What do you think?
Rate this book
Herra Wolterin karnevaali
Maankuulu kauhukarnevaali palaa kotikonnuilleen. Kaikki odottavat innolla, millaisen spektaakkelin herra Wolter tällä kertaa järjestää. Vetonauloina ovat häkellyttävän upeat hirviöt Jonglööri, Tulennielijä, Veitsenheittäjä ja Tanssija.
Iltalukiota käyvä Paju on pitkään ihaillut hirviöitä piirroslehtiönsä takaa. Ne saavat hänet unohtamaan arjen murheet. Erityisesti Jonglööri.
Pimeästä verkosta löytynyt myynti-ilmoitus vie Pajun salaisuuden jäljille: Wolterin hirviöt eivät ole pelkkiä roolihahmoja. Sen myötä haltioitunut kohtaaminen Jonglöörin kanssa muuttuu hengenvaaralliseksi.
Herra Wolterin karnevaali on Annika Perkiön vahva esikoisromaani kuplivasta ihastuksesta, horjuvasta mielenterveydestä ja traumoista. Pajun ei tarvitse olla hirviö tunteakseen itseään vieraaksi ihmisten keskellä.
Annika Perkiö on tunnettu nukkevalokuva-asetelmistaan, hänen annika_alive-instagram-tilillään on yli 20 000 seuraajaa. Nuket ja niille kuvitellut tarinat olivatkin suuri innostaja myös kirjoittamiselle.
Iltalukiota käyvä Paju on pitkään ihaillut hirviöitä piirroslehtiönsä takaa. Ne saavat hänet unohtamaan arjen murheet. Erityisesti Jonglööri.
Pimeästä verkosta löytynyt myynti-ilmoitus vie Pajun salaisuuden jäljille: Wolterin hirviöt eivät ole pelkkiä roolihahmoja. Sen myötä haltioitunut kohtaaminen Jonglöörin kanssa muuttuu hengenvaaralliseksi.
Herra Wolterin karnevaali on Annika Perkiön vahva esikoisromaani kuplivasta ihastuksesta, horjuvasta mielenterveydestä ja traumoista. Pajun ei tarvitse olla hirviö tunteakseen itseään vieraaksi ihmisten keskellä.
Annika Perkiö on tunnettu nukkevalokuva-asetelmistaan, hänen annika_alive-instagram-tilillään on yli 20 000 seuraajaa. Nuket ja niille kuvitellut tarinat olivatkin suuri innostaja myös kirjoittamiselle.
304 pages, Hardcover
Published March 31, 2025
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 27 of 27 reviews
September 20, 2025
Täydellinen kirja syksyyn! 🧡 Vaikka Herra Wolterin karnevaali ammentaa kauhun kuvastosta, tässä oli ihmeellisellä tavalla kauneutta ja herkkyyttä. Joihinkin kielikuviin pysähdyin pidemmäksi aikaa, kun ne tuntuivat niin raikkailta ja ilahduttavilta. Jännite pysyy uskomattoman hienosti yllä läpi koko kirjan, lukija saa koko ajan jännittää seuraavaa käännettä. Ja silti kerronta oli hyvällä tavalla viipyilevää. Mulle tuli tästä pikkuisen mieleen Kaunotar ja hirviö, mutta make it gay. Masennuksen ja traumojen käsittely yhdistettynä kauhukarnevaalin visuaalisuuteen toimi upealla tavalla, ja tietenkin rakastin sitä, että pohjimmiltaanhan tää on rakkaustarina.
April 9, 2025
Mä olisin ollut ihan tyytyväinen alun perusteella hyvin kirjoitettuun kauhutarinaan, jossa on älyttömän hienoa ja tunnelmallista kuvastoa mutta tässä olikin yllättäviin suuntiin lähteviä juttuja, jotka veivät asioita paljon pidemmälle ja syvemmälle. Teemoja esim. yksinäisyys, elämänilon ja yhteyden etsiminen, ja kaikki kirjoitettu luontevan iättömästi mutta myös aikaan kiinni. Vaikuttava kokemus!
October 2, 2025
en hetkeäkään tän kirjan parissa tienny, mihin suuntaan tää oli seuraavaks menossa ja nautin siitä. vähän hulluja tapahtumia mut tunnelma piti otteessaan ja hahmot puhutteli. synkkää ja dramaattista mut samalla herkkää ja viipyilevää.
March 7, 2025
Herra Wolterin karnevaali on huumaavan hyytävä tarina rakkaudesta, traumoista ja itsensä löytämisestä. Sirkusmiljöön kauhuelementit ovat visuaalisia, kiehtovia ja hienovaraisia, ja vaikkei kauhu tyypillisesti oma genreni olekaan, nautin joka sanasta. Kuvaileva kieli on yltäkylläistä ja luo lämmöllään kirjaan omanlaisensa tunnelman. Hirviöt eivät olekaan meidän maailmamme kauheinta antia vaan ehkä kauneinta.
June 1, 2025
Täytyy myöntää, että en olisi välttämättä lukenut, mikäli kirjailija ei olisi minulle tuttu somesta. (Perkiön nukkekuviin kannattaa myös tutustua!)
