Suojaton

by Helmi Kekkonen

Isan lapsuus pienessä pohjoisessa kylässä on ollut turvallinen. Isalla on isoveli Kai, paras ystävä Eeva, isä joka osaa lohduttaa ja äiti joka kertoo säkenöiviä tarinoita Isabelista, rohkeasta ja omapäisestä isoisoäidistä. Mutta sitten jotakin tapahtuu, jokin menee vikaan, ihan kaikki ei olekaan sitä miltä näyttää. Isa ajautuu kierteeseen, pinnan alle, missä hiljaisuus ei enää tunnu elvyttävältä, virtaavalta vedeltä, vaan vie mennessään aina pohjaan saakka.

Helmi Kekkosen kolmas teos Suojaton kertoo vangitsevan ja herkkävireisen tarinan tytöstä, jota ympäröi hiljaisuus sanoja täynnä olevan, meluisan maailman keskellä. Mitä tapahtuu Isalle kun hän lähtee vaaleanvihreästä huoneesta, kun hän palaa alkuun? Tulevatko sanat, tarvitseeko niiden tulla?

Genres: Finnish Literature, Fiction

160 pages, Hardcover

First published January 1, 2014

About the author

Helmi Kekkonen (s. 1982) on valmistunut filosofian maisteriksi pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede. Hän on opiskellut kirjoittamista Turun yliopiston luovan kirjoittamisen opinto-ohjelmassa ja Kriittisessä korkeakoulussa. Hänen esikoisteoksensa Kotiin julkaistiin 2009.

Reviews

[Laura · Rating 4 out of 5]

Elävä ja herkkä, sanat tippuivat voimakkaina ja silti niin kauniisti, ettei yhtään voinut jättää väliin. Olo oli pitkin tarinaa lohduton ja surullinen, mutta jokin pilkahdus siellä vei mennessään, antoi paljon enemmän kuin otti. Tästä pidin.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Hauraan kaunis ja koskettava, surumielinen kirja. Pidän kovasti Helmi Kekkosen tavasta kirjoittaa, hän ei pureskele asioita valmiiksi, vaan jättää lukijalle sopivasti pohdittavaa. Pieni, suuri kirja.

[Miia · Rating 3 out of 5]

Viipyilevän surumielinen ja kaunis tarina, pienissä sanoissa ja lauseissa sanottiin paljon.

[Anne Dahl · Rating 5 out of 5]

https://www.curatedbyanda.com/l/hilja...

Olen hillonnut tätä hyllystäni tuijotellutta Helmi Kekkosta piiitkään. Olen odottanut sopivaa tilaisuutta tämän lukemiseen. Halusin täydellisen keskeytymättömän rauhan, koska aavistelin (aikaisempien Kekkosten perusteella), että tähän tekstiin haluan uppoutua.
Tilaisuus tuli ja olinpa etukäteisviisas, kun odotin.

Upposin ja oli ihanaa.

Kekkosen aihe on vaikea, kuten oli, mm Tämän naisen elämä-teoksessa (2021, Siltala). Ja myös se oli upea upea teos.

Suojaton tarjoaa, kuten Kekkoselle on tyypillistä, alakuloisen tunnelman, melankolian ja tematiikan, joka on jo haasteellinen (?) ja keskittymistä vaativa lukijalle, saati kirjoittaa.

Nyt, jo heti teoksen alusta, on mukana myös jotain uhkaavaa, ahdistavaa. Juoni, aihe, miltei kuristaa kurkkua.
On pohjoinen kylä, on äiti, isä, veli Kai mutta ennen kaikkea on tytär, Isa, sanoissaan säästeliäs, jo pienestä omissa oloissaan elävä. On isoisoäiti, nimikaima, jonka kuoressa Ia elää.
Äidin suhde Isaan on vaikea. Äiti ei tiedä miten tyttäreensä suhtautua, miten puhua, koskettaa, millaisella etäisyydellä tyttäreen äidin tulisi olla. Rakastavan kontaktin saaminen tyttären ja äidin välille on mahdoton, molempia ahdistava. Lopulta äiti ei tiedä tyttärestään mitään, tyttären ajatuksia, tekemisiä ja ne jos äiti huomaisi tai kuuntelisi tai haluaisi ottaa vastaan, tietäisi, että tyttären käytös on itsetuhoinen, nöyryyttävä, itsekunnioitusta vailla.
Isalla on onneksi veli, joka ymmärtää ja veljen poismuuton myötä tapahtuu Ian käännös pahempaan. Vanhemmat erkaantuvat, toisistaan, lapsistaan, totuudesta ja kun äiti löytää omaa paikkaansa työelämässä, hän pakenee sinne tytärtään, miestään, ehkä omaa elämäänsäkin. Isa kokee, että häntä koetetaan muuttaa toisenlaiseksi, "normaaliksi", hyväksyttäväksi ja näkymättömyyden kokemus vie hänet tuhon tielle, valheisiin.

