Löydä syvempi yhteys itseesi kehotietoisuutta lisäämällä.
Kannustava kirja vie matkalle autonomisen hermoston saloihin ja antaa selkeitä, käytännönläheisiä työkaluja stressin, ahdistuksen ja elämän haasteiden hallintaan. Samalla se tarjoaa suunnan kohti kasvua ja merkityksellisyyttä.
Kari Ketonen, tunnettu näyttelijä mutta myös psykoterapeutti, jakaa omakohtaisen kokemuksensa siitä, kuinka kehotietoisuuden harjoittaminen voi merkittävästi parantaa elämänlaatua, luovuutta ja suorituskykyä.
Kirjan ydinviesti ”havaitse, hyväksy, toista” tarkoittaa yksinkertaista mutta tehokasta metodia, joka auttaa vähentämään kärsimystä ja säilyttämään mielenrauhan kuormittavissakin tilanteissa.
Tykkäsin lukijasta😊. Kun kirjailija lukee itse tekstinsä se on uskottavaa, tässä oli ihan opettava ote. Tietoinen läsnäolo on aina tärkeää muistuttaa. Tästä kirjasta mukaan jäi hengittäminen ja hiilidioksidi. Kuuntelen joskus vielä uudestaan. Siihen asti hengitän suu kiinni.
Kiinnostava aihepiiri, josta en tiennyt ennalta paljoakaan, joten en koe olevani erityisen pätevä vertaamaan tätä vastaaviin teoksiin ja sitä kautta arvioimaan kuinka hyvin tämä tarjosi tai oli tarjoamatta ahaa-elämyksiä tai muuten uudenlaista tietoa laajemmalle lukijakunnalle. Ensipuraisu aiheeseen, siis, joten sen mukaan täytyy myös arvostella.
Itseäni kiinnostivat aiheessa erityisesti hengitysharjoitukset, joita olisin toivonut käsiteltäviksi huomattavasti laajemmin, mutta tälläkin tasolla mieleen jäi muutama tekniikka, joita täytyy jatkossa kokeilla. Lukukokemuksena hetkittäin hyvinkin mielenkiintoinen, mutta toisinaan tunsin hukkaavani sen kuuluisan punaisen langan enkä saanut tietyistä teemoista kunnolla kiinni. Tykkään Ketosen itseilmaisutyylistä haastatteluissa kovastikin, mutta ehkä näin kirjamuodossa kerrotun asian rakenne olisi saanut olla jotenkin tiiviimpi ja selkeämpi. Liekö kirja olisi toiminut äänikirjana paremmin, mutta kun en niitä harrasta, niin kokemus oli nyt mikä oli eli hieman alle kolme tähteä.
Tämän kirjan viesti on tosi hyvä ja jo nimessä: havaitse, hyväksy ja toista. Havaitsemisella tarkoitetaan tietoista havainnointia, hetkessä elämistä, mindfulnessia. Hyväksymisellä kokemusten hyväksymistä, meditaation kaltaista vastaanottamista ilman arvottamista. Toistamisella näiden toistoa.
Olisin halunnut pitää tästä enemmän, mutta se on kirjana luokaton esitys. Teksti kulkee kuin sanelupuhe, ilman kunnollista tekstin rakennetta ja se on täynnä sivupolkuja, löysää puhetta ja tarpeettomia sutkautuksia, jotka hidastavat lukemista. Voisin kuvitella tämän ehkä toimivan ääneen luettuna, mutta paperilta luettuna tämä oli hirvittävän pitkällinen urakka.
Monipuolista, joskin paikoin kovin täyteläistä pohdintaa läsnäolosta tässä hetkessä. Välillä tekstilabyrintissa tuli raskas olo, välillä ajatus kulki kirkkaammin. Lainasin kirjan kirjastosta. Jos olisi ollut mahdollisuus, olisin tykännyt lukea hitaammin ja mutustella kirjan ajatuksia lainausaikataulua verkkaisemmin. Kirjailija kiteyttää viisaasti: ”Toisaalta en ajattele, että vastaukset meille todella tärkeisiin kysymyksiin löytyvät tästä tai mistään muustakaan kirjasta. Parhaimmillaan tämäntapaiset kirjat voivat ohjata lukijan sinne, mistä todella arvokas ymmärrys on mahdollista löytää, eli itseensä”.
En ole self help -kirjojen ystävä, joten en oikein tiedä, miksi silloin tällöin kuitenkin luen niitä. Tässä oli muutamia vinkkejä ja tarinoita ja Kari Ketosen lukemana ihan ok, mutta olisin pärjännyt hyvin lukemattakin. Kirjassa viljeltiin aivan liian paljon "palaan tähän tarkemmin luvussa x" -tyyppistä tapaa, joka ärsyttää. Muutenkin olisi kaivannut vielä ainakin yhden editointikierroksen.
Arvostan kokemustietoa. En kuitenkaan täysin ymmärrä tällaista jossa henkilö jolla ei ole psykologin tms. taustakoulutusta puhuu hermostosta ym. Lisäksi viitteet tulisi merkitä ja vieläpä tarkasti niin että lukijalle tulee selväksi mikä on kirjoittajan omaa tulkintaa. Hyvä esimerkki on Juha Kauppisen Kertomus maasta, jonka hiljattain luin. Siinä on hyvin selkeä lähdeluettelo luvuittain, ja selvästi ilmaistut tekstikohdat numeroin.