Risto ja hänen tätinsä Rauha elävät "pientä, hyvää elämää" eivätkä edes unelmoi rikkauksista. Mutta eräänä päivänä Risto saa yllättävän kirjeen: Espanjan Sevillassa asuva sukulainen Ernesti Ohranen harkitsee testamenttaavansa Ristolle koko omaisuutensa. Ernesti on tullut Suomeen ja haluaa tavata Riston mahdollisimman pian. Rauha-täti ja Elvi tekevät Ristosta pikavauhtia salonkikelpoisen. Nelli ja Lennartkin hieraisevat silmiään nähdessään siististi kammatun, klubitakkisen herraspojan. Ristoa ei perijän osa kiinnosta, hän haluaisi vain rummut kaupan ikkunasta. Rauha lupaa ne Ristolle, mikäli tämä suostuu menemään Ernestin taloon.
Perillä alkaa tapahtua outoja asioita, kuin talo olisi täynnä salakäytäviä. Ernesti on jörö ja tyly, hänen palvelijansa Arnold taas vaikuttaa ystävälliseltä. Nelli karkaa Riston avuksi kummitustaloon , ja sinne säntäävät myös Rauha, Elvi ja Lennart. Miksi joku on saita, miksi joku toinen on pahansuopa ja ilkeä? Lopulta syyt selviävät, ja ne, joiden ei olisi uskonut koskaan ystävystyvän, löytävät toisensa.
Risto Räppääkän seikkailujen 14. osa. Tarinankerronta on kyllä luontevaa ja mukaansa tempaavaa. Risto seikkailee kirjoissaan erilaisissa tilanteissa ja tietysti kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Suurin osa Räppääjä- kirjoista mennään samalla kaavalla ja oikeastaan samanlaisia elementtejä löytyy kuten huumori ja seikkailut/tapahtumat Rauha-tädin ja Lennun sekä muiden henkilöhahmojen kanssa. Ajattelin itsekin mennä arvostelujen suhteen melko samalla kaavalla. Numeroarvostelukaan ei vaihtele juurikaan.
Ristoa odottaa yllätysperintö – jos Risto vain kelpaa Sevillassa asuvalle, hengenvaarallisesti sairaalle rikkaalle sukulaiselleen. Risto laitetaan edustuskuntoon ja Elvi ja Rauha haaveilevat jo rikkauksista – mutta eihän kaikki niin yksinkertaista ole.
Sukulainen, Ernesti Ohranen, on ikävä ihminen, ja hänen palvelijansa Arnold vaikuttaa suorastaan rikolliselta. Kaikki ei kuitenkaan tässäkään suhteessa ole niin yksinkertaista.
Uusi kuvittaja solahtaa tässä Räppääjän maailmaan edellista osaa paremmin. Sama huumorimeininki jatkuu, helppo vinkattava. Ei voi mitään, symppasin kovasti saituria itseään.