Viisi eri taiteenalojen edustajaa ja paratiisimainen residenssi päiväntasaajalla. Hanna Arvelan nerokkaanhauska romaani on kuin myrkyllinen hedelmäsalaatti.
Taidehistorian opiskelija saa unelmiensa harjoittelupaikan säätiössä ja pääsee ihailemiensa taiteilijoiden seurassa residenssijaksolle satumaiseen huvilaan. Pian käy kuitenkin selväksi, että säätiön halvalla työvoimalla pyörittämä villa stipendiaatteineen on kaikkea muuta kuin turvallinen. Mutta mitä kaikkea täytyy tapahtua ennen kuin nuoren idealistin on riisuttava vaaleanpunaiset lasit silmiltään lopullisesti?
Paikoitellen jopa terävän tunnistettava taidemaailmakuvauksessaan, ihailin näkökulmien vaihtelua ja sujuvuutta, mutta jotain jäi vielä itselleen puuttumaan. Pitää lukea Arvelan kaksi aiempaakin teosta!
This is not a nice book and it’s not supposed to be. This is satire and it’s sharp, uncomfortable, and mean. And it’s awesome.
None of the characters have names but go by their signifier/occupation (the mecenate, the painter, the novelist, the stage director, the composer, the bio-artist, the intern, the housekeeper, the driver. Only two of the Finnish people are women (the painter and the intern), the others are entitled asshole men who think themselves as gods’ gift to human (read: woman) kind.
I recognize SO MUCH of the nonsense snobbish jargon the different kinds of artists throw around, the entitled better-than-thou attitude, and the total bullshit hero worship that so often surrounds artists. The book ends with chilling depictions of tax evasions, holding-companies, and how easy it is to abuse the system when you’re arrogant enough and your parents have money to pay for everything. After all, it’s not illegal.
There’s a reason why Finnish people (and especially men) are so offended by this. I reckon it’s a bit similar as why white folks are so offended by Yellowface.
Tartuin kirjaan herkullisen kansikuvan, nimen sekä takakannen kekseliään tekstin perusteella. Kirja ei ollutkaan pettymys, mutta ehkä satiiri jäi hyvästä yrityksestä huolimatta hieman laimeaksi. Henkilöhahmoista puhutaan vain heidän ammattiensa tai asemansa perusteella ja jostain syystä näiden persoonallisuudet jäivät etäisiksi vaikka näiden heikkouksilla reviteltiinkin. Teoksessa oli miltei hengästyttävä tempo, mutta silti siinä tapahtui hyvin vähän. Kaiken kaikkiaan kirja ei kuitenkaan ollut pitkästyttävä ja se oli kuin viihdyttävä turistimatka taiteilijaresidenssiin. Minulle parasta antia olivat perehtyneet sekä kiinnostavat huomiot taidemaailmasta yhdistettynä eksoottiseen ympäristöön. Vahvat kolme tähteä.
1,5⭐️. Ei kyllä napannut. Aiheena hyvä, hyvä että taiteilijoita ja skenettäjiä näpäytetään. Perustuu ihan todellisiin ongelmiin. En tykännyt kun kerronta oli niin pomppivaa ja tuntui ettei tässä ollu juonta laisinkaan. Erillisiä kohtauksia vaan peräkkäin. Mua ahdistaa aina jos kirjoissa mainitaan vaikka ig ja tässä puhuttiin aivan liikaa influencereista ja mainittin joku no cap ja goat😭😅😭😅😭😅😭... Ihan hauska välillä, hauska oli kans kun hahmojen nimiä ei kerrottu. Jopa liian nopealukuinen...
Todella tarkkanäköistä juu mut jotenkin ontoksi jäi. Ehkä itselle taidemaailman niin tosi tuttujen asetelmien pelkkä esittely ei riittänyt laittamaan mitään liikkeelle, vaikka se tehtiinkin raa'asti ja hauskasti.
Odotin sitä "mehevää" koko ajan, mutta sain vain passiivisaggressiivista pintaliitoa ja vanhentunutta ironista lällälläätä. 0,5 tähteä voisin antaa kivasta kannesta.