Koko teos on herkkävireinen, voimakas, kaunis, melankolinen sillä tavalla, jota rakastan ja sanat, joita Kekkonen taidokkaasti asettelee niin, että niiden järjestys on miltei taianomainen, juuri oikea.
Ja teoksen loppu, sen Kekkonen jättää lukijalle päätettäväksi, antaa mahdollisuuden omaan tulkintaan.

[Sirri/Sivutiellä · Rating 4 out of 5]

Pidän valtavasti Kekkosen tavasta käyttää kieltä. Suojaton on melodinen, mollivoittoinen kertomus tytöstä, jota ei pidetä normaalina, ja tämän äidistä, joka ei oikein tiedä, miten lapseen reagoida. Minua puhutteli eniten Kekkosen tapa kuvata äitiyteen liittyviä ristiriitaisia tunteita, pelkoa siitä, että lapsi ei ole normaali, ja ahdistusta siitä, ettei kykene vastaamaan lapsen erityistarpeisiin.

[Suketus]

Voi miten surullinen olo tästä kirjasta jäi. Kun kaikki ei tosiaan mene niin kuin pitää, vaikka hyviä aikomuksia on.

Tätä täytyy vielä sulatella, mutta pidin. Kyllä.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Kaunis, tiivis romaani! Kieli tuntuu hiotulta ja kirjaa lukee kuin runoa.

Lyhyt, mutta lyhyydessään hyvin tiheätunnelmainen tarina. Jäin vain miettimään, olisiko joitain näkymiä ja joitain tapahtumia voinut näyttää vielä enemmän, avata ihmisiä vielä lisää?

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Ihana kirja. Tällaista ei halua edes analysoida yhtään enempää. Eikä tätä voi millään tavalla vinkata. Tämä vaan täytyy lukea.

[S · Rating 4 out of 5]

Writing is superb, I just wish I would have enjoyed Isa and her story more! Quite many readers have said in their reviews that Isa has been difficult to approach, and I have to agree: I think I can understand Isa's reactions at some points, but there are aspects to her that remain in the dark through the whole novel. I'm not sure whether I'm supposed to understand her, whether there are some clues to her personality that I missed, and partly that makes me want to read this story again, partly it annoys me slightly. Hmm. I think I will just take her as one of those people we are not supposed to understand, not fully at least. I'm a highly, maybe even overly sensitive person myself and the world seems quite a brutal place to me at times, makes me want to crawl under a blanket and stay there, so that's something I choose to hang onto in her.

I'm also not sure how we are supposed to interpret the ending, the last lines of dialogue. Because instead of providing hope, they made me really upset: Is Leo going to do what she hopes he will - or is she so wrapped up in her twisted world that she just hopes and hopes and nothing happens, nothing will ever change? I found it also very depressing that she didn't get away from there, it seemed quite merciless.

But then again, that was her story, wasn't it? How merciless and awful world can be to those who see it differently, who don't quite fit in.

Hannele seemed a very round character, I enjoyed her point of view the most. She was easier to approach, her reactions more familiar, but most importantly she represented a point of view, a theme, I'm really interested in. I think many will find her relatable.

Now that I think of them, Hannele and Isa, I would love to read a sequel of them, to see how well they would interact if Isa was having a child in turn.

One last thing: I really love Kekkonen's writing style. It feels like air, having air gush into my lugns.

[Sini | sinin_sivuilla · Rating 4 out of 5]

Ensimmäinen kyseiseltä kirjailijalta lukemani kirja. Myönnettäköön että arvostelujen ja kuullun perusteella odotin paljon, mutta myös sain sitä.

