Sukupolvialus

by Kristian Blomberg

Kristian Blombergin viides runokirja on tekijänsä vuosikymmeniä kestäneen tieteiskirjallisuuteen ja formalistiseen runouteen paneutumisen häikäisevä lopputulos. Teoksesta hehkuu ilo ja nautinto genrekirjallisuuden sanastoa ja topoksia kohtaan, sekä lajin mahdollistama syvä ja palautettu suhde nykyhetken todellisuuteen, jota haaveet ja kuvitelmat tulevaisuudesta jo etukäteen mittaavat ja muovaavat. Blombergin runoissa scifi ei esiinny tarinoina vaan ajatuksellisina tilanteina ja viipyvinä, genrensä ainutlaatuisina tunnelmina, jotka symbolistisen runouden tavoin tuntuvat merkitsevän itsessään enemmän kuin yksikään tarina. Formalistisissa runomuodoissaan sekä kielensä lyyrisellä voimalla Sukupolvialus näyttää, mitä tässä ajassa elävä ja perinteensä tunteva runous voi vaikuttavimmillaan olla. Ja vaikuttavuudesta nimenomaan on kyse: miten elää täällä.

Viimeistään teoksen viimeisen osaston kolmen kosmisen nopeuden taidonnäyte osoittaa, että Sukupolvialus on tämän nuoren vuosikymmenen ihmeellisimpiä runoteoksia.

Genres: Poetry, Finnish Literature

126 pages, Paperback

First published January 31, 2025

Reviews

[Mikko Saari · Rating 2 out of 5]

Blombergin runous on miellyttänyt ja ajatus tieteisfiktiosta ponnistavasta runokokoelmasta miellytti. Kokoelma osoittautui kuitenkin pettymykseksi.

Blomberg kirjoittaa hyvin fragmentaarisesti ja elliptisesti. Loppupuolelta löytyy jonkun verran hyviä oivalluksia (“vielä hetken / saatamme olla ihmisiä / ja tunnistaa liikennevaloja maisemasta”), mutta kokonaisuus on muuten lähinnä turhauttavalla tavalla vaikeasti hahmottuva.

Toisinaan runoissa vaikeus ei haittaa, mutta tämän kanssa lähdin jotenkin heti väärällä jalalla liikkeelle ja huomasin lähinnä ärtyväni Blombergin tavasta asetella säkeensä. Jättipä kylmäksi!

[Salla Hiltunen · Rating 3 out of 5]

Blombergin runonokoelmassa on paljon mielenkiintoista ja tutkittavaa. Runoissa käsitellään muun muassa teknologiaa, tulevaisuutta ja nykyisyyttä. Etenkin videopeliviittaukset sykähdyttivät minua. Ainakaan ensimmäisellä lukukerralla en ihan saanut otetta kokonaisuudesta, mutta pitää ehdottomasti palata tähän vielä uudelleen.

Nämä säkeet jäivät pyörimään mieleen:

"Aiemmin pelkäsimme,
mutta nyt toivomme

että mitään ei tapahdu."