Mutta onneksi luin, sillä pidin tästä paljon! Kiinnostavia elementtejä ja hahmoja nimittäin riitti. Jännitystä ja kiinnostusta pidettiin yllä hyvin pienin vihjauksin ja sivulausein. Olisin mieluusti lukenut enemmänkin hirviöistä ja karnevaalista, mutta toisaalta kirja pysyi tällaisenaan hyvin raameissaan, eikä lähtenyt rönsyilemään tai harhapoluille.
Mutta onneksi luin, sillä pidin tästä paljon! Kiinnostavia elementtejä ja hahmoja nimittäin riitti. Jännitystä ja kiinnostusta pidettiin yllä hyvin pienin vihjauksin ja sivulausein. Olisin mieluusti lukenut enemmänkin hirviöistä ja karnevaalista, mutta toisaalta kirja pysyi tällaisenaan hyvin raameissaan, eikä lähtenyt rönsyilemään tai harhapoluille.
October 22, 2026
Odotin kauhutarinaa, mutta sainkin kauhukarnevaalin kaapuun puetun hurmaavan, lempeän rakkaustarinan; tarinan niin romanttisesta rakkaudesta kuin oman paikkansa löytämisestä ja omien rajojen asettamisesta.
May 11, 2025
Tää oli upea ja sellainen kirja, että tuun miettimään tätä varmasti vielä pitkään 🖤 En lue kauhua, mut tähän halusin tarttua ja ei ollut ollenkaan pelottava! Pikemminkin synkän kaunis.
October 24, 2026
Iik!weekin tallipoika
4/5 ⭐
Kuvitelkaa Linnanmäen syksyinen iik!week, mutta maailmassa jossa kauhutalojen esiintyjät ovatkin oikeita hirviöitä. Groteskeja ja yliluonnollisia olentoja, jotka vapaa-ajallaan harrastavat manikyyrejä, riitelevät keskenään ja tarvitsevat jonkun pesemään pyykkinsä.
Kuvitelkaa seuraavaksi Addams Family, jonka talouteen palkataan tallipoika. Hevosia ei tosin ole, mutta joku joutuu silittämään hirviöiden frakit ja huolehtimaan siitä, että perheenjäsenet voivat keskittyä varsinaiseen ammattiinsa.
Tervetuloa Annika Perkiön Herra Wolterin karnevaaliin.
Täytyy tunnustaa, että kirjan ensimmäisen kolmanneksen ajan olin aivan pihalla. En tiennyt, luinko goottilaista kauhua, mustaa komediaa, nuortenkirjaa vai homoseksuaalista romantasya. Kirjan rekisteri heittelehti Tim Burtonista teiniromantiikkaan ja takaisin hirviöiden ruokapöytään. Välillä vaikutti siltä, ettei kirjailijakaan ollut aivan päättänyt, mitä oli kirjoittamassa.
Mutta sitten tapahtui jotain yllättävää. Kirja alkoi parantua. Ja parantua. Lopulta huomasin lukevani varsin kekseliästä fantasiaromaania, jonka maailmassa on paljon enemmän järkeä kuin ensimmäisten lukujen perusteella olisi uskaltanut odottaa.
Perkiön hirviöt nimittäin eivöt syö ihmisiä. Ne syövät ihmisten onnellisuutta. Heidän tunteitaan.
Onnellisuus voidaan imeä ihmisestä, purkittaa ja varastoida myöhempää käyttöä varten. Masentunut ihminen on pilaantunutta ravintoa, kun taas euforia tekee ihmisestä erityisen herkullisen. Karnevaalin johtaja Wolter onkin kehittänyt varsin käytännöllisiä menetelmiä hirviöidensä ruokkimiseksi. Niihin kuuluvat muun muassa huumeet.
Ja sitten mukaan astuu Paju, koulukiusattu ja masentunut nuorukainen, joka on palavasti ihastunut karnevaalin Jonglööriin.
Tässä vaiheessa romaani alkaa tehdä jotain aidosti nokkelaa. Entä jos rakastumista ja onnellisuutta voitaisiin käyttää ihmisen kasvattamiseen ravinnoksi? Entä jos hyväksynnän kaipuu tekisi ihmisestä paitsi onnellisen myös erityisen haavoittuvan?
Perkiö rakentaa tämän ajatuksen ympärille yllättävän monimutkaisen tarinan rakkaudesta, yksinäisyydestä, hyväksikäytöstä ja perheen löytämisestä. Romaanin maailmanrakennus on omaperäistä ja hirviöt ovat mainiosti suunniteltuja. Erityisesti niiden groteskin ulkomuodon ja arkisen käyttäytymisen yhdistelmä toimii.
Kirjassa on runsaasti queer-romantiikan ja YA-kirjallisuuden elementtejä, mutta se ei ole nuortenkirja. Sen rakenne, moraaliset ristiriidat ja fantasiamaailman toimintaperiaatteet ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin alussa annetaan ymmärtää. Romaani on paljon enemmän kuin pelkkä nuorisokirjallisuuden hirviöpoikaystäväfantasia.
Päähenkilössä on kuitenkin ongelmansa.
