Puola on samaa maata

by Antti Blåfield, Erja-Outi Heino

Puola ja Suomi ovat lähellä toisiaan ja jakavat samaa historiaa. Ainakin kaksi kertaa Puolan onnettomuus on kääntynyt Suomen onneksi. Puolaan verrattuna Suomi on historian Hannu Hanhi, joka on onnekkaasti puikkelehtinut yhteiskunnalliseen vakauteen. Puola on kerta toisensa jälkeen päätynyt tragediaan, kansallinen eripura toistuvana kirouksenaan.

Lokakuussa 2023 Eurooppa ilahtui, kun puolalaiset äänestivät avoimen demokratian puolesta. Antoiko Puola esimerkin siitä, miten katkaista kansallismielisen populismin voittokulku?

Kirja on suomalainen tutustumismatka Puolaan. Se etsii jakautumisen juuria historiasta, piirtää kuvan polarisaatiosta tässä ajassa ja kysyy Puolan kokemukseen nojaten, miten sen voi välttää.

Genres: History

270 pages, Hardcover

Published January 15, 2025

Reviews

[Kimmo K · Rating 3 out of 5]

Oli mukava oppia paljon Puolan historiasta ja samalla kerrata koulussa opittuja Suomen historian suhteen. Sekin tuli selväksi, että millä lailla ainakin voi ajatella, että nämä kaksi valtiota ovat "samaa maata". Historiaosuudessa ehkä eniten ihmetystä herätti se, että kun monia Puolan merkkihenkilöitä - joista yllättävänkin monesta olin ainakin jotain kuullut - taustoitettiin ja heistä kerrottiin jos jonkinlaista, niin viimeisen puolivuosisadan historian hyvin merkittävästä hekilöstä, Lech Walesasta, oli tyyliin joku sivumennen heitetty maininta? Tämä kiukutti siksi, että olin aika nuori silloin, kun hän oli jatkuvasti uutisissa ja en kovin hyvin sisäistänyt, että mitä hän ensisijaisesti politiikallaan ajoi ja millainen henkilö noin muuten oli kyseessä. Sittemmin selvästi solidaarisuus on heitetty täydellisesti romukoppaan Puolassakin, joskin käsitys on, että jo hänen "solidaarisuus-liikkeensäkin" ajoi pikemmin solidaarisuuden alasajoa.

Loppupuolella mentiin sitten niin kamalaan uusliberalisti-aivopierentään, että alkaa tuo kolme tähteä tuntua jo kovin armeliaalta. Kun pahiten karvat pystyyn nostavat harhaanjohtamistermit "oikeusvaltio" ja "vastuullinen talouspolittiikka" alkavat lennellä joka sivulla, niin voi olla varma, että kirjoittaja ei ole vähääkään kiinnostunut mistään yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.
(Tämä Blåfield tiettävästi onkin jonkin "paroonin" jälkikasvua. ) Sitten kirjoittaja(t) on ihmettelevinään kovasti niin Puolan kuin Suomenkin yhteiskunnallista polarisaatioita. Sitten jopa kymmenkunta puolalaista nimetöntä(?) eri alojen asiantuntijaa ovat kaikki olevinaan tai oikeasti ymmärtämättä, mistä tuo polarisaatio oikeasti johtuu. Se johtuu yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja se korjaantuu loputtoman epäoikeudenmukaisuuden poistamalla. Mutta "oikeusvaltiossa" oikeutta saa vain rikkaat ja muut onnekkaat, ja niiden joiden ehdottomasti pitäisi asiat korjata, aika menee siihen että ahnehtivat ahnehtimistaan sekä räkivät kaikin mahdollisin tavoin huonompiosaisten päälle. Ja koska kaikki vasemmiston johtohahmotkin ovat myyneet itsensä, niin mitään toivoa ei ole.

Molemmat valtiot on siis ajettu itse itsensä etuoikeutetuiksi keplotelleiden heittiöiden takia karille. Ja molemmat ovat hirvittävän huonosti junailleet ulkopolitiikkaansa viime aikoina. Kohta ollaan varmaan juu samaa maata kirjaimellisesti... ja kumarretaan "tsaari" Putinille, valloittajallemme.