Suomen ykkösfilosofi kertoo, kuinka tulla onnelliseksi
Haluatko löytää onnen? Lopeta sen etsiminen! Tutkimusten mukaan jatkuva onnellisuuden tavoittelu tekee tyytyväisyydestä mahdotonta. Onnellisia ihmisiä yhdistää kyky hyväksyä elämä sellaisenaan, luopua ulkoisten odotusten täyttämisestä ja tavoitella ohimenevän tyydytyksen sijaan itselle tärkeitä asioita.
Filosofi Frank Martela osoittaa, että onnessa ei ole kyse saavutuksista tai tunnetiloista vaan oikeanlaisesta elämänasenteesta. Uusinta tutkimustietoa ja mieleenpainuvia kertomuksia yhdistelevä kirja tarjoaa oivalluksia, itseymmärrystä ja rohkaisua kohti tyytyväistä mutta energistä, ennen kaikkea omannäköistä elämää.
Frank Martela, PhD, is a philosopher and researcher of psychology specializing in the question of meaning in life. His articles have appeared in Scientific American Mind and Salon and his work has been featured on Quartz and on the BBC. He has spoken to more than one hundred audiences worldwide, with invited lectures in universities on four continents, including Stanford University and Harvard University. He's been interviewed by the New York Times, Fitness, Vice News, and Monocle Observer among others. He is based at Aalto University in Helsinki.
Frank is a cross-disciplinary researcher with PhDs in both philosophy (University of Helsinki) and organizational research (Aalto University). His research has been published in numerous academic journals within psychology (Journal of Personality, Journal of Positive Psychology, Journal of Happiness Studies, Review of General Psychology), philosophy (Metaphilosophy, Southern Journal of Philosophy), and organizational research (Organization Studies, Journal of Organization Design).
Despite sounding like an academic geek, Frank is a father to three lovely children (currently 8, 5, and 3 years old), an amateur-level soccer player, and generally quite a decent guy to hang out with, who is able to communicate his message with a gusto and without academic jargon.
Pidän kirjan perusajatuksesta: onni ei löydy tavoittelemalla, vaan elämällä merkityksellistä elämää – arvojen mukaan, yhteydessä toisiin, hyödyllisenä. Silti lukukokemus jäi keskinkertaiseksi, ehkä osin siksi että kuuntelin sen äänikirjana - formaatti, joka ei itselleni koskaan tuo esiin kaikkea yhtä selkeästi kuin painettu versio.
Martela kirjoittaa viisaasti, mutta esseemäinen tyyli vei mukanaan sen verran, että käytännön opastus tuntui hukkuvan keittiöfilosofian sekaan. Tärkeä kysymys siis asetettiin pöydälle, mutta vastaus jäi omaan makuuni liian hajanaiseksi. Kirja herättää kyllä ajatuksia – mutta ei ehkä jää käyttöön.
Mitä opin tästä? Kun paska osuu tuulilasiin, pyyhi se pois tuulilasista ja jatkaa elämää. Nauti prosessista. Tee itsellesi mielekkäitä asioita. Sinänsä itsestään selviä asioita, mutta ihan hyvä joskus muistuttaa itseään näistä.
Hyvää filosofian popularisointia ja useampi oivaltava ajatus - ehkä nyt Martelan henkilökohtaiset oivallukset korostuivat liiaksi suhteessa tutkimustulosten vakuuttavaan esittelyyn ja/tai keinoihin saattaa tutkittua tietoa omassa elämässä toteutukseen.
Itseäni yllätti myös tieto siitä, että monet oikeasti ajattelevat menestyksen tuovan onnea - itselle menestys kun on ennemmin jotain, jolla parhaimmillaan saa merkityksellisyyden kokemusta stressin lisäksi.
Kirja oli minulle melkoinen pettymys. Elämän tarkoitus -teoksesta pidin ja odotin jotain vastaavaa. Tämä olikin sinäpassiivissa kirjoitettu self help -opas. Mukana oli tietty filosofiaa ja viittauksia lukuisiin filosofeihin ja erilaisiin tutkimuksiin mutta ikäväkseni en saanut kirjasta kunnolla otetta.
Parhaiten mieleeni jäivät Martelan omat tarinat interraililta, saunasta ja jotkin lapsiin liittyvät jutut. Myös riippuvasta ja vakaasta itsetunnosta oli kiinnostavaa asiaa, samoin itsensä rakastamisen tärkeydestä. "Jos et rakasta itseäsi nyt, et rakasta itseäsi Lamborghinissakaan."
Olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä kyseisen genren kirjoja. Viime vuosina vähemmän mutta huomaan tarttuvani jollain tavalla puhutteleviin kirjoihin kun jokin murrosvaihe on käynnissä elämässä (kuten nyt). Pidin tästä yllättävän paljon. Tarjosiko se jotain uutta? Ei ja kyllä. Yllättävää kyllä, herkistyin kirjan ääressä muutaman kerran. Erityisesti kun viitattiin sota-aikaan ja sen vaikutuksiin yksittäisiin ihmisiin ja suomalaisiin kansakuntana. Tunne historiasi. Silloin opit tuntemaan itsesi, perheesi ja kulttuurisi. Miksi me olemme tällaisia?
Oli jotenkin lohdullista viipyä kirjan äärellä. Pohtia sitä kuinka onnekkaita me todella olemme asuessamme Suomessa. Hyväksyä se, että toisilla on yksinkertaisesti paremmat lähtökohdat elämään kuin toisilla mutta se ei ole meidän vikamme. Eikä me kilpailla toisiamme vastaan vaan todella se elämän merkityksellisyys ja ”onni” lähtee meistä itsestämme. Ei mitään toksista menestyshömppää. Nojoo hyvä kirja. Ei kaikille mutta tässä elämäntilanteessa antoi voimaa hyväksyä tosiasiat ja tehdä niille asioille jotain mihin voin vaikuttaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Martelan paras teos tähän asti. Tarpeeksi henkilökohtainen, että opetukset ottaa tosissaan, mutta myös tarpeeksi yleinen ja tieteellinen, jotta teoria toimii täydellisesti kokemusten tukena.
Itkin, kun Martela kirjoitti niin koskettavasti omien lastensa kasvusta ja vaikutuin, kun Stoalaisia filosofeja sovellettiin suomalaisiin. Harvoin lukee näin onnistunutta lopputulosta. Luin BookBeatista, mutta hain Suomalaisesta kirjan palatakseni siihen vielä monta kertaa uudelleen.
En tarttunut kirjaan minkäänlaisen onnellisuustavoittelun takia vaan olin pitänyt Martelan Valonöörit-kirjasta ja hänen kirjoitustavastaan. Ainakin sopivina annoksina kuunneltuna - erinomainen lukija, muuten - tämä toimi muistuttaen monista sinänsä itsestäänkin selvistä hyvistä asioista. Martela kirjoittaa selkeästi ja hyvin, ehkä ainoa moite voisi olla tietty toisteisuus, jota lienee vaikea välttää tämän tyyppisessä kirjallisuudessa.
Pidän Martelan kirjoista ja ajatuksista valtavasti, mutta tämä ei iskenyt. Osittain siksi, ettei tarjonnut uutta informaatiota ja osin siksi, että muutama asia veti vastakarvaan. Oma pää tulkitsee muutamat ohjeet niin, miten niitä ei varmasti ollut tarkoitettu.
Hyviä muistutuksia kuitenkin siitä, mikä todella on tärkeää.