Valhe ilman sanoja on sykähdyttävä nuortenromaani, jossa totuus ja rakkaus kamppailevat valheita ja välinpitämättömyyttä vastaan.
Teini-ikäiset Kipinä ja Ania kuuluvat kapinallisiin, jotka vastustavat Airepoliksen suljetun kaupunkivaltion totalitaarista hallitusta. He piilottelevat vastarinnan tukikohdassa ja pelkäävät oman ja rakkaidensa hengen puolesta.
Kipinä on huolissaan isästään, joka raivostuu mitättömistä asioista ja salailee jotain. Mistä on kyse isän oudossa öisessä puhelussa? Ania puolestaan on pettänyt äitinsä, joka on Airepoliksen ylin johtaja. Suostuuko vastarinta pitämään hänet turvassa?
Kun nuoret joutuvat eroon muista vastarintalaisista, he joutuvat vaikeiden päätösten eteen. Pikkuhiljaa heille alkaa paljastua valtavia valheita, joiden varaan Airepoliksen valtio on rakennettu.
Vahvatunnelmainen nuortenkirjatrilogia saa päätöksensä, kun Kipinä ja kumppanit nousevat Airepolista vastaan viimeisen kerran.
Olen vuonna 1992 syntynyt nuortenkirjailija ja opettaja.
Esikoisromaanini Kaupunki ilman koteja ilmestyi maalikuussa 2023. Se aloitti Airepolis-trilogian, jonka toinen osa Huone ilman ovea ilmestyi helmikuussa 2024. Sarjan kolmas ja viimeinen osa Valhe ilman sanoja ilmestyy maaliskuussa 2025.
Koulutukseltani olen filosofian maisteri, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Opetan tällä hetkellä suomea toisena kielenä nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille. Tavoitteenani on kirjoittaa jännittäviä, viihdyttäviä ja ajankohtaisia tarinoita, jotka koskettavat. Spekulatiivinen fiktio ja nuorille kirjoittaminen ovat erityisen lähellä sydäntäni.
Tässä säilyi mukavasti sama tahti ja jonkinlainen raikkaus kuin kahdessa edellisessäkin osassa. Vähän karsastin koko sarjassa niitä jumalajuttuja, mutta onneksi eivät nousseet keskeiseksi tarinassa. Kokonaisuutena oikein toimiva ja laadukas nuortentrilogia.
Tatina tuntu käynnistyvän tosi hitaasti ja kirjan keskelläkin oli vähän tylsiä kohtia. Loppu oli kuitenkin hyvä ja lopun juonenkäänteet toimivia.
Kirjan suurin heikkous omasta mielestä on se, että, toisin kuin edellisissä kirjoissa, päähenkilöt ovat suuren osan tarinasta vanhempiensa kanssa, ja vanhemmat rajoittavat liikaa lastensa osallistumista (toki realistista mutta kirjassa tylsää). Tästä johtuen iso osa tapahtumista tapahtuu jossain lukijalta piilossa ja lukija saa kuulla niistä vasta jälkikäteen.
Kirjaan tuotiin kolmas näkökulmahahmo, mutta en missään vaiheessa kokenut, että uusi näkökulmahahmo tarjoaisi tarinalle jotakin uutta. Kaikki, mitä kolmas näkökulmahahmo sai tietää ensimmäisenä, paljastettiin tarpeeksi pian muillekin näkökulmahahmoille.
Kaikesta huolimatta ihan toimiva ratkaisu trilogialle