Hevikimmat

by Riina Katajavuori

Finnish

Genres: Music

249 pages, Hardcover

First published January 1, 1999

About the author

Riina Katajavuori on 1990-luvun näkyvimpiä nuoria suomalaislyyrikoita. Hän on ollut keskeisiä hahmoja niin Nuoren Voiman Liiton kuin Elävien Runoilijoiden Klubinkin toiminnassa ja hänen runojaan on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Lisäksi hän on kirjoittanut myös proosaa ja tekstejä lehtiin kuten Parnassoon ja Imageen.

Katajavuori valmistui filosofian maisteriksi kirjallisuuden oppiaineesta Helsingin yliopistosta vuonna 1995. Lisäksi hänellä on kirjallisuuden opintoja Edinburghin yliopistosta.

Riina Katajavuoren vanhemmat ovat toimittaja Juhani Marttila ja kirjailija Satu Koskimies (Satu Marttila)
Katajavuoren runoteos Koko tarina oli Einari Vuorela -palkintoehdokkaana vuonna 2005 ja Lahjat-romaani Runeberg-palkinto -ehdokkaana vuonna 2004. Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi hän on ollut ehdolla kahdesti, vuosina 1999 ja 2002. Vuonna 1995 hän sai Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kunniamaininnan ja vuonna 1995 Tanssiva karhu -palkinnon kunniamaininnan. Vuonna 1994 hän sai Kansan Sivistysrahaston Katri Vala -stipendin.

Reviews

[Mimi · Rating 5 out of 5]

Rakastan tätä kirjaa aivan tolkuttomasti. Ostin oman kappaleeni 20 markalla Kaavin kirjakaupasta loppukesästä 2001, aikana, jolloin aloin ensimmäistä kertaa vakuuttua siitä, että kukaan ei ymmärrä minua. Tämä kirja avasi maailman, jonka kautta aloin etsiä ympärilleni samankaltaisia ihmisiä ympäri Suomen, ja moni heistä on säilynyt tähän päivään saakka.

Kirja itsessään vie mukanaan, tuo 80-luvun alun lähelle, kertoo tosiystävyydestä ja tosirakkaudesta musiikkiin. Katajavuori tuo tekstissään hillittömän hienosti esiin sen, miten täydellistä kaaosta nuoruus onkaan.

[Jenni · Rating 5 out of 5]

Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, hyllystä löytyvä kappale on jopa kirjailijan itsensä signeeraama. Aina Käpylässä kävellessä kirjan tapahtumat tulevat mieleen todella elävästi, vaikka osa kirjassa mainituista keskeisistä maamerkeistä onkin jo aikojen myötä kadonnut. Kirja sijoittuu noin vuoteen 1983 joten kyseisen ajan tapahtumat ovat itselle etäisiä, mutta kirjan yleinen fiilis on silti mukaansatempaava.

[meri · Rating 4 out of 5]

Nappasin kirjan luettavakseni raflaavan nimen ansiosta enkä pettynyt. Toinen syy oli Käpylä - tunsin suurta kotiseutuylpeyttä kun tunnistin asuinpaikkani paikkoja. Osa toki on jo ennen omaa käpyläläistymistäni kadonnut. Olen kateellinen kirjan päätytöille: ollapa teini, huoleton mutta silti valtavien murheiden alle musertuva, maailmasta samaan aikaan hirveästi välittävä ja sille paskat haistattava, ystävyyden kaikenvoittavuuden sanansaattaja.. Samalla olen tosi iloinen, että olen aikuinen: murheet on mittakaavassa, mitään ei tarvitse tehdä romanttisen kiinnostuksenkohteen takia, osaa ehkä meikatakin paremmin kuin 15-vuotiaana. Iloinen yllätys, sujuva ja hieno ajankuva.

[Mika Auramo · Rating 2 out of 5]

Riina Katajavuoren vuonna 1999 kirjoittama romaani Hevikimmat ei oikein säväyttänyt, vaikka siinä kulttuurihistoriaa onkin ja heavyklassikoita kuunnellaankin. Monilla kirjailijoillahan on uransa jossain vaiheessa tapana tehdä avainromaani tai autofiktiota, jossa kovasti kirjailijan oloinen päähenkilö seikkailee nuoruudenvuosina kotiseuduillaan.

Romaanissa ollaan Käpylässä ja eletään 1980-luvun alkuvuosia, kun heavy-rock teki vahvemmin tuloaan, ja ihailtiin Van Halenia, Black Sabbathia, Raibowta, Ronnie James Dioa ja muutamia muitakin. Elettiin musiikin murrosaikaa, kun fiftarit ja punkkarit vaipuivat historiaan ja useimmat uudistivat musiikkimakuaan. Ensin mainituista sentään muistetaan Stray Cats, mutta punk-klassikoita ei ole muistunut mieleen ollenkaan, ei edes Clashia tai Rottenin poppoota.

Päähenkilönä toimii Pinja alias Pinni muutaman frendinsä kanssa, joita ovat Leea ja Anita. Jaloissa on tietysti Mic Macit, ja välillä pannaan soimaan AC/DC:tä ja Queeniakin, lipitetään muutama pullo lonkeroa ja poltetaan tupakkaakin salaa. Joskus Pinni jopa juo niin monta olutta, että hän oikein oksentaakin. Vuodenajat vaihtuvat, eronneet vanhemmat eivät ymmärrä, ja uusia bändejä fanitetaan, ja käydäänpä Ruotsissakin keikalla. Treenataan vatsalihaksia, kun kerran Breakdance-leffassakin oli pyykkilautamasut.

Pussaillaan ja ihastutaan, ja päästään horisemaan tyttökavereiden kanssa vaatimattomista seksikokemuksista. Muutoin koko touhu on aika lailla pliisua ja pinnallisen päiväkirjamaisesti kuvailtu. Tapahtumat etenevät, kun kerran siirrytään yläkoulusta lukioon, mutta hahmot eivät syvene ollenkaan. Isoveli sen kuin kipuilee, mutta syytkin jäävät paljastumatta. Kaupasta haetaan lisää kaljaa, kun teinirakkaus saa tällin päähänsä.

Kirja oli siinä mielessä ihan mukavaa luettavaa, että useimmat mainitut levyt ovatkin omassa hyllyssä, ja paninkin opuksen luettuani soimaan Rainbown ”Rising”-klassikon. Tietysti Led Zeppelinit, Ozzyt ja Diot ovat aika ajoin levylautasella pyörimässä. Musiikin harrastajille ja romaanissa mainituista levyistä kiinnostuneille Katajavuori on lisännyt listauksen kappaleista, mutta siitäkin Albumin nimet on jätetty pois. Toki fanit tietävät, että N.I.B löytyy Black Sabbathin debyyttijulkaisulta.