Viisi eri taiteenalojen edustajaa ja paratiisimainen residenssi päiväntasaajalla. Hanna Arvelan nerokkaanhauska romaani on kuin myrkyllinen hedelmäsalaatti.
Taidehistorian opiskelija saa unelmiensa harjoittelupaikan säätiössä ja pääsee ihailemiensa taiteilijoiden seurassa residenssijaksolle satumaiseen huvilaan. Pian käy kuitenkin selväksi, että säätiön halvalla työvoimalla pyörittämä villa stipendiaatteineen on kaikkea muuta kuin turvallinen. Mutta mitä kaikkea täytyy tapahtua ennen kuin nuoren idealistin on riisuttava vaaleanpunaiset lasit silmiltään lopullisesti?
Paikoitellen jopa terävän tunnistettava taidemaailmakuvauksessaan, ihailin näkökulmien vaihtelua ja sujuvuutta, mutta jotain jäi vielä itselleen puuttumaan. Pitää lukea Arvelan kaksi aiempaakin teosta!
Tartuin kirjaan herkullisen kansikuvan, nimen sekä takakannen kekseliään tekstin perusteella. Kirja ei ollutkaan pettymys, mutta ehkä satiiri jäi hyvästä yrityksestä huolimatta hieman laimeaksi. Henkilöhahmoista puhutaan vain heidän ammattiensa tai asemansa perusteella ja jostain syystä näiden persoonallisuudet jäivät etäisiksi vaikka näiden heikkouksilla reviteltiinkin. Teoksessa oli miltei hengästyttävä tempo, mutta silti siinä tapahtui hyvin vähän. Kaiken kaikkiaan kirja ei kuitenkaan ollut pitkästyttävä ja se oli kuin viihdyttävä turistimatka taiteilijaresidenssiin. Minulle parasta antia olivat perehtyneet sekä kiinnostavat huomiot taidemaailmasta yhdistettynä eksoottiseen ympäristöön. Vahvat kolme tähteä.
1,5⭐️. Ei kyllä napannut. Aiheena hyvä, hyvä että taiteilijoita ja skenettäjiä näpäytetään. Perustuu ihan todellisiin ongelmiin. En tykännyt kun kerronta oli niin pomppivaa ja tuntui ettei tässä ollu juonta laisinkaan. Erillisiä kohtauksia vaan peräkkäin. Mua ahdistaa aina jos kirjoissa mainitaan vaikka ig ja tässä puhuttiin aivan liikaa influencereista ja mainittin joku no cap ja goat😭😅😭😅😭😅😭... Ihan hauska välillä, hauska oli kans kun hahmojen nimiä ei kerrottu. Jopa liian nopealukuinen...
Todella tarkkanäköistä juu mut jotenkin ontoksi jäi. Ehkä itselle taidemaailman niin tosi tuttujen asetelmien pelkkä esittely ei riittänyt laittamaan mitään liikkeelle, vaikka se tehtiinkin raa'asti ja hauskasti.
Odotin sitä "mehevää" koko ajan, mutta sain vain passiivisaggressiivista pintaliitoa ja vanhentunutta ironista lällälläätä. 0,5 tähteä voisin antaa kivasta kannesta.