Humoristinen tositarina piikkikammoisesta labrahoitajasta ja odottamattomista asiakaskohtaamisista.
Laura Härmä on bioanalyytikko, suomeksi sanottuna labratäti. Erikoinen uravalinta piikkejä karsastavalle - ja kuitenkin juuri Laura kutsutaan hätiin silloin, kun kukaan muu ei saa piikkipelkoa potevaa asiakasta rauhoittumaan. Kirjassa Laura kertoo värikkäästi, millaista on omistautuneen soteammattilaisen arki ja millaisia potilaita me suomalaiset olemme. On piikkikammoinen palomies, itseään takomalla rauhoitteleva tuomari ja alasti heittäytyvä raksamies. On mystisiä spermanäytteitä, kiinteitä virtsanäytteitä ja kollegoita, jotka päättävät yllättäen aloittaa henkilökohtaisen lakon. Piikkikammo on omistettu kaikille terveydenhuollon ammattilaisille sekä niille urhoollisille, jotka kohtaavat pelkonsa - oli kyse sitten piikistä tai elämän suurista kysymyksistä. Tervetuloa matkalle, jossa kova tiede törmää ihmismielen oikullisuuteen ja jossa jokainen näyte voi olla yllättävän tarinan alku.
Laura Härmä on bioanalyytikko YAMK ja sotealan rautainen ammattilainen. Hän on erikoistunut pelkopotilaiden kohtaamiseen ja saanut siksi lempinimen Verisuonikuiskaaja. Hän on esiintynyt aiheen tiimoilta myös julkisuudessa.
Sanna Seiko Salo on diplomi-insinööri, yrittäjä ja kirjailija, jota kiehtovat pikkuisen värikkäämmät elämäntarinat sekä käännerikkaat yritystarinat. Hän on aiemmin kirjoittanut sekä fiktiota että tietokirjoja, viimeksi elämäkerrat Strategi - Kari Neilimon ura ja elämä (Johnny Kniga, 2024) sekä Semmosta touhua - Pekka Herlevin tarina (Into Kustannus, 2023).
minkä piti olla veretseisauttava? Ammatillisia asiavirheitä (noroVIRUS ei ole bakteeri), sekava, hyppi asiasta toiseen ilman yhteyttä ja yhtäkkiä palattiin johonkin vanhaan.
Vähän tylsä, odottelin kovasti luvattuja veretseisauttavia tarinoita labrasta, mutta niitä ei kyllä tullut yhtään. Lähinnä kuvausta päähenkilön ylivoimaisuudesta tilanteessa kuin tilanteessa ja pinnallisesti tietoa bioanalyytikon työstä.
Kirjassa olisi ollut aineksia oikein hyväksi, mutta joko kiireestä, huonosta kustannustoimittamisesta tai muusta syystä kokonaisuus jää erittäin sekavaksi. Näkökulmahenkilön elämäkerran punominen näytteiden ottoon toimii teoriassa, mutta käytännössä mitään punaista lankaa ei muodostu. Potilastapauksissa ei myöskään ainakaan lääketieteen ammatilaiselle ollut oikein mitään kiinnostavaa.
Toisen tähden pudotin, kun yksityispuolen bioanslyytikko, joka vielä väittää toistuvasti, ettei astu lääkäreiden tontille, suosittaa kirkkain silmin käymään erinäisissä verikokeissa varmuuden vuoksi, vaikka vahva näyttö puhuu päinvastaista. Ja tosiaan, norovirus ei ole bakteeri.