Perkiö piilottelee Pajun sukupuolta pitkälle ensimmäiseen kolmannekseen, vaikka ratkaisulle ei lopulta tunnu löytyvän erityistä kerronnallista perustetta. Eikä pojan homoseksuaalisuuskaan poista sitä vaikutelmaa, että Paju on kirjoitettu hyvin perinteisen romanttisen kirjallisuuden naispuolisen sankarittaren muottiin. Protagonisti murehtii, haaveilee, pohtii tunteitaan, tulee valituksi, torjutuksi, pelastetuksi ja kannetuksi vahvan rakastettunsa syliin. Oma toiminta jää pitkään lähinnä romanttisen kaipuun varaan.
M/M-romanssissa ei tietenkään tarvitse olla kahta machomiestä. Mutta uskottavalle miespuoliselle päähenkilölle tarvittaisiin muutakin persoonallisuutta kuin valmiin romanssisankarittaren käyttäytymismalli. Onneksi Paju kehittyy tarinan edetessä ja löytää lopulta myös omaa toimijuutta.
Mutta on romaanissa suurempiakin heikkouksia.
Nimittäin proosa.
Perkiöllä on ilmeisesti periaate, jonka mukaan yhtäkään tunnetta ei saa kuvata tavallisella tavalla, jos tarjolla on mahdollisuus keksiä sitä varten mahdollisimman monimutkainen metafora.
Kun aseistautunut mies uhkaa henkilöhahmoja, vaarallista tilannetta verrataan "karkaisemattomaan lasilattiaan pilvenpiirtäjän huipulla". Wolterin uteliaisuus muuttuu "hermostoon tunkeutuvaksi sariinikaasuksi". Ihastuminen "sähköistää ihon niin perusteellisesti, että ampeerit alkavat nipistellä ja sormista voisi saada sähköiskuja". Pettynyt hirviö on puolestaan "yhtä lannistunut kuin itikka, jonka ylle lankeaa kengänpohjan varjo".
Mitä helvettiä?
Välillä Perkiö kirjoittaa kuin nörttipojan ja nörttitytön rakastelukohtausta kuvaava kirjailija, joka vertaisi seksin rytmiä teräväpiirtolähetyksen synkronointiin 5.1-kanavaisen tilaääniraidan kanssa. Kekseliästä ehkä, mutta joku voisi ystävällisesti muistuttaa, ettei jokaista päähän pälkähtävää vertausta tarvitse julkaista.
Ongelma ei ole yksittäisissä epäonnistuneissa kielikuvissa vaan niiden jatkuvassa tulvassa. Perkiö ei luota siihen, että tilanne, dialogi tai henkilöhahmon toiminta riittäisi välittämään tunnetta. Kaikkea täytyy korostaa, selittää ja koristella vielä yhdellä vertauksella.
Ja mikä turhauttavinta, Perkiö osaa myös kirjoittaa hyvin!
Erityisesti dialogissa on onnistumisia. Hirviöiden keskinäinen sanailu on toisinaan aidosti hauskaa, ja Jonglöörin sekä Pajun välille syntyy vähitellen uskottavaa läheisyyttä. Olkootkin queeria ja cringeä. Romaanissa on kohtauksia, joissa yksi pieni ele tai lyhyt repliikki kertoo enemmän kuin monta sivua ylikirjoitettua tunnemyrskyä.
Perkiö on selvästi parempi rakentamaan tarinoita kuin kirjoittamaan virkkeitä.
Tämä ole vähäinen tunnustus. Kirjailijana Perkiön mielikuvitus on poikkeuksellisen omaperäinen, luoma maailma omalakinen ja juoni lopulta varsin taitavasti rakennettu. Alkupuolen kummallisuudet alkavat saada merkityksiä, ja hirviöiden ravintotaloudesta kasvaa tarinan keskeisiä moraalisia ristiriitoja. Loppupuolella monet irrallisilta tuntuneet elementit liittyvät yhteen tavalla, joka osoittaa suunnitelmallisuutta.
Lopetuskin on onnistunut. Jopa viimeinen virke on erinomainen. Sen voima syntyy koko sitä edeltävästä tarinasta, ei siitä, että kirjailija yrittäisi ahtaa siihen kolme metaforaa ja yhden rakennusteknisen erikoisuuden.
Sitten tähdet.
Romaani on liian ylikirjoitettu ja epätasainen, että viisi tähteä voisi tulla kyseeseen. Mutta kolme tähteä tuntuisi epäreilulta teokselle, jonka maailma on näin kekseliäs, jonka juoni paranee jatkuvasti ja jonka henkilöhahmoista alkaa loppua kohti oikeasti välittää.
Neljä tähteä siis. Omaperäisyydestä, mielikuvituksesta ja hyvästä tarinankerronnasta.
Ja täytyy sanoa, etten muista lukeneeni mitään aivan tämän teoksen kaltaista.
Tosin saattaa olla, etten vain ole liikkunut oikeissa AO3:n ja Wattpadin genrepiireissä.
Joka tapauksessa Linnanmäen iik!weekin tallipoika jäi mieleen hyvänä onnistumisena. Ja se on kirjalle lopulta aika hyvä saavutus.
