Sarviini puhkeaa lehti: Ihmeellinen Reidar Särestöniemi

by Noora Vaarala

Lappilainen taiteilija Reidar Särestöniemi oli värikäs hahmo, joka viihtyi lehtien palstoilla mutta asui tiettömän taipaleen takana Kittilässä. Värikkäitä olivat myös hänen teoksensa, joita yleisö rakasti mutta taidepiirit hylkivät.

Nykykatsojan on helppo nähdä maalausten teemana miesten välinen rakkaus. Taiteilijan elinaikana homoseksuaalisuus oli rikos ja sairaus.

Perusteellisesti taustoitetussa elämäkerrassa Noora Vaarala selvittää, miksi taiteilijan työtä on haluttu tulkita väärin.

Sisältää kaksi upeaa kuvaliitettä, joissa on kuvia Särestöniemen teoksista sekä taiteilijasta itsestään eri elämänvaiheissa.

Genres: Nonfiction, Biography, Queer, Art

310 pages, Hardcover

Published March 2, 2025

Reviews

[Karhubear · Rating 5 out of 5]

luin tämän odotetun elämänkerran Reidarin kotimaisemissa Kittilän Kaukosessa vieritellen liikutuksen kyyneliä useaan otteeseen. Nooran teksti liikuttaa, soljuu ja saa Reidarin ja hänen läheisten äänet resonoimaan tuoreilla tavoilla.

kirja tuo tärkeää huomiota sille, kuinka Reidarin tarinalla ja taiteella on potentiaalia tarjoata nykypäivään arvokkaita oppeja eritoten queer-taiteesta, ympäristöaktivismista, keskusta-periferia-dikotomian purkamisesta, posthumanismista ja uusmaterialismista.

[Paula Lukkariniemi · Rating 5 out of 5]

Tänään 13.4.2025 sain loppuun kirjan nimeltä Sarviini puhkeaa lehti ihmeellinen Reidar Särestöniemi. Sarviini puhkeaa lehti ihmeellinen Reidar Särestöniemi oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, koskettava, kaunis, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Sarviini puhkeaa lehti ihmeellinen Reidar Särestöniemi oli mielestäni parempi kirja kuin Reidar Särestöniemen maailma.
Lukiessani kirjaa nimeltä Sarviini puhkeaa lehti ihmeellinen Reidar Särestöniemi minulle tuli sellainen tunne että Reidar olisi istunut huoneeni sohvalla ja kertonut minulle kaiken.
Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli.
Äidin pikkupoika
Niin. Sä sanoit tahdot enemmän ja etten ole niin kuin hän.
Niin. Olit nähnyt rantaleijonan ja mussa näit vain äidin pikku pojan.
Ehei. Ei vetele se enää sun keimailusi voima alkaa olla vähenevää.
Ei liikuta se enää siis etsi joku toinen mies.
Niin. Kun ensi kertaa katsoin niin sun silmäs näin.
Niin. Nyt on metri maskaraa ja kaikki on kuin väärinpäin.
Niin. Oli lämmin kesäyö kun ensi kertaa tavattiin kun kerran
Pilasit jo ilmaston niin etsi vaan se toinen mies.
Äidin pikku poika menee muille maille
Äidin pikku poika jää nyt lämpöäs vaille
Äidin pikku poika menee muille maille
Äidin pikku poika menee vaikka ulkomaille
Niin. Elämä on kovaa. Toiset laulaa, toiset sovaa.
On vierasta ja omaa. Minä nyt vain etsiskelen kaunista ja somaa.
Niin. On lämmin kesäyö kun ensi kertaa tavattiin kun pilasit jo ilmaston niin etsi
Vaan se toinen mies
https://youtu.be/fdwdPVxU4s0?si=RZuMK...
😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Muistan Reidar Särestöniemen niistä aikuisten keskusteluista, joita lapsena kuulin, kun meillä kävi vieraita. En ole kuitenkaan koskaan perehtynyt hänen elämäänsä tai taiteeseensa, joten tämä elämäkerta täyttää mainiosti aukkoa sivistyksessäni. Vaaralan motivaatio kirjan kirjoittamiseen on lähtenyt siitä ihmettelystä, kuinka perusteellisesti Särestöniemen homoseksuaalisuudesta vaiettiin 1960- ja 70-luvun Suomessa, vaikka se näkyykin niin ilmeisesti hänen taiteessaan. Eikä asian tultua julkiseksi vuonna 2005 sitä ole julkisesti keskusteltu.

