Suomen ykkösfilosofi kertoo, kuinka tulla onnelliseksi
Haluatko löytää onnen? Lopeta sen etsiminen! Tutkimusten mukaan jatkuva onnellisuuden tavoittelu tekee tyytyväisyydestä mahdotonta. Onnellisia ihmisiä yhdistää kyky hyväksyä elämä sellaisenaan, luopua ulkoisten odotusten täyttämisestä ja tavoitella ohimenevän tyydytyksen sijaan itselle tärkeitä asioita.
Filosofi Frank Martela osoittaa, että onnessa ei ole kyse saavutuksista tai tunnetiloista vaan oikeanlaisesta elämänasenteesta. Uusinta tutkimustietoa ja mieleenpainuvia kertomuksia yhdistelevä kirja tarjoaa oivalluksia, itseymmärrystä ja rohkaisua kohti tyytyväistä mutta energistä, ennen kaikkea omannäköistä elämää.
Frank Martela, PhD, is a philosopher and researcher of psychology specializing in the question of meaning in life. His articles have appeared in Scientific American Mind and Salon and his work has been featured on Quartz and on the BBC. He has spoken to more than one hundred audiences worldwide, with invited lectures in universities on four continents, including Stanford University and Harvard University. He's been interviewed by the New York Times, Fitness, Vice News, and Monocle Observer among others. He is based at Aalto University in Helsinki.
Frank is a cross-disciplinary researcher with PhDs in both philosophy (University of Helsinki) and organizational research (Aalto University). His research has been published in numerous academic journals within psychology (Journal of Personality, Journal of Positive Psychology, Journal of Happiness Studies, Review of General Psychology), philosophy (Metaphilosophy, Southern Journal of Philosophy), and organizational research (Organization Studies, Journal of Organization Design).
Despite sounding like an academic geek, Frank is a father to three lovely children (currently 8, 5, and 3 years old), an amateur-level soccer player, and generally quite a decent guy to hang out with, who is able to communicate his message with a gusto and without academic jargon.
Pidän kirjan perusajatuksesta: onni ei löydy tavoittelemalla, vaan elämällä merkityksellistä elämää – arvojen mukaan, yhteydessä toisiin, hyödyllisenä. Silti lukukokemus jäi keskinkertaiseksi, ehkä osin siksi että kuuntelin sen äänikirjana - formaatti, joka ei itselleni koskaan tuo esiin kaikkea yhtä selkeästi kuin painettu versio.
Martela kirjoittaa viisaasti, mutta esseemäinen tyyli vei mukanaan sen verran, että käytännön opastus tuntui hukkuvan keittiöfilosofian sekaan. Tärkeä kysymys siis asetettiin pöydälle, mutta vastaus jäi omaan makuuni liian hajanaiseksi. Kirja herättää kyllä ajatuksia – mutta ei ehkä jää käyttöön.
Mitä opin tästä? Kun paska osuu tuulilasiin, pyyhi se pois tuulilasista ja jatkaa elämää. Nauti prosessista. Tee itsellesi mielekkäitä asioita. Sinänsä itsestään selviä asioita, mutta ihan hyvä joskus muistuttaa itseään näistä.
Noo kyllähän tätä tiskatessa kuuntelee mut eipä nämä setämiehen puheet veteraaneista ja urheilun kultamitaleista hirveesti mitään uutta ajateltavaa anna. Itsestäänselvyyksiä ja keittiöfilosofiaa. Hieman papahtava energia. Sinänsä hyvä tietysti muistutella ihmisiä et tämmöstä tää elämä nyt on, ei tässä mitään loppuhuipennusta oo tulossa. Tee asioita jotka tekee sut onnelliseksi ja elä arvojesi mukaisesti. Esim. mä juon tätä nykyä iltaisin usein kuumaa oboy-kaakaota koska se on hyvää ja tuo turvallisen tunteen täällä vieraalla maalla (tunne peräisin varmaan lapsuudesta). Frank ois varmasti tyytyväinen!
Kirja oli minulle melkoinen pettymys. Elämän tarkoitus -teoksesta pidin ja odotin jotain vastaavaa. Tämä olikin sinäpassiivissa kirjoitettu self help -opas. Mukana oli tietty filosofiaa ja viittauksia lukuisiin filosofeihin ja erilaisiin tutkimuksiin mutta ikäväkseni en saanut kirjasta kunnolla otetta.
