Kaikella kunnioituksella : Irtiottoja vanhempien vallasta

by Katriina Järvinen

Vanhempiaan ei voi valita, sanotaan. Joskus kuitenkin houkuttaisi. Omat arvot ja elämänvalinnat voivat olla ristiriidassa vanhempien näkemysten kanssa, vanhempi haluaa hallita aikuisen lapsen elämää tai heittäytyy itse pahaa oloaan muihin purkavaksi lapseksi.

Välit ovat koetuksella tai ne voivat katketa kokonaan. Katriina Järvinen tarkastelee teoksessaan aikuisten lasten ja vanhempien suhteen kipukohtia. Vaatimus vanhempien kunnioittamisesta elää kulttuurissamme voimakkaana, mutta entä, kun omat ja vanhempien arvot törmäävät tai kun kunnioituksen sijaan on valittava oma hyvinvointi?

Mahtuuko keskustelu kunnioituksen piiriin? Ennemminkö sittenkin laiha sopu kuin välien katkeaminen? Puhutteleva teos nostaa esiin vaietun aiheen ja haastaa pohtimaan vanhemmuutta, yksilön vastuuta ja vapautta sekä perheyhteyden ja juurien merkitystä aikanamme.

Genres: Nonfiction, Psychology, Audiobook, Self Help, Finnish Literature

190 pages, Paperback

First published January 1, 2014

About the author

Katriina Järvinen on psykoterapeutti, sosiaalipsykologi, kulttuuriantropologi ja kouluttaja. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa draamaa, Tukholman yliopistossa monikulttuurisuutta, suorittanut tutkinnot (FM, VTL) sekä aineenopettajan ja erityistason psykoterapeutin pätevyydet Helsingin yliopistossa. Päätyökseen hän ilmoittaa kirjoittavansa kirjoja yhteiskunnan, kulttuurin ja psykologian alueilta. Järvinen opettaa myös sosiaalipsykologiaa avoimessa yliopistossa ja kiertää luennoimassa monenlaisista aiheista.

Järvisen tie on kulkenut tamperelaisesta fundamentalistiuskovaisesta työläisperheestä Tukholman siirtolaislähiö Rinkebyn kautta Helsinkiin. Hän on eronnut, nyttemmin avoliitossa ja kahden aikuisen tyttären äiti. Oman elämänsä solmut hän kertoo purkaneensa pitkässä psykodynaamisessa terapiassa. Hän on kiinnostunut ulkopuolisuudesta, erilaisuudesta ja marginaalisuudesta. Hän kannattaa rauhanomaista vastarintaa yhteiskunnan normeja vastaan sekä arvostaa mielikuvitusta ja huumoria. Kärsimykset eivät välttämättä jalosta, mutta ne voi kääntää voimavaraksi.

Reviews

[Helena · Rating 4 out of 5]

Tärkeä aihe ja paljon ajattelemisen aihetta, mutta minua häiritsi kirjan rakenne, jossa sekaisin omaelämänkerrallista ainesta, toisten haastatteluja, kirjallisuuspoimintoja ja kirjoittajan näkökulmaa terapeuttina - olisin tykännyt lukea kirjaa joko henkilökohtaisena tarinana tai sitten tietokirjana. Paljon hyviä kirjavinkkejä!

[Samu · Rating 2 out of 5]

Todella tärkeä aihe, mutta jotenkin kummallinen toteutus. Kirja on täynnä erinäköisten julkisuuden henkilöiden, kirjailijoiden ja muiden random ihmisten elämänkertomusten pätkiä liittyen heidän huonoihin suhteisiinsa bio-vanhempien kanssa. Ainoastaan kirjoittajan omasta elämästä tulee edes jotenkin selkeä kuva. Teksti on sekavaa ja vaikka ajoittain sieltä nousee myös todella hyviä pointteja, on niitä hieman vaikea seurata asiasta toiseen. Teoksessa huonot vanhempi-lapsi suhteet selitetään täysin yhteisöllisyydellä ja yhteisökulttuurilla. Yhtälö on mustavalkoinen: yhteisö = paha, yksilö = hyvä. Ei ehkä minulle tämä kirja vaikka aihe onkin suoraan elävästä elämästä.

[Jaakko · Rating 4 out of 5]

Katkeruus, viha ja muut negatiiviset tunteet ovat asianmukaisia reaktioita väkivaltaan ja kaltoinkohteluun. Näiden tunteiden kieltäminen on normatiivisesta näkökulmasta kummallista. Milloin vihaa ja katkeruutta tulee kokea, jos ei edes silloin kun vanhemmat vaativat kunnioitusta epäoikeudenmukaisesti väkivallan avulla?

Anteeksi antamisen vaatimus on vastuun siirtämistä uhrille. Kaltoinkohtelija pakenee omien tekojensa kohtaamista yleisen 'ei kukaan ole täydellinen vanhempi' -lausahduksen taakse.

[Annamanna · Rating 4 out of 5]

Katriina Järvinen kirjoittaa tärkeistä aiheista, tämäkin meni ahmimalla. Poikii lisälukemistoksi ainakin Felicia Feltdin Näkymättömän tyttären.