Elämäkerta keskittyykin ehkä normaalia elämäkertaa enemmän kohteensa seksuaalisuuden pohtimiseen sekä teosten, kirjallisen aikalaismateriaalin - lähinnä Särestöniemen kirjeenvaihdon ja päiväkirjamerkintöjen - että taiteilijan tunteneen ihmisten haastattelujen kautta. Tämä valinta tuo tiettyä poukkoilevuutta tekstiin ja välillä Vaarala ajautuu kertomaan varsin pitkästikin muista homoseksuaalisista ajan taiteilijoista.

Muuten kirja etenee melko kronologisesti elämäkertojen perusmallin mukaan lapsuudesta taiteilijuuden kehittymiseen, kukoistuskauteen 1960-luvulla, helsinkiläisistä taidepiireistä erkaantumiseen, Särestöniemen traagiseen loppuun ja hänen perintönsä vaalimiseen. Sinänsä se siis täyttää elämäkerran lukemiselle asettamani tavoitteet - tiedän nyt, mistä lapsuuden kahvipöydissä puhuttiin. Ja miksi.

[Sara · Rating 5 out of 5]

4,5 tähteä ylöspäin pyöristettynä. Erinomaisen sivistävä ja laaja-alainen, vetävästi kirjoitettu, kaikin puolin hieno!

[Mari · Rating 5 out of 5]

Vaaralan tapa rakentaa Reidarin identiteettiä aiemman kirjallisuuden, Reidarin läheisten haastatteluiden sekä Reidarin omien runojen ja kirjeiden pohjalta on kaunis. Pettymys suomalaiseen yhteiskuntaan on kyllä suuri, mutta ehkä tällaisten teosten avulla Reidarin kaltaiset ihmiset saavat ansaitsemansa arvostuksen. Ärsyttävää vaan että se tuntuu aina tapahtuvan ”postmorteemisti”.

Kiinnostus Reidariin ja hänen taiteeseen moninkertaistui ja aion ehdottomasti käydä joskus Särestössä itsekin.

[Julla · Rating 5 out of 5]

Aivan mieltsikkäöverihyvä!

[Essi · Rating 3 out of 5]

3,5

[Raisa Ojala · Rating 4 out of 5]

Tartuin Sarviini puhkeaa lehti -kirjaan käytyäni Reidar Särestöniemen vaikuttavassa ja koskettavassa näyttelyssä Didrichsenin taidemuseossa.

Kyseessä on mielenkiintoinen, monitasoinen ja paikoin surullinenkin tarina. Särestöniemen elämä oli täynnä ristiriitoja: pohjoisen eristyneisyys ja kansainvälinen näyttämö, karu luonto ja ylitsepursuava ekspressiivisyys, tunnustusta saanut kansantaiteilija mutta samalla vähätelty taidepiirien marginaalihahmo. Kirja kuvaa tämän ristiriidan hienovaraisesti ja kunnioittavasti.

Teksti on hyvin kirjoitettu – se ei pyri romantisoimaan eikä selittelemään liikaa. Se tarjoaa vilauksia Särestöniemen sisäiseen maailmaan, hänen ristiriitaiseen suhteeseensa taiteeseen, elämään ja julkisuuteen. Kuitenkin jokin jää lopulta avoimeksi: miksi Reidar Särestöniemeä ei koskaan täysin hyväksytty osaksi suomalaista taidepiirejä? Miksi hän jäi "syrjään", vaikka hänen taiteensa puhutteli ja puhuttelee edelleen niin monia?

[Hukka · Rating 5 out of 5]

Monella tapaa tärkeä kirja. Iso kiitos kirjailijalle joka niin kauniisti ja kattavasti valoittaa mahtavan Reidarin elämää. Useita kertoja itkin kirjan ääressä, sillä kirjassa on niin paljon samaistuttavia ja koskettavia kohtia.

Ehkä nyt on aika nostaa Reidar sinne minne hän kuuluukin. Tom of Finlandin ja Tove Janssonin vierelle, queerikoniksi jonka elämäntyötä, persoonaa ja vaikutusta ei pysty sanoin kuvaamaan.

Jätän tähän loppuun kirjan kansilehden lainauksen.

En ole ennemmin tunnustanut itselleni, miten ulkopuoliseksi sentään koen itseni, tuota tunnetta on joskus raskas kantaa. Koetko Sinä koskaan samantapaista? Jaksatko aina välittää yhteiskunnasta, joka pitää herkintä minääsi rikollisena?

Reidar Särestöniemi kirjeessään Yrjö Kaijärvelle

[Anne Ku · Rating 5 out of 5]

Elämän makuinen, helposti lähestyttävä, samaistuttava. Koskettavat lainaukset. Sopivasti kaikkea. Ei mitään liikaa. Lienevätkö oletetun sivistyneet ja avarakatseiset taidepiirit edelleen yhtä ahdasmielisiä?