4/5 ⭐
Kuvitelkaa Linnanmäen syksyinen iik!week, mutta maailmassa jossa kauhutalojen esiintyjät ovatkin oikeita hirviöitä. Groteskeja ja yliluonnollisia olentoja, jotka vapaa-ajallaan harrastavat manikyyrejä, riitelevät keskenään ja tarvitsevat jonkun pesemään pyykkinsä.
Kuvitelkaa seuraavaksi Addams Family, jonka talouteen palkataan tallipoika. Hevosia ei tosin ole, mutta joku joutuu silittämään hirviöiden frakit ja huolehtimaan siitä, että perheenjäsenet voivat keskittyä varsinaiseen ammattiinsa.
Tervetuloa Annika Perkiön Herra Wolterin karnevaaliin.
Täytyy tunnustaa, että kirjan ensimmäisen kolmanneksen ajan olin aivan pihalla. En tiennyt, luinko goottilaista kauhua, mustaa komediaa, nuortenkirjaa vai homoseksuaalista romantasya. Kirjan rekisteri heittelehti Tim Burtonista teiniromantiikkaan ja takaisin hirviöiden ruokapöytään. Välillä vaikutti siltä, ettei kirjailijakaan ollut aivan päättänyt, mitä oli kirjoittamassa.
Mutta sitten tapahtui jotain yllättävää. Kirja alkoi parantua. Ja parantua. Lopulta huomasin lukevani varsin kekseliästä fantasiaromaania, jonka maailmassa on paljon enemmän järkeä kuin ensimmäisten lukujen perusteella olisi uskaltanut odottaa.
Perkiön hirviöt nimittäin eivöt syö ihmisiä. Ne syövät ihmisten onnellisuutta. Heidän tunteitaan.
Onnellisuus voidaan imeä ihmisestä, purkittaa ja varastoida myöhempää käyttöä varten. Masentunut ihminen on pilaantunutta ravintoa, kun taas euforia tekee ihmisestä erityisen herkullisen. Karnevaalin johtaja Wolter onkin kehittänyt varsin käytännöllisiä menetelmiä hirviöidensä ruokkimiseksi. Niihin kuuluvat muun muassa huumeet.
Ja sitten mukaan astuu Paju, koulukiusattu ja masentunut nuorukainen, joka on palavasti ihastunut karnevaalin Jonglööriin.
Tässä vaiheessa romaani alkaa tehdä jotain aidosti nokkelaa. Entä jos rakastumista ja onnellisuutta voitaisiin käyttää ihmisen kasvattamiseen ravinnoksi? Entä jos hyväksynnän kaipuu tekisi ihmisestä paitsi onnellisen myös erityisen haavoittuvan?
Perkiö rakentaa tämän ajatuksen ympärille yllättävän monimutkaisen tarinan rakkaudesta, yksinäisyydestä, hyväksikäytöstä ja perheen löytämisestä. Romaanin maailmanrakennus on omaperäistä ja hirviöt ovat mainiosti suunniteltuja. Erityisesti niiden groteskin ulkomuodon ja arkisen käyttäytymisen yhdistelmä toimii.
Kirjassa on runsaasti queer-romantiikan ja YA-kirjallisuuden elementtejä, mutta se ei ole nuortenkirja. Sen rakenne, moraaliset ristiriidat ja fantasiamaailman toimintaperiaatteet ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin alussa annetaan ymmärtää. Romaani on paljon enemmän kuin pelkkä nuorisokirjallisuuden hirviöpoikaystäväfantasia.
Päähenkilössä on kuitenkin ongelmansa.
Perkiö piilottelee Pajun sukupuolta pitkälle ensimmäiseen kolmannekseen, vaikka ratkaisulle ei lopulta tunnu löytyvän erityistä kerronnallista perustetta. Eikä pojan homoseksuaalisuuskaan poista sitä vaikutelmaa, että Paju on kirjoitettu hyvin perinteisen romanttisen kirjallisuuden naispuolisen sankarittaren muottiin. Protagonisti murehtii, haaveilee, pohtii tunteitaan, tulee valituksi, torjutuksi, pelastetuksi ja kannetuksi vahvan rakastettunsa syliin. Oma toiminta jää pitkään lähinnä romanttisen kaipuun varaan.
M/M-romanssissa ei tietenkään tarvitse olla kahta machomiestä. Mutta uskottavalle miespuoliselle päähenkilölle tarvittaisiin muutakin persoonallisuutta kuin valmiin romanssisankarittaren käyttäytymismalli. Onneksi Paju kehittyy tarinan edetessä ja löytää lopulta myös omaa toimijuutta.
Mutta on romaanissa suurempiakin heikkouksia.
Nimittäin proosa.
Perkiöllä on ilmeisesti periaate, jonka mukaan yhtäkään tunnetta ei saa kuvata tavallisella tavalla, jos tarjolla on mahdollisuus keksiä sitä varten mahdollisimman monimutkainen metafora.