Parhaiten mieleeni jäivät Martelan omat tarinat interraililta, saunasta ja jotkin lapsiin liittyvät jutut. Myös riippuvasta ja vakaasta itsetunnosta oli kiinnostavaa asiaa, samoin itsensä rakastamisen tärkeydestä. "Jos et rakasta itseäsi nyt, et rakasta itseäsi Lamborghinissakaan."
Vuoden 11. kirjani on sen tekijänsä mukaan tieteeseen pohjautuva itsetutkiskeluopas. Erotuksena ns. itseapukirjoista. Filosofi, tietokirjailija ja apulaisprofessori Frank Martela on kirjoittanut kirjan epätyypillisistä elämänohjeista nykyihmisille.
”Tämä kirja ei muuta elämääsi. Mutta voit muuttaa elämääsi tämän kirjan avulla.”
Martela toki myös viisaana sanoo, että oman ajattelun ja käyttäytymisen muuttaminen vaatii harjoittelua ja kovaa työtä. Mutta vähän kerrallaan. Itse asia parissa muussa lukemassani stoalaisuuteen liittyvässä kirjassa on ollut jopa harjoitusohjelmia.
Kirjan keskeinen sanoma on: ”Hyväksy menneisyys. Paranna tulevaisuutta. Nauti nykyhetkestä.”
Kirjassa on paljon hyviä käytännön esimerkkejä sekä Martelan että muiden elämistä.
”Sen, että hyväksyy nykyisen elämänsä, ei tarvitse tarkoittaa, että tyytyy siihen.”
Martela vinkkaa olemaan tavoittelematta onnea ja menestystä, sillä ne pakenevat tavoittelijaansa. Onnea ja menestys ovat hyvän elämisen sivutuotteita.
Stoalaisuuteen aiemmin tutustuneena huomasin, että todella monet tämänkin kirjan ajatukset perustuvat stoalaisuuteen – minkä Martela toki kertookin.
On tässä toki monia hyviä ajatuksia. Alla jokunen, mutta ei todellakaan läheskään kaikkia.
”Haasta maailmankuvasi.”
Ehdollistettu maun välttäminen. Tämän olen kokenut itsekin muutama kerran; esim. eräällä reissulla sairastuin kovaan vatsatautiin ja juuri sitä ennen söin Wieninleikettä. En voinut vuosiin syödä tuota leikettä, koska se yhdistyi pahoinvointiin.
”Pikemminkin kuin positiivisina ja negatiivisina tunteina, tunteita kannattaa ajatella hyödyllisinä tai haitallisina.” (Martela kyllä hyvin perehdyttää lukijansa siihen, mikä ero tällä ajattelutavalla on).
”Hyväksy oma taustasi.”
”Et ansaitse omaa menestystäsi. Jos kasvoit ensimmäiset kahdeksantoista elinvuottasi susien kasvattamana ilman minkäänlaista ihmiskontaktia, jos kukaan ei opettanut sinua puhumaan tai ajattelemaan vaan omaksuit nämä taidot itse ja jos et koskaan nauttinut turvallisuudesta, jonka vakaa valtio poliisivoimineen ja armeijoineen voi suoda, niin onneksi olkoon – olet historian ensimmäinen oman onnensa seppä.”
”Ei ole väärää tapaa elää.”
”On olemassa varsin simppeli sääntö tunnistaa mielekkäitä elämän tarkoituksia: sen sijaan, että keskittyisit itseesi, keskity johonkin itseäsi suurempaan.”
”Ole tyytyväinen nykyiseen samalla kuin kilvoittelet tehdäksesi maailmasta paremman.”
”Älä ota elämää liian vakavasti. Älä ota elämää liian kevyesti.”
Tämänkin kirjan voisi hommata omaan käsikirjastoon useampaa lukukertaa varten. Hyllyyn stoalaisten kirjojen viereen.
Yhtenä isona miinuksena sivun 33 kliseiden klisee. Mikä? No se selviää kirjan lukemalla.
Minulle tässä oli siis paljon tuttuja ajatuksia juurikin stoalaisuudesta, joten arvioksi heikko nelonen.
Voin suositella tätä kirjaa ihan kaikille.