[voodoocactus · Rating 5 out of 5]

I don’t know much about Reidar Särestöniemi. I mean, I know his name and that he was a prolific (and strange) artist, but that’s all. I had no clue what his life had been, let alone that he was gay.

The author, Noora Vaarala, is a queer woman from Kittilä who thought she knew all about the local celeb but turned out, she didn’t. She’s done one hell of a job telling Särestöniemi’s story as it was, not as the rumors and tall tales that had been grown and pushed on him. The title comes from a letter Särestöniemi wrote to his lover and that is now part of the exhibition at the Särestöniemi museum: “Dearest Yrjö, every time your letter arrives, spring also arrives and a leaf blooms on my horns. You are the embodiment of life for me, you are everything to me.” This excerpt is also the reason for the whole book as Vaarala had no clue who this Yrjö was.

Särestöniemi grew up blazingly neurodivergent in a time when no one understood it but as the youngest child he was often left to his own devices. He spent more time in the woods talking to animals than at school and didn’t really get into reading and studying until well into his adulthood. He developed his own style that grew popular (and one of the most plagiarized in Finland), but because of his strange personality, his success, and the labels slapped on him (he got called a “shaman” and “lappalainen”, a slur meaning the Sami people) that grew more tiresome and exhausting as time went on. His mother was of the ethnic Kven minority but Särestöniemi never claimed that heritage as his own. He did use a fake Sami costume at some point but when he was confronted, he apologized and became an avid spokesperson for the indigenous people. He was a Greenpeace activist before there was Greenpeace and while he stayed out of politics, his paintings often were in some way political. Animals were closer to his heart than most people and he used a lot of animal alter egos in his paintings. After homosexuality became legal in 1971, he briefly painted human figures but when he realized that homophobia was alive and well, he returned to painting animals. His style was lush, colorful, and sometimes unbearably tender.

This book was super interesting and I enjoyed it a lot. It was easy to read and the excerpts from interviews, articles, and letters added a lot of meat to the bones. However, I found myself most moved by Särestöniemi’s journal entries and love letters; how beautifully a man from the literal woods writes about his emotions, his yearning, his love for life and nature. It’s a fucking shame Särestöniemi’s poems burned up with his workshop because holy hell that man had a way with words as well as paints.

[Manna · Rating 4 out of 5]

Kaunis ja kaunistelematon teos itselleni entuudestaan tuntemattomasta taiteilijasta, ja hänen "vaietusta" puolestaan. Vaaralan näkökulma Reidar Särestöniemen elämään ja taiteeseen on ehdottoman ajankohtainen, tuore ja rajoja rikkova - ehkä rajoja ja tabuja koettelevakin. Vaaralalla on sana hallussa ja terävä kynä, ja hän on selvästi tutkinut aihetta erittäin syvällisesti. Lisämaustetta kirjaan tuo myös omakohtaisuus ja se, että kirjailijalla on juuret Kittilässä Reidarin syntymailla. Lainaukset on loistavasti valittuja ja kirja valottaa myös muiden Kittilässä samaan aikaan eläneiden taiteilijoiden elämää ja heidän välisiään suhteita (mm. Timo K. Mukka ja Kalervo Palsa). Opin paljon uutta ja kirjasta joka toinen sivu on korvamerkitty :)

[Sofia · Rating 5 out of 5]

Lapsesta asti muistan nähneeni Särestöniemen tauluja. Pienenä niiden värimaailma viehätti,nuorena ällötti ja nyt viiskymppisenä koskettaa. Kävin katsomassa 100-vuotisnäyttelyn, joka herätti voimakkaan tunnereaktion.Katsoin niitä aivan eri silmin kuin aiemmin.Heti näyttelystä tultuani tartuin uuteen elämänkertaan ja liikutuin.Rakkaudella,ja lämmöllä tehty elämänkerta yhdestä Suomen merkittävimmästä taiteilijasta,jonka tuotanto ei jätä kylmäksi, joko sitä inhoaa tai siitä vaikuttuu. Nyt kirjan luettuani taidan viikonloppuna käydä katsomassa näyttelyn vielä uusin silmin.

[ainokaarina · Rating 4 out of 5]

Ihana teos minulle entuudestaan täysin tuntemattomasta taiteilijasta! Kirja onnistui mielestäni valottamaan hyvin sitä, kuka oikea Reidar myytin takana oikein oli. Nyt haluan ehdottomasti käydä Särestössä, ja nähdä sen miljöön, mitä niin hienosti kuvattiin, sekä tietysti Reidarin itsensä teokset. Toivon myös todella Reidarin saavan kirjan myötä uudenlaista arvostusta niin kuvataiteilijana kuin myös merkittävänä suomalaisena homoikonina.

[Pia · Rating 5 out of 5]

Kirja vei mukanaan. Tarina on kiinnostava paitsi Reidarin elämän, myös ympäröivän yhteiskunnan, kuten taidepiirien, queer-historian ja etelä-pohjoinen jaon näkökulmasta. Kirjailijan utelias, myötätuntoinen ja Reidarista ylpeä ääni kuuluu kivasti kirjassa myös.

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen elämäkerta.
Ja taas luin elämäkerran, vaikken niiden ystävä olekaan 😅
Särestöniemi on kyllä ollut melkoinen persoona.
Laitoin Helmet haasteessa kohtaan 29. kirja sijoittuu monelle vuosikymmenelle.

[Emma · Rating 5 out of 5]

Mielenkiintoinen kirja paitsi Reidar Särestöniemestä, myös Lapin taidekulttuurista, queer-taiteesta ja mediasuhteen vaikutuksesta taiteilijaan ja taiteilijan muistoon.

[Aino · Rating 5 out of 5]

4,5.

[Susanna · Rating 5 out of 5]

Suosittelen, äärettömän hyvin tehty taiteilijaelämäkerta. Äänikirjatoteutus oli mukaansa tempaava.

[Tuomas Huhtala · Rating 5 out of 5]

Tärkeä ja erinomaisesti kirjoitettu teos. Kiitos Noora Vaaralan, uskon viimein ymmärtäväni edes jossain määrin, kuka Reidar Särestöniemi oli ihmisenä ja taiteilijana.

[Saara · Rating 4 out of 5]

4,5*

[Sanni Pietilä · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen ja havahduttava teos, joka sai miettimään omiakin ennakkoluuloja. En ollut aiemmin miettinyt, kuinka väärinymmärretty Särestöniemi oli aikanaan.

[anna · Rating 5 out of 5]

myyyhhh niin liikkis ihana

[Ritva · Rating 3 out of 5]

21. kirjassa käydään museossa

[Jaana Angeria · Rating 4 out of 5]

Kittilästä maailmalle – ja takaisin Särestöön

Kulttuuritoimittaja Noora Vaarala on kirjoittanut hienon ja lämminhenkisen elämäkerran Reidar Särestöniemestä. Vaaralan lähtökohta kirjan kirjoittamiselle on kiinnostava. Hän on halunnut selvittää, “miten on mahdollista, että kittiläläislähtöinen kulttuuritoimittaja ei tiedä Reidar Särestöniemestä juuri mitään”.

Vaarala on paneutunut aiheeseen ja penkonut aineistoja. Oman kylän kasvattina hänen on ollut helppo löytää haastateltavia ja saada heitä turisemaan ja muistelemaan. Omalaatuisesti pukeutunut taiteilija (1925 - 1981) on ollut kaikkien aikalaisten tiedossa, mutta elinaikanaan Reidar ei saanut hyväksyntää kotikylällä eikä taidepiireissä. Hän ei soveltunut kumpienkaan joukkoon. Sen sijaan Kekkosen suosioon Särestöniemi pääsi, samoin taidetta koteihinsa haluavien porvarien.

Vaarala valottaa Sarviini puhkea lehti: Ihmeellinen Reidar Särestöniemi -elämäkerrassa koko Särestöniemen elämänkaaren. Sisarusten mukaan Reidar on ollut lapsena jekkuileva Vaahteramäen Eemeli; itse Reidar on tuntenut olevansa liiaksi yksin jätetty kuopus. Eläimiä ja luontoa Reidar rakasti, ja Vaaralan mukaan hänessä oli paljon samanlaista ehdottomuutta kuin Pentti Linkolassa.

Särestöniemi oli homoseksuaali, ja lukuisissa tauluissa on selkeitä viitteitä tästä. Aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli ensin rikos ja sitten vain sairaus, viitteitä ei haluttu huomata. Julkisuudessa Särestöniemen vaimottomuutta ihmeteltiin, mutta totuutta ei nähty – tai haluttu nähdä. Vaarala pitää Särestöniemeä merkittävänä queer-taiteilijana eli taiteilijana, joka kyseenalaistaa totuttuja sukupuoli-, seksuaalisuus- ja identiteettinormeja. Syystäkin Vaarala ihmettelee, miksei Reidaria ole kelpuutettu queer-listauksiin. Ehkä kyse on lappilaisuudesta. Eihän Lapista voi tulla muita kuin hulluja taiteilijoita!

