Lily opiskelee Turun piirustuskoulussa ja haaveilee taiteilijan ammatista. Hän saa mahdollisuuden matkustaa isoäitinsä seuraneitinä Firenzeen taiteen äärelle. Ennen matkaa Lily saa houkuttelevan avioliittotarjouksen, mutta Firenzessä Lily huomaa olevansa vaikean valinnan edessä.
Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas-sarjaa on myyty jo 190 000 kappaletta ja käännetty useille kielille. Hänen uusi sarjansa kertoo Adelin lahjakkaista tyttäristä ja huokuu taidetta, tiedettä ja luontoa.
Kirja eteni todellisella pikakelauksella ja juoni oli ennalta-arvattava. Tarina jäi todella pinnalliseksi enkä tykännyt lopusta. Tämä ilmeisesti aloitti trilogian, saatan antaa seuraavalle osalle vielä mahdollisuuden, mutta ei se kovin korkealle lukulistalla pääse.
Ihastuttava tarina taidemaalariksi halajavasta Lilystä ja hänen perheestään 1910-luvun alun Naantalissa. Viehättäviä, jo osin unohtuneita sanoja ja aitoa ajan tunnelmaa. Matka Firenzeen oli raskas, mutta avasi Lilyn maailmankuvaa. Odotan innolla jatko-osia.
Ymmärrän ettei kaikki ehkä välitä ennalta-arvattavuudesta tai tykkää juonen kulusta, mutta itselle tää kirja oli paljon enemmän kuin juoni. Se avas mulle maailman taiteeseen tavalla, jota en oo ikinä ennen kokenut. Nään taiteen kirjan lukemisen jälkeen paljon syvemmin ja arvostan taitelijoita vaan enemmän! Taulujen kuvailut oli niin kauniita, että halusin heti vaan kiertämään museoita ja ihailemaan taidetta. Sen lisäks rakastin tietysti naishahmoja ja miten yhteiskunnallisia aiheita käsiteltiin ja etenkin naisten asemaa, sekä nostettiin naistaiteilijoita esiin. Rakastin myös ihan vain vanhaa kieltä ja sitä, kuinka paljon uusia sanoja opin ja eläydyin maailmaan, jota en ole koskaan elänyt, mutta kirjan kautta koin eläväni. Tässä oli paljon uutta ja ihanaa, ja oon iloinen, että sain lukea tän kirjan ja sen avaaman maailman. <3
Ann-Christin Antellin ihastuttava Valkea lilja aloitti Amos ja Matilda Adelin tyttäristä kertovan trilogian. Valkea lilja sijoittui vuosiin 1911-12. Kirjan alussa Naantalissa oli kevät ja Adelin perheen tyttäristä keskimmäinen, Lily, oli heidän kotipuutarhassa maalaamassa taulua. Lily haaveili taiteilijan urasta.
Lily sai mahdollisuuden päästä haaveilemaansa Italiaan isoäitinsä seurassa. Isoäiti halusi parantaa terveyttään kuuluisassa terveyskylpylässä, ja sillä aikaa Lilyllä oli mahdollisuus maalata maisematauluja ja tutustua Firenzeen. Hänellä oli mahdollisuus osallistua myös erään taiteilijan maalaustunneille ja kulkea taidenäyttelyissä ja gallerioissa.
Ann Christin Antellin historiallinen kirja Valkea lilja nosti esille taiteilijan urasta unelmoivan nuoren naisen.
3,5 I am going to visit Florence next year and am reading books related to F and Italy. I loved the Italian scenery and colours in this book. Yes, it is light and entertaining, and the naivity of the main character when it comes to men (every young man she meets has an effect on her) is almost silly. But the way this book describes art is somehow much more enjoyable than in most books - I usually even avoid books that have a lot of art talk - and I give the writer credit for that. This is also one of the very few books that I have read about the early 20th century in Finnish ”better circles” and that made it also interesting. This era tends to tempt more writers to choose the poor and misfortuned as their subjects.
Huh, tämä ei ollut erityisen vetävä opus. Aihe oli kyllä hyvinkin kiinnostava - viimeistään Ateneumin naistaitelijoiden näyttely avasi silmät sille, millaista on ollut olla naispuolinen kuvataiteilija ja taistella tietään eteenpäin menneiden aikojen maailmassa. Valkea lilja kuvasi tätäkin jonkin verran, mutta suuremmassa roolissa oli kuitenkin vähän ennalta-arvattavasti rakkaussuhteet. Opin uuden sanan, liikkiö, joka tarkoittaa kinkkua.