Arvio: 3,6/5 Frank Martela: Älä etsi onnea. Epätyypillisiä elämänohjeita nykyihmiselle. 2025. Sivuja kirjassa 186, joten vuoden kokonaissivumäärä on nyt 2 515 sivua.
Frank Martela on kirjoittanut helposti luettavan elämäntaito-oppaan, jonka lähtökohtana on hyvin buddhalainen ajatus siitä, että haluaminen johtaa kärsimykseen. Erityisesti tavoitteen jahtaaminen vain tavoitteen vuoksi, meidän länsimaisen yhteiskunnan mallimme, jossa tavoitteet vielä otetaan ulkoa eikä itsestä, on melko varma tie tyytymättömyyteen.
Ratkaisuksi hyvään elämään Martela tarjoaa kilvoittelua. Se on hyvään pyrkimistä ilman voittamisen tavoittelua verenmaku suussa, ei siis kilpailua. Menneisyyteenkään, lapsuudesta alkaen, ei pidä jäädä vellomaan. Se mikä on tapahtunut on tapahtunut, eikä siihen enää voi vaikuttaa. Siis nenä kohti tulevaisuutta ja eteenpäin!
Kirja oli lukukokemuksena mielenkiintoinen, kun aina välillä tunsi lukevansa eatpraylove-tyyppisiä sisustusfraaseja yksi toisensa perään niin että pieni oksennus nousi suuhun, mutta sitten yhtäkkiä saikin jostain hyvästä ja pysäyttävästä ajatuksesta kiinni. Ja Martelan tapa kirjoittaa on tosiaan niin sujuvaa luettavaa, että nämä vaihtumat tulivat aivan yllättäen eteen tekstin edetessä.
Hyvää filosofian popularisointia ja useampi oivaltava ajatus - ehkä nyt Martelan henkilökohtaiset oivallukset korostuivat liiaksi suhteessa tutkimustulosten vakuuttavaan esittelyyn ja/tai keinoihin saattaa tutkittua tietoa omassa elämässä toteutukseen.
Itseäni yllätti myös tieto siitä, että monet oikeasti ajattelevat menestyksen tuovan onnea - itselle menestys kun on ennemmin jotain, jolla parhaimmillaan saa merkityksellisyyden kokemusta stressin lisäksi.
Olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä kyseisen genren kirjoja. Viime vuosina vähemmän mutta huomaan tarttuvani jollain tavalla puhutteleviin kirjoihin kun jokin murrosvaihe on käynnissä elämässä (kuten nyt). Pidin tästä yllättävän paljon. Tarjosiko se jotain uutta? Ei ja kyllä. Yllättävää kyllä, herkistyin kirjan ääressä muutaman kerran. Erityisesti kun viitattiin sota-aikaan ja sen vaikutuksiin yksittäisiin ihmisiin ja suomalaisiin kansakuntana. Tunne historiasi. Silloin opit tuntemaan itsesi, perheesi ja kulttuurisi. Miksi me olemme tällaisia?
Oli jotenkin lohdullista viipyä kirjan äärellä. Pohtia sitä kuinka onnekkaita me todella olemme asuessamme Suomessa. Hyväksyä se, että toisilla on yksinkertaisesti paremmat lähtökohdat elämään kuin toisilla mutta se ei ole meidän vikamme. Eikä me kilpailla toisiamme vastaan vaan todella se elämän merkityksellisyys ja ”onni” lähtee meistä itsestämme. Ei mitään toksista menestyshömppää. Nojoo hyvä kirja. Ei kaikille mutta tässä elämäntilanteessa antoi voimaa hyväksyä tosiasiat ja tehdä niille asioille jotain mihin voin vaikuttaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Martelan paras teos tähän asti. Tarpeeksi henkilökohtainen, että opetukset ottaa tosissaan, mutta myös tarpeeksi yleinen ja tieteellinen, jotta teoria toimii täydellisesti kokemusten tukena.
Itkin, kun Martela kirjoitti niin koskettavasti omien lastensa kasvusta ja vaikutuin, kun Stoalaisia filosofeja sovellettiin suomalaisiin. Harvoin lukee näin onnistunutta lopputulosta. Luin BookBeatista, mutta hain Suomalaisesta kirjan palatakseni siihen vielä monta kertaa uudelleen.
En tarttunut kirjaan minkäänlaisen onnellisuustavoittelun takia vaan olin pitänyt Martelan Valonöