Maaginen rakkaustarina totuuden voimasta, anteeksiannosta ja sydämen viisaudesta.
Sydämen vajaatoiminnasta kärsivä Siru on päättänyt elää yksinäisyydessä. Toisen ihmisen päästäminen lähelle aiheuttaisi ainoastaan surua.
Siru saa onnistuneessa siirtoleikkauksessa uuden sydämen, mutta pian käy selväksi, että kaikki ei ole hyvin. Oudot aistimukset eivät jätä häntä rauhaan, ja on kuin hän tuntisi toisen ihmisen tunteita. Voiko sydän kantaa muistijälkiä?
Jotta Siru voisi jatkaa elämäänsä, hänen tulee selvittää tragedia, joka särki sydämen vuosia aiemmin.
Koskettava rakkaustarina vie lukijansa karulle Gotlannin saarelle sekä Etelä-Englantiin kelttien juurille.
5/5. Upea tarina surusta, salaisuuksista ja anteeksiannosta. Kirjan kerronta oli sujuvaa ja sopivan viipyilevää onnistuen luomaan juuri täydellisen tunnelman. Henkilöhahmot tuntuivat aidoilta ja kirjassa käsitellyt tunteet ja ajatukset koskettivat paikoin suurestikin. Juoni avautui pikkuhiljaa ja piti otteessaan loppuun saakka. Ei voi kuin suositella kaikille maagisen realismin ystäville!
Piti vaan hieman aloittaa mutta luin koko kirjan aamupäivän aikana. Huikea tarina ja upeasti kirjoitettu. Kuvauksen koskettavaa rakkaustarinaa en tästä löytänyt, onneksi.
Aavistin jo ekoista sivuista asti, että nyt menee vähän turhan siirappiseksi saippuaoopperaksi, mutta jotenkin silti viivyin tämän kanssa loppuun asti. Elomaalla on paikoitellen kaunis ja herkkä kieli, harmi, kun se uhkasi hukkua kasaantuvien juonenkäänteiden sekaan.
Johanna Elomaan Rosalisa teoksessa päähenkilön Sirun sydän veti viimeisiä henkäisyjään. Hän oli opettaja, ja koulun päättäjäisjuhlista piti lähteä taksilla suoraan sairaalaan, jossa hän sai muutamaksi vuodeksi moottoroidun apupumpun.
Kolmen vuoden päästä tuli yllättäen sydämensiirto, kun löytyi sopiva sydän. Siitä alkoivat Sirun ongelmat, sillä uusi sydän aiheutti kaikenlaisia vaivoja, jopa yliluonnollisia tuntemuksia. Siru oli varma, että sydämellä oli taakaksi jääneitä ongelmia, jotka hänen pitäisi selvittää.
Johanna Elomaan Rosalisa oli täynnä erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Sirun sairaus aiheutti ikäviä olotiloja, mutta hän halusi ratkaista sinnikkäästi tuntemustensa syitä. Matkanteko ei sydänleikkauksen jälkeen ollut helppoa. Takapakkiakin tuli jossakin vaiheessa. Visbyn jälkeen matka jatkui Cornwalliin ja vielä kerran Visbyyn, koska sydän halusi ja ohjasi matkantekijää.
”Istutan puutarhaan vähitellen kaikkia väreja. Punaisia, valkoisia ja vaaleanpunaisia. Kaikista eniten kuitenkin keltaisia. Aivan niin kuin lapsuuden Gotlannissasi. Aivan niin kuin meidän Visbyssämme. Siitä tulee sinun ikioma ruusutarhasi.”
Miten kauniisti rakennettu teos. Jossain vaiheessa jo luulin tarinan kulun ajautuvan kliseiseksi ja ennalta-arvattavaksi, mutta nämä oletukset todettiin virheellisiksi. Itkin tarinan lopussa, mutta ihme kyllä se päättyi juuri niin tuskaisen suloisesti kun olin toivonutkin.
This entire review has been hidden because of spoilers.