Kun aseistautunut mies uhkaa henkilöhahmoja, vaarallista tilannetta verrataan "karkaisemattomaan lasilattiaan pilvenpiirtäjän huipulla". Wolterin uteliaisuus muuttuu "hermostoon tunkeutuvaksi sariinikaasuksi". Ihastuminen "sähköistää ihon niin perusteellisesti, että ampeerit alkavat nipistellä ja sormista voisi saada sähköiskuja". Pettynyt hirviö on puolestaan "yhtä lannistunut kuin itikka, jonka ylle lankeaa kengänpohjan varjo".
Mitä helvettiä?
Välillä Perkiö kirjoittaa kuin nörttipojan ja nörttitytön rakastelukohtausta kuvaava kirjailija, joka vertaisi seksin rytmiä teräväpiirtolähetyksen synkronointiin 5.1-kanavaisen tilaääniraidan kanssa. Kekseliästä ehkä, mutta joku voisi ystävällisesti muistuttaa, ettei jokaista päähän pälkähtävää vertausta tarvitse julkaista.
Ongelma ei ole yksittäisissä epäonnistuneissa kielikuvissa vaan niiden jatkuvassa tulvassa. Perkiö ei luota siihen, että tilanne, dialogi tai henkilöhahmon toiminta riittäisi välittämään tunnetta. Kaikkea täytyy korostaa, selittää ja koristella vielä yhdellä vertauksella.
Ja mikä turhauttavinta, Perkiö osaa myös kirjoittaa hyvin!
Erityisesti dialogissa on onnistumisia. Hirviöiden keskinäinen sanailu on toisinaan aidosti hauskaa, ja Jonglöörin sekä Pajun välille syntyy vähitellen uskottavaa läheisyyttä. Olkootkin queeria ja cringeä. Romaanissa on kohtauksia, joissa yksi pieni ele tai lyhyt repliikki kertoo enemmän kuin monta sivua ylikirjoitettua tunnemyrskyä.
Perkiö on selvästi parempi rakentamaan tarinoita kuin kirjoittamaan virkkeitä.
Tämä ole vähäinen tunnustus. Kirjailijana Perkiön mielikuvitus on poikkeuksellisen omaperäinen, luoma maailma omalakinen ja juoni lopulta varsin taitavasti rakennettu. Alkupuolen kummallisuudet alkavat saada merkityksiä, ja hirviöiden ravintotaloudesta kasvaa tarinan keskeisiä moraalisia ristiriitoja. Loppupuolella monet irrallisilta tuntuneet elementit liittyvät yhteen tavalla, joka osoittaa suunnitelmallisuutta.
Lopetuskin on onnistunut. Jopa viimeinen virke on erinomainen. Sen voima syntyy koko sitä edeltävästä tarinasta, ei siitä, että kirjailija yrittäisi ahtaa siihen kolme metaforaa ja yhden rakennusteknisen erikoisuuden.
Sitten tähdet.
Romaani on liian ylikirjoitettu ja epätasainen, että viisi tähteä voisi tulla kyseeseen. Mutta kolme tähteä tuntuisi epäreilulta teokselle, jonka maailma on näin kekseliäs, jonka juoni paranee jatkuvasti ja jonka henkilöhahmoista alkaa loppua kohti oikeasti välittää.
Neljä tähteä siis. Omaperäisyydestä, mielikuvituksesta ja hyvästä tarinankerronnasta.
Ja täytyy sanoa, etten muista lukeneeni mitään aivan tämän teoksen kaltaista.
Tosin saattaa olla, etten vain ole liikkunut oikeissa AO3:n ja Wattpadin genrepiireissä.
Joka tapauksessa Linnanmäen iik!weekin tallipoika jäi mieleen hyvänä onnistumisena. Ja se on kirjalle lopulta aika hyvä saavutus.
July 24, 2025
En ole ollut hetkeen näin vaikutuksesta mykistynyt kuin sulkiessani tämän kirjan.
Mystisyys on koko ajan läsnä, mikä pitää otteessaan ja imee vain syvemmälle tarinan sisään. Kaikki hetket, tunteet ja ajatukset ovat todella kauniisti kirjoitettu ja miellyttävää luettavaa, vaikka vaikeitakin aiheita on esillä. Tunteeni menivät vuoristorataa vain hyvällä tavalla, ja rakastin päähahmojen kemian kehityskaarta. Kerrassaan upea teos!
Mystisyys on koko ajan läsnä, mikä pitää otteessaan ja imee vain syvemmälle tarinan sisään. Kaikki hetket, tunteet ja ajatukset ovat todella kauniisti kirjoitettu ja miellyttävää luettavaa, vaikka vaikeitakin aiheita on esillä. Tunteeni menivät vuoristorataa vain hyvällä tavalla, ja rakastin päähahmojen kemian kehityskaarta. Kerrassaan upea teos!
March 9, 2025
Herra Wolterin karnevaali on voimakas esikoisteos, jonka kaunis kieli houkuttelee lukemaan aina vain enemmän. Wolterissa käsitellään herkästi tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja, kuten queerina kasvamista, kiusaamista ja mielenterveysongelmia.
February 17, 2026
Kirja kaikille, joiden mielestä Hirviön ei olisi koskaan tarvinnut muuttua prinssiksi.