Rosa Liksomin Reitari-romaanin antamaa kuvaa Reidarista ja tämän läheisistä Vaarala kritisoi voimakkaasti. Hän antaa ymmärtää, että juuri Liksomin romaanin vuoksi moni uskoo Reidarin itse sytyttäneen ateljeensa palamaan. Vaaralan mukaan tulipalo oli taiteilijalle valtava isku ja syöksi miehen masennuksen syövereihin. Vaaralan mielestä Reitari antaa vääristyneen kuvan Särestöniemestä: elämän tärkeät käännekohdat Reitarissa ovat oikein, mutta romaani ei kerro sitä, millaista elämää Reidar eli ja millainen mies oikeasti oli.

“Liksomin inhorealistis-karnevalistinen Lappi muistuttaa enemmän Kalervo Palsan maalausten synkkää miljöötä kuin Reidarin romanttisen herkkää maisemaa. Vaikka kirjassa on myös lämpöä ja välittämistä väkivallan keskellä, minusta Liksom ei piirrä niinkään Reidarin Lappia kuin omaansa. Minusta näyttää, että Liksomin kirjallisessa todellisuudessa ihmiset ovat lähtökohtaisesti pahoja.”

Kiinnostavasti ja perustellusti Vaarala kritisoi niin ikään Liksomin Everstinna-romaanin antamaa kuvaa Annikki Kariniemestä. Mutta onko romaanin kirjoittajalla oikeus vääristellä totuutta? On, mutta ongelmia tulee, sillä lukijat lukevat kaunokirjallisia elämäkertaromaaneja todellisina elämäkertoina – ja heille jää mieleen vääristyneitä mielikuvia.

Vaarala moittii Liksomin romaania myös murteen osalta: Kittilässä ei puhuta Peräpohjolan murretta samoin kuin Tornionjokivarressa. Murrefriikkinä ymmärrän täysin Vaaralan kritiikin. Minäkin kääntyisin varmaan haudassa, jos joku joskus kirjoittaisi minusta tarinan – ja panisi minut puhumaan jotain muuta kuin perinteistä Tornion murretta.

Vaikka seksuaalisuus on tärkeä osa Särestöniemen elämää ja tuotantoa,
Vaarala on intoutunut kirjoittamaan homoseksuaalisuudesta liikaa. Elämäkerrassa on tarpeetonta esitellä queer-taiteilijoita, jotka eivät liity Reidarin elämään. Ja hieman vähemmälläkin lukija olisi ymmärtänyt, että Reidar rakasti suunnattomasti itseään selvästi vanhempaa runoilija Yrjö Vaijärveä. Mielelläni sen sijaan olisin lukenut enemmän siitä, miten Reidar työskenteli, millainen hän oli aikuisena luonteeltaan ja mitä maailmanmatkaajan reissuilla sattui ja tapahtui.

Kaikkiaan Sarviini puhkeaa lehti: Ihmeellinen Reidar Särestöniemi on kuitenkin erittäin ansiokas elämäkerta: kattava, ajankohtainen ja taiten kirjoitettu. Teoksen lopussa Vaarala antaa kiinnostavaa tietoa Särestöniemen väärennöksistä ja Kittilän museon eri vaiheista. Vaarala kirjoittaa hienosti myös Reidarin Antto-veljestä, jonka ansiosta Kittilässä on Särestöniemi-museo. Elämäkerta sai minut ja mieheni heti suunnittelemaan matkaa Kittilään, sillä haluamme ihastella ja ihmetellä Särestöniemen tauluja omin silmin. Tiedämme ymmärtävämme niitä nyt paremmin, syvällisemmin.

[Krista · Rating 5 out of 5]

Vierailin jokunen vuosi sitten Särestössä ruskan aikaan. En tiennyt sitä ennen Reidarista juuri mitään, muuta kuin olin nähnyt kuvia hänen luontoaiheisista tauluistaan ja pitänyt niistä kovasti. Tartuin kirjaan siis mielenkiinnolla ja melko vähäisillä taustatiedoilla ja siksi sainkin siitä paljon uutta tietoa. Sellainen lukija, jolla on jo paljon tietoa Reidarista ja on lukenut esimerkiksi hänestä aiemmin kirjoitettuja kirjoja, ei välttämättä saa tästä teoksesta niin paljon irti kuin minä. Lähteistä löysin lisää lukuvinkkejä ja muuta materiaalia, jota aion tutkia seuraavaksi. Toivottavasti pääsen myös tulevaisuudessa uudestaan Särestöön katselemaan tauluja uusin silmin.