Omassa genressään, historiallisissa romansseissa, oikein hyvä. Ei kovin realistisen oloinen tarina, mutta kepeä ja helppo lukea, mitä välillä kaipaa. Tykkäsin henkilöistä ja odotan innolla, että keneen seuraava osa keskittyy.
Ennalta-arvattavuudestaan huolimatta mukavan kepeä lukukokemus. Naistaiteilijan elämä tuntui hieman liian helpolta tässä teoksessa ja olisin toivonut itsenäisempää loppua, jossa taide olisi voittanut.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tartuin kirjaan historiallisen Firenzen vuoksi, mutta tämä osio jäi kovin ohueksi. Kirja oli niin puuduttavaa ja ennalta arvattavaa luettavaa, että sain sen hädin tuskin luetuksi.
Aah, tämä kirja oli niin hyvä🥰❤️. Tämä kirja herätti paljon tunteita minussa❤️. Taattua Antell laatua, viihdyin joka sivulla ja en malttanut laskea kirjaa käsistäni🥰
Tarinana tämä oli tusinatavaraa - helppoja ratkaisuja, perinteistä romantiikkaa. Parasta antia oli vanhahtava kieli ja herkulliset, osin jo käytöstä unohtuneet sanat.
Suurta tunteiden paloa 1900-luvun alun Italiassa ja Naantalissa. Kirjailija käytti jonkin verran ko. aikakauden sanoja, joiden merkitys piti tarkistaa netistä. Kirjaa lukemalla oppi uusia tai oikeastaan vanhoja sanoja omasta äidinkielestään.
Ann-Christin Antellin uusi romaanisarja lähtee liikkeelle ja päätyy Naantaliin, mutta pääosan teoksesta ollaan matkalla läpi Euroopan ja sukelletaan ihanan Firenzen kesään ja taiteilijapiireihin. Sopii lääkkeeksi talviseen etelänkaipuuseen.
Taiteilijaksi haluavan naantalilaisen Lilyn tarinaa 1900-luvun alusta, aikakausi mielenkiintoinen, mutta jotenkin teksti oli paikoin liian opettavaista, kuivakkaa. Sitten ihan lopussa, oikeastaan jälkikirjoituksessa vihjataan, että seuraavassa osassa paljastuu suvun vanhoja salaisuuksia. Ehkä tämän kolmen kirjan sarjan voisi lukea, kun kaikki osat ovat ilmestyneet.
En tykännyt yhtä paljon kuin Puuvillatehdas-sarjasta. Kirjan henkilöt eivät oikein temmanneet mukaan juoneen. Arvostan Antellin historiallista taustatyötä, ja se oli tässäkin romaanissa se mikä kiinnosti eniten. Luin kuitenkin koko kirjan, ja jossain kohtaa oli joku juonenkäänne joka hieman yllättikin.
Naantalin tyttö lähtee isoäidin kanssa Firenzeen, tekee taidetta ja rakastuu ja riitaantuu palaa kotiin ja Happy end. Ehkä hiukan liian pliisu omaan makuun, mutta kotikylän paikat...
This entire review has been hidden because of spoilers.
Herttainen kirja 1900-luvun alusta, taiteesta ja matkustamisesta. Odotin, että kirjan romanttinen juoni olisi mennyt eri tavalla, joten kun juoni alkoikin vetää toiseen suuntaan, olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Varsinkin kirjan loppupuoli oli vetävä: luin loppupuoliskon yhdellä bussimatkalla matkasta Turusta Helsinkiin.
Tykkäsin suuresti Suomeen sijoittuvasta historiaosasta, mutta heti matkalaisten saavuttua ulkomaille kiinnostukseni lässähti. Ihan hauskaa taidefiilistelyä ja lomaromanssia, mutta Antellin kirjoissa edelleen eniten kiinnostaa lähialuehistoria.
Kirjoittaja kuvailee kauniisti nuoren naisen ajatuksia maailmasta, elämästä, taiteesta ja rakkaudesta. Pystyin elämään mukana ja näkemään Italian kadut ja maisemat, sekä Suomen kauniin kesän. Seuraavaksi taidan haluta matkustaa Firenzeen.
Ihana ja rentouttava romaani. Italian kulttuurin kuvaukset hauskoja ja jotenkin tämä kirja ei ollut sellainen tyypillinen kartanoromantiikkaa ja aateliselämää kuvaava. Oli myös mukavaa lukea taiteista ja taiteilijoiden elämästä. Suosittelen tätä kirjaa.