa rakastetaan etäältä, varovasti. Elämä satuttaa, mutta on silti kirpeän kaunista, koomistakin. Taidokkaissa novelleissa on satiiria ja sydämellisyyttä, maagista ja realistista - elämän kirkkaus ja pimeys. Kourallisella sanoja ravistellaan esiin suuria tarinoita, salatut ajatukset ja tunteet tihkuvat esiin pikku rakosista.
Kätlin Kaldmaa (sündinud 1970) on kirjanik, tõlkija, kirjanduskriitik ja ajakirjanik.
Ta on töötanud Eesti Päevalehes muuhulgas kirjanduslisa Arkaadia toimetaja ja kirjastajana. 2009–2011 oli ta raamatuajakirja "Lugu" peatoimetaja. Eesti PEN klubi taasasutamisel aastal 2010 valiti ta selle juhatuse liikmeks ning oli mitu aastat Eesti PENi president.
2012. aastal ilmus Kätlin Kaldmaalt luulekogu "Armastuse tähestik". Sellega moodustavad mõttelise triloogia 2013. aastal ilmunud romaan "Islandil ei ole liblikaid" ja lasteraamat "Lugu Keegi Eikellegitütre isast".
Kätlin Kaldmaa on tõlkinud inglise keelest Jeanette Wintersoni, Carol Clewlow', Diana Issidoridese, Michael Ondaatje, Patricia Scanlani, Gabriel Zaidi, Leona Blairi, Fiona Walkeri, Colum McCanni, Mitch Albomi, Ali Smithi, Alexander McCall Smithi, Junot Diaze, Peter A. Claytoni ja teisi teoseid. Ta on tõlkinud hispaania keelest Gabriel García Márqueze raamatu "Kaksteist kummalist palverändurit" ja Siri Kolu raamatusarja "Meie, rööbelid" ning muudki soome keelest.
Olen Kätlin Kaldmaa teoseid ennegi lugenud, kuid pean ütlema, et see novellikogumik oli minu jaoks üllatav. Novelle on mõnus lugeda enne magama jäämist, sest need on sellise paraja pikkusega. Sisu poolest olid aga novellid üsna raputavad ja seetõttu ei saanudki neid korraga rohkem lugeda, sest sisu vajas seedimist. Nii mõnegi novelli lugemisel oli lausa klomp kurgus. Mulle väga-väga meeldis. Soovitan kahe käega! #toetaneestikirjanikke
Ma iseenda raamatuid niisama heast peast üle ei loe, aga tõlkes ja esitluste jaoks küll. Armas Outi Hytönen on soome keeles nii mina kui mina, ja see on võrratu, kui selline koostöö ja ùhtesulamine võimalik on.
Mõningase üllatusega lugesin, mida olen kirjutanud. Katariina tegi ennastki väga kurvaks ja Ailill tegi rõõmsaks. Hea meeldetuletus ühtlasi, et Ailille lugu läheb edasi. Tuleb märkmed välja otsida!!!! Millises mu mitmekùmnest märkmikust need küll olla võivad?
Lihtsad-armsad lood nagu päris inimestest, aga väikse kiiksuga. Mõned meeldisid rohkem, teised vähem. Leidsin uue sõna - tähekrõbalad. Keeleliselt ilus raamat, nauditav.
Tämähän oli hieno! Oikeastaan mikään novelleista ei tuntunut erityisen heikolta, kaikissa oli oma mielenkiintoinen kulmansa. En tiedä toiko sivujen luova asettelu varsinaisesti tarinoihin suurta lisäarvoa, mutta ne tuntuivat silti perustelluilta lisiltä. Kiinnostavia kokeellisiakin tarinoita, kiehtova teos joka vei kyllä ansiokkaasti mukanaan!
Omaperäinen, vahvaääninen novellikokoelma kirjailijalta, jota en ole ennen lukenut. Muodoltaan, teemoiltaan ja käsittelytavaltaan vaihtelevat, laaja-alaiset kertomukset vievät maailmasta ja tunnelmasta toiseen, ja onnistuvat yllättämään yleensä ensimmäiseltä riviltä viimeiselle. Lämmin suositus.
En olisi etukäteen arvannut, että Kätlin Kaldmaan novellikokoelman lukeminen menisi Harold Pinteriksi.
Luin jokunen vuosi sitten Kaldmaalta romaanin Islannissa ei ole perhosia, josta totesin silloin, että siinä on paljon hyvää, mutta jotakin puuttuu tai kenties jotakin on liikaa.
Pieni terävä veitsi jätti tunteen, että siinä on monia kiinnostavia, mm. kokeellisuuteen niin typografian kuin kielenkin osalta taipuvia esitystapoja, mutta jollakin tapaa kokonaisuus on häiritsevän levoton ja suuntaa vailla oleva.
Kaldmaa käyttää hänelle tyypilliseen tapaan satujen kuvastoa ja maagisen realismin elementtejä. Myös realistisemmissa novelleissa ollaan usein vähän vinossa suhteessa reaalimaailmaan.
Novelleissa ’Uuden ajan lapsi ’ja ’Professori Veidemannin tähtihetki’ typografiaa käytetään kerrotun tehostamiseen. Typografiset ratkaisut eivät kuitenkaan tuo näihin novelleihin varsinaisesti mitään uutta, vaan ne vahvistavat sanoin kerrottua sen sijaan, että ne asettuisivat rikastuttavaan kommunikaatioon kerrotun kanssa.
Kokoelman niminovelli Pieni terävä veitsi kertoo Danger-nimisestä tytöstä, joka tapaa pojan nimeltä Nikas. Dangerin ja Nikasin välisen dialogin lukeminen synnyttää minussa tunnelman, joka voisi olla kotoisin Harold Pinterin näytelmistä.
Quote
- Entä kalat? Menevätkö nekin virran mukana? - Voinko kysyä yhden asian? - Miksi kysyt. Sinähän kysyt koko ajan. - Miksi sinä tulit tänne? - Tänne ylös vai tälle saarelle? - Tälle saarelle. - Minä vain. Halusin. Täällä piti olla toisenlaista. - Millä tavalla toisenlaista? - Toisenlaista vain. Ja vihreämpää. - Ja onko sitten? - On. Toisenlaista. Ja vihreämpää. Varsinkin täällä ylhäällä.Täällä on kuin astuisi toiseen maailmaan. Onko täällä syksyllä sieniä? - Mitä sieniä? Niin kuin herkkusieniä vaikka?
Unquote
Kaldmaan novelleja on siinä mielessä ilo lukea, että hänen kielensä ja kerrontansa sisältävät monia pieniä - ja väliin suurempiakin - yllätyksiä. Tekstin rytmiä rikotaan harkitusti. Mutta silti. Jokin vieraus näiden novellien ja minun välilleni jää.
Hauskasti taitettu kirja. Apinoiden määrä se vain kasvaa... Oivaltavaa tekstiä ja vaikeata tekstiä, en aina päässyt kirjoittajan kyytiin. Virolainen kulttuuri kiinnostaa.