[Mika Auramo · Rating 1 out of 5]

Katriina Järvinen kirjoitti omakohtaisen osin tietokirjan tapaisen opuksen, kuinka päästä irti vanhempien vallasta. Kirja ajautuu aika lailla omien traumojen niputtamiseksi yksiin kansiin ja vielä aika epätasaisesti sekoittaen muutaman kirjailijan kommentteja, kirjallisuusesimerkkejä ja omien potilaiden tapauskuvauksia. Vaikka kirjailija on entinen harrastelijanäyttelijä ja nykyinen psykoterapeutti, joka kamppaili aikansa uskonnon ja vanhempien varjosta valoon ponnistaen, sen syvällisempää psykologista tai psykoanalyyttistä näkökulmaa heikonlaisesti jäsennellystä teoksesta ei kannata odottaa.

Kirja on ryhmitelty noin kymmenkuntaan lukuun ja ne puolestaan sivun tai muutaman mittaisiin alalukuihin, joissa on niitä kirjallisuusreferaatteja, lähdeviitteitä ja omaa kamppailua kohti eheytymistä. Omien potilaiden tarinoista saa ikään kuin taustatukea, miten päästä irti uskonnollisten vanhempien aivopesusta, sukujen patologioista, sukupolvien välisestä kuilusta, miten kissa tempaistaan pöydälle, irtaudutaan lapsuuden moraalikasvatuksesta ja vanhempien tietämättömyydestä kasvatuksen suhteen. Varsinkin huonoa vanhemmuutta pohdiskellaan, ja yllättävää kyllä Alice Miller yhden potilaan kera käy esimerkistä, miten psykoanalyysi toimiikin päinvastoin kuin luullaan: psykoanalyysi pikemminkin estää kuin edistää lapsuudenaikaisten traumojen kohtaamista tunnetasolla. Se esimerkkitapaus antaa vanhempiensa vaipua hautaan tekemiensä virheiden takia: välit vaan poikki ja tuskin hautajaisiinkaan vaivaudutaan.

Teatteriharrastusta ja opiskeluja ja yhden illan suhteita maustetaan kirjallisuusesimerkein, jotka jäävät lähinnä pinnallisen referoinnin tasolle, vaikka hyllystä on löytynyt Turgenevia, Wuolijokea, Ibseniä, Strindbergiä ja Mazzarellaakin ja muutamaa muutakin. Nykykirjailijoista on haastateltu Juha Hurmetta ja Taija Tuomista. Ensin mainittu yhdistetään aasinsillalla Niskavuori-sarjaan ja jälkimmäinen sai kannustusta lukuharrastuksiin kotonaan. Sekin selvisi, että Taija pantiin henkseleistä roikkumaan sähkötolppaan, kun vanhemmat olivat heinähommissa...

[Mika · Rating 3 out of 5]

Kirjan keskimmäinen kolmannes vaikutti jotenkin etäännyttävältä. Alun omaelämäkerrallisuudesta siirryttiin siteeraamaan muiden kirjoittamia "perhe-elämäkertoja" ja avaamaan lyhyesti kirjailijan haastattelemien ihmisten tarinoita. Odotin enemmän, mutta tällaisenaankin ihan lukemisen, ja sitä kautta ajattelemisen arvoinen läpyskä. Lukuvinkkinä vien mukaani Juha Hurmeen Hullu-teoksen.

[Virva Lehto · Rating 5 out of 5]

Tämä on kolmas tämän kirjailijan kirja, jonka luin. Tämän kirjan perusteella voisin olla Katriina Järvisen fani. Mielestäni todella osuvia tekstejä, esimerkkejä ja haastatteluja. Toisaalta itsellä vaikea ymmärtää, että miksi vanhemmalle ei voi antaa anteeksi. Toki monesti vaikuttaa se tausta, jota kaikesta nyt ei ihan täydellisesti saanut selvää. Aihe kiinnostaa todella paljon, sillä ajattelen todellakin niin, että ihmisen taustalla on todella suuri merkitys kaikkeen toimintaan.

[Marias · Rating 2 out of 5]

Kirja ei ollut niin konkreettinen kuin odotin vaan pikemminkin muiden kokemuksista kertova.

[Marianna Saartio-Itkonen · Rating 3 out of 5]

Ehdottomasti tärkeä aihe ja tärkeä kirja. Hiukan epätasainen. Kirjailija sanoo alussa, että ei ole pyrkinyt tekemään katsausta keskimääräisistä suomalaisista vanhempi-lapsi-suhteen vaikeuksista, vaan on ottanut mukaan ihmisiä, jotka ovat kertoneet tarinansa kiinnostavasti. Monta kertomusta vanhempien sairaalloisen uskonnollisuuden aiheuttamasta tuhosta lapsen elämässä. Rinnalle olisi vielä voinut kuitenkin ottaa jonkin "tavallisemman" tarinan.

[Minna Pietiläinen · Rating 4 out of 5]

"Kova työnteko ja materia ovat olleet tärkeämpiä arvoja kuin läheisyys ja yhteys toisiin ihmisiin". Näin ainakin meillä ja näistä lähtökohdista on pitänyt itse lähteä rakentamaan toisenlaista elämää. Hyvä kirja ja hyviä kertomuksia. Ei näköjään kaikki muutkaan perheet ole olleet "normaaleja". Oli huojentavaa lukea muiden kokemuksista.