Kirjan hämmentävä ja salaperäinen ilmapiiri vetosi. Läpi kirjan kulkenut tunnelma toi tietynlaista levottomuutta ja surumielisyyttä, mutta lopussa jätti kuitenkin tietynlaisen toivonpilkahduksen että ehkä jossain vaiheessa henkilöt löytää oman rauhansa.

Pidin kovasti lukemastani ja tiedän kyllä minkä hyllyn luokse hakeudun seuraavalla kirjastoreissulla.

[Ansu · Rating 3 out of 5]

Tässä ei minusta ollut valitettavasti jostain syystä yhtä hienoa tenhoa ja vangitsevaa otetta kuin aiemmissa Kekkosen teoksissa. Kertakaikkisen sydäntä särkevä tarina kylläkin. Ehkä lukukokemuksen laimeuteen vaikutti osittain se, etten pystynyt pääsemään kunnolla päähahmo Isan pään sisään missään vaiheessa. Myös kieli oli jotenkin "maallisempaa" kuin mihin olin tottunut aiempien teosten kanssa.

[Koivula]

Vähän arvoituksellinen ja paljon surullinen kirja.
Kirjan herättämiä ajatuksia:
- aikainen puuttuminen/puuttumattomuus?
- vieraammat näkevät asioita, joita lähipiiri ei näe ja päinvastoin
- "normaalius"? ja muiden tahto siihen

[Erja Linnonmaa · Rating 3 out of 5]

Kaunis, surullinen. Hyvät lauseet.

[Tuomo Polo · Rating 3 out of 5]

Jokin tässä vetää mukanaan. En tiedä, mikä se on. En osaa sanoittaa. Hienoa sanankäyttöä, mutta jotakin jää silti tarinasta puuttumaan. Ainakin minä jään vaille vastauksia.

[Elviira · Rating 2 out of 5]

Olisin niin halunnut tykätä tästä kirjasta, kun siinä oli niin kaunis kansikuvakin, mutta ei. Liian taiteellisesti kirjoitettu. Henkilöitä ei juuri selitetty enkä aina tiennyt missä ajassa liikutaan. Onneksi oli näin lyhyt, niin ei tullut tuhlattua aikaa tämän parissa.

[niina · Rating 4 out of 5]

Todella hienosti kirjoitettu tarina, maistui elämältä ja kolisi mukavasti pääkoppaan. Aiheeltaan ja lähestymistavaltaan tämä ei välttämättä ollut ihan sitä, mistä pidän eniten, mutta sulavuuden ja kauniin kuulauden takia ansaitsee ehdottomat neljä tähteään. Ihastuin myös pieniin huomautuksiin ja muistoihin, sirpaleisiin, jotka saivat hahmot tuntumaan moniulotteisilta ja inhimillisiltä. Näin monia kerroksia ei voi olla ihan helppo mahduttaa pienoisromaaniin.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu, mielikuvilla ja vihjauksilla leikittelevä pienoisromaani Isasta, tytöstä joka ei koe sanoja omakseen, mutta nähdyksi tulemisen pakossaan päätyy tilanteeseen, jossa Isa jää koukkuun vanhempien miesten himokkaisiin katseisiin ja mustelmia jättäviin kosketuksiin. Isan tarinan rinnalla kulki tämän äidin, Hannelen kertomus hämmennyksestä, yksinäisyydestä ja surusta. Tykkäsin!

[Janne Typpi · Rating 3 out of 5]

Traaginen tarina nuoresta Isasta. Hän on ollut rikkinäisen perheen outo lapsi, josta on aina oltu huolissaan, mutta jota kukaan ei ole ikinä kunnolla ymmärtänyt. Isa ei puhu.
Helmi Kekkonen kirjoitti kaksi vuotta myöhemmin loistavan Vieraat, mutta Suojattoman 160 sivussa jää liian moni langanpätkä irralleen.

[Marias · Rating 4 out of 5]

herkkä, monitasoinen kirja. Kaksi tarinaa rinnakkain, äiti ja Isa.

[Kirsi · Rating 1 out of 5]

Luettu, mutta ei ollut kyllä miun juttu. Ei avautunu. Ja liian kuvailevaa tekstiä miun makuun.