Herra Wolterin kauhukarnevaali tuo kaupunkiin joka syksy upeat, pelottavat ja kiehtovat hirviöt. Erityisesti myrkkypulloilla temppuileva Jonglööri on ollut teini-ikäisen Pajun yksipuolisen rakkauden kohde siitä asti, kun hän tämän ensimmäisen kerran näki. Suurin osa karnevaalikävijöistä luulee hirviöiden olevan vain taitavasti maskeerattuja ihmisiä, mutta Paju tietää totuuden: he ovat ihan oikeita hirviöitä. Ja hirviöillä on tapana saalistaa.
Sekä hirviöillä että heidän aika niljakkaalla isännällä, Teslalla kruisailevalla herra Wolterilla, on salaisuuksia ja suruja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Hyljeksitty ja koulukiusattu Paju puolestaan kamppailee omien demoniensa, traumojensa ja masennuksen kanssa, ja yrittää pitää perheen paketin kasassa ja huolehtia nuoremmista sisaruksistaan, kun isä on lähtenyt ja äiti muuttunut täysin poissaolevaksi.
Tässä käsitellään hienosti hyväksynnän kaipuuta, erilaisuuden pelkoa ja kipeää tarvetta tulla nähdyksi omana itsenään, ja samalla sen aiheuttamaa kauhua. Toisaalta tää on myös hyvin hienovarainen ja kaunis goottilainen rakkaustarina, joka kulkee välillä hyvin synkissä syövereissä, mutta jättää lämpimän kutkuttavan fiiliksen. Kiehtova kokonaisuus iloa, surua, onnea ja epätoivoa, ja pään sekoittavaa ihastumisen tunnetta.
Herra Wolterin kauhukarnevaali tuo kaupunkiin joka syksy upeat, pelottavat ja kiehtovat hirviöt. Erityisesti myrkkypulloilla temppuileva Jonglööri on ollut teini-ikäisen Pajun yksipuolisen rakkauden kohde siitä asti, kun hän tämän ensimmäisen kerran näki. Suurin osa karnevaalikävijöistä luulee hirviöiden olevan vain taitavasti maskeerattuja ihmisiä, mutta Paju tietää totuuden: he ovat ihan oikeita hirviöitä. Ja hirviöillä on tapana saalistaa.
Sekä hirviöillä että heidän aika niljakkaalla isännällä, Teslalla kruisailevalla herra Wolterilla, on salaisuuksia ja suruja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Hyljeksitty ja koulukiusattu Paju puolestaan kamppailee omien demoniensa, traumojensa ja masennuksen kanssa, ja yrittää pitää perheen paketin kasassa ja huolehtia nuoremmista sisaruksistaan, kun isä on lähtenyt ja äiti muuttunut täysin poissaolevaksi.
Tässä käsitellään hienosti hyväksynnän kaipuuta, erilaisuuden pelkoa ja kipeää tarvetta tulla nähdyksi omana itsenään, ja samalla sen aiheuttamaa kauhua. Toisaalta tää on myös hyvin hienovarainen ja kaunis goottilainen rakkaustarina, joka kulkee välillä hyvin synkissä syövereissä, mutta jättää lämpimän kutkuttavan fiiliksen. Kiehtova kokonaisuus iloa, surua, onnea ja epätoivoa, ja pään sekoittavaa ihastumisen tunnetta.
October 2, 2026
⭐️⭐️⭐️⭐️
Olipa jotenkin hullunkurinen, omituinen ja viehättävä kertomus herra Wolterista ja hänen omistamastaan romanialaisesta hirviöjoukosta. Paju-ihminen päätyy sattumusten kautta herra Wolterin karnevaalijoukkion taloudenhoitajaksi ja tästä kehkeytyy paitsi jännäriaineksia saava tarina, mutta myös rakkauskertomus.
Kirjan päähenkilöt, Paju-ihminen ja jonglööri-hirviö, ovat hyvin sympaattisia henkilöhahmoja. Huomasin toivovani tarinan päättyvän onnellisesti heidän osaltaan. Kirjan tapahtumat yllättivät etkä pystynyt arvailemaan yhtään, mitä kirjan seuraavalla aukeamalla tapahtuu.
Hurmaavan erilainen ja myös oudohko juoni meni välillä ehkä omaan makuuni turhan paljon teinikirjallisuuden puolelle, mutta seuraavassa hetkessä tunnelma muuttui ja Paju kuvattiinkin kiskomassa viiniä sekä harrastamassa seksiä hirviön kanssa. En siis ole ihan varma, mille lukijakunnalle kirjailija on tämän teoksensa kirjoittanut, mutta itse ainakin viihdyin kovasti tarinan parissa!😂
Kirjassa käsitellään erilaisuuden ja rakkauden teemoja, mutta ehkä suurimpana teemana näyttäytyvät mielenterveyden haasteet sekä masennus. Mielestäni yksi kirjailijan hienoimmista oivalluksista on ollut, miten masennusteemaa käsitellään kirjassa hirviöiden kautta. Pidin tästä todella oudosta kirjasta hyvin paljon.
Olipa jotenkin hullunkurinen, omituinen ja viehättävä kertomus herra Wolterista ja hänen omistamastaan romanialaisesta hirviöjoukosta. Paju-ihminen päätyy sattumusten kautta herra Wolterin karnevaalijoukkion taloudenhoitajaksi ja tästä kehkeytyy paitsi jännäriaineksia saava tarina, mutta myös rakkauskertomus.
Kirjan päähenkilöt, Paju-ihminen ja jonglööri-hirviö, ovat hyvin sympaattisia henkilöhahmoja. Huomasin toivovani tarinan päättyvän onnellisesti heidän osaltaan. Kirjan tapahtumat yllättivät etkä pystynyt arvailemaan yhtään, mitä kirjan seuraavalla aukeamalla tapahtuu.
Hurmaavan erilainen ja myös oudohko juoni meni välillä ehkä omaan makuuni turhan paljon teinikirjallisuuden puolelle, mutta seuraavassa hetkessä tunnelma muuttui ja Paju kuvattiinkin kiskomassa viiniä sekä harrastamassa seksiä hirviön kanssa. En siis ole ihan varma, mille lukijakunnalle kirjailija on tämän teoksensa kirjoittanut, mutta itse ainakin viihdyin kovasti tarinan parissa!😂
Kirjassa käsitellään erilaisuuden ja rakkauden teemoja, mutta ehkä suurimpana teemana näyttäytyvät mielenterveyden haasteet sekä masennus. Mielestäni yksi kirjailijan hienoimmista oivalluksista on ollut, miten masennusteemaa käsitellään kirjassa hirviöiden kautta. Pidin tästä todella oudosta kirjasta hyvin paljon.
May 23, 2025
Kirjan annettiin vaikuttaa päällisin puolin jonkinasteiselta kauhulta, vaikka puolikkaalla lauseella vihjattiinkin, ettei Paju ehkä voi henkisesti ihan hyvin.
Pajun mielenterveysongelmia käsiteltiin hienosti hyödyntämällä kirjan kauhuelementtejä ja vivahdetta fantasiaa.
Pientä miinusta siitä, että puhe- ja kirjakieli vaihtelivat aika rajusti. Kieleen liittyen myös Wolterin ja Ruttonevan välinen kontrasti häiritsi. Olisin myös kaivannut tarkempaa kuvausta hirviöiden ulkonäöstä.
Kaiken kaikkiaan hieno kirja, joka on paljon enemmän kuin antaa ymmärtää.
⭐⭐⭐✨
Pajun mielenterveysongelmia käsiteltiin hienosti hyödyntämällä kirjan kauhuelementtejä ja vivahdetta fantasiaa.
Pientä miinusta siitä, että puhe- ja kirjakieli vaihtelivat aika rajusti. Kieleen liittyen myös Wolterin ja Ruttonevan välinen kontrasti häiritsi. Olisin myös kaivannut tarkempaa kuvausta hirviöiden ulkonäöstä.
Kaiken kaikkiaan hieno kirja, joka on paljon enemmän kuin antaa ymmärtää.
⭐⭐⭐✨
November 25, 2025
3,5✨
Tosi hyvä idea ja niin kiehtova ja karmiva maailma! Rakastin kauhun ja mielenterveyden yhdistelmää. Olisin kuitenkin toivonut, että tarina olisi mennyt hieman eri poluille. Juoni piti silti otteessaan loppuun asti, eikä tylsää hetkeä tullut.
Tosi hyvä idea ja niin kiehtova ja karmiva maailma! Rakastin kauhun ja mielenterveyden yhdistelmää. Olisin kuitenkin toivonut, että tarina olisi mennyt hieman eri poluille. Juoni piti silti otteessaan loppuun asti, eikä tylsää hetkeä tullut.
October 17, 2026
Tunnelmallinen, synkkä, ajatuksia herättävä, mutta ihana kirja. Yllättävänkin syvällinen ja koskettavia teemoja käsiteltiin. Silti ei masentava, löytyi toivoakin.
Tunnelma ja jännite säilyi koko kirjan ajan. Kauniisti kirjoitettu kirja.
Tunnelma ja jännite säilyi koko kirjan ajan. Kauniisti kirjoitettu kirja.
May 23, 2025
[3,5 tähteä.]
May 28, 2025
Nautin tämän kirjan lukemisesta aivan älyttömästi. Just sellanen lukukokemus jota jää miettimään vielä kauan kirjan lukemisenkin jälkeen. Pidin erityisesti kirjan hahmoista ja miljööstä, myös Annikan kirjoitustyyli oli hyvin mieluinen.
June 13, 2025
3.5⭐️
July 19, 2025
Kerrassaan mainio yhdistelmä hirviöitä ja rakkautta!
August 21, 2025
3,5 tähteä. Mielenkiintoinen.
January 3, 2026
1.5 ☆ .... alko lupaavasti mut ei ollu mun juttu
April 16, 2026
Kauniisti ja herkästi kirjoitettua kauhua! Upea esikoisteos.
October 20, 2026
Lukupiirin kauhukirja. Tämä oli ihan älyttömän kaunis teos genrestään huolimatta. Upeita henkilöhahmoja ja syviä teemoja mielenterveydestä, kiusaamista ja rakkaudesta.
October 25, 2026
Parhaita nuortenkirjoja joita oon lukenut! Kirjassa käsiteltiin painavia asioita jotenkin todella kauniilla tavalla. Kirjoittajalla on ihana kirjoitustyyli 🎪
September 25, 2025
Sopii kyllä mukavasti loppusyksyyn ja halloweenin aikaan. Olisin kuitenkin toivonut kuvailevampaa kertomusta erityisesti näistä hirviöistä, koska mun oli tosi vaikea saada mielikuvaa siitä, miltä ne todellisuudessa voisivat näyttää. Kirjan tarina oli aika yksinkertainen ja ennalta-arvattava. Sopii mielestäni enemmän nuorille. Kirjassa sivutaan tärkeitä teemoja, kuten mielenterveyden haasteita ja koulukiusaamista, mutta ne jäävät liian pinnallisiksi.
April 21, 2025
Nuoren Annika Perkiön Herra Wolterin karnevaali on varsin vahva ja vaikuttava esikoiskirja, ja erityislaatuinen jo pelkästään siksi, että romaani edustaa nuorten kauhua. Genre on vienyt Finlandia juniorin voiton kahtena perättäisenä vuonna, mutta nuorten kauhukirjoja ilmestyy silti vuosittain niin pieni määrä, että ne voi laskea erittäin rähmäkäpäläisen sirkkelimiehen sormin. Herra Wolterin karnevaali sekä käsittelee synkkiä mielenterveyden karikoita että tarjoilee sateenkaarevaa hirviöromanssia. Kirjan parhaita puolia on tunnelmallisen synkkä sirkusmiljöö, jonka Brocin kansikuva hyvin tavoittaa. Masennuksen, kiusaamisen ja väkivallan teemat sukeltavat välillä mustiin vesiin, mutta omaperäinen, jopa suloinen, hirviökaarti tarjoaa myös lämpöä ja lohtua.
Herra Wolterin karnevaalin päähenkilö on ankarasti kiusattu homopoika Paju, joka rakastaa intohimoisesti kaupungissa kerran vuodessa vierailevan mystisen kauhukarnevaalin hirviöitä. Erityisesti yhtä heistä, salaperäistä myrkkypulloilla temppuilevaa Jönglööriä, vaikka Paju piirtää ahkerasti kuvia myös muista esiintyjistä. Paju saa selville, etteivät hirviöt ole esitystä vaan totista totta. Totuuden tietäminen voi vain olla vaarallista, vaikka se johdattaakin Pajun työskentelemään uhkaavalle herra Wolterille. Paju saa tutustua ihailemiinsa hirviöihin, mutta salaisuuksien paljastumisella uhkaa olla kuoletteva hinta. Mitä hirviöt oikein syövät? Entä voiko Pajuun vihamielisesti suhtautuva Jönglööri sittenkin vastata hänen hellempiin tunteisiinsa?
Suosittelen Herra Wolteria karnevaalia lämpimästi sekä nuorille että aikuisille kauhufantasian ja goottilaisten romanssien ystäville. Seuraan varmasti kiinnostuneena, mitä Annika Perkiö seuraavaksi kirjoittaa. Herra Wolterin karnevaalin maailma vetää mukaansa ja samaan värisyttävän satumaiseen miljööseen mielellään myös palaisin, jos jatkoa seuraa. Haamu-kustannus on myös selvästi panostanut teokseen erityisesti, koska kirja on heidän linjaansa poikkeuksellisesti kovakantinen. Tästä tulee mainio lisä kirjaston kipeästi täydennystä kaipaavaan kauhuhyllyyn.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Herra Wolterin karnevaalin päähenkilö on ankarasti kiusattu homopoika Paju, joka rakastaa intohimoisesti kaupungissa kerran vuodessa vierailevan mystisen kauhukarnevaalin hirviöitä. Erityisesti yhtä heistä, salaperäistä myrkkypulloilla temppuilevaa Jönglööriä, vaikka Paju piirtää ahkerasti kuvia myös muista esiintyjistä. Paju saa selville, etteivät hirviöt ole esitystä vaan totista totta. Totuuden tietäminen voi vain olla vaarallista, vaikka se johdattaakin Pajun työskentelemään uhkaavalle herra Wolterille. Paju saa tutustua ihailemiinsa hirviöihin, mutta salaisuuksien paljastumisella uhkaa olla kuoletteva hinta. Mitä hirviöt oikein syövät? Entä voiko Pajuun vihamielisesti suhtautuva Jönglööri sittenkin vastata hänen hellempiin tunteisiinsa?
Suosittelen Herra Wolteria karnevaalia lämpimästi sekä nuorille että aikuisille kauhufantasian ja goottilaisten romanssien ystäville. Seuraan varmasti kiinnostuneena, mitä Annika Perkiö seuraavaksi kirjoittaa. Herra Wolterin karnevaalin maailma vetää mukaansa ja samaan värisyttävän satumaiseen miljööseen mielellään myös palaisin, jos jatkoa seuraa. Haamu-kustannus on myös selvästi panostanut teokseen erityisesti, koska kirja on heidän linjaansa poikkeuksellisesti kovakantinen. Tästä tulee mainio lisä kirjaston kipeästi täydennystä kaipaavaan kauhuhyllyyn.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Displaying 1 - 27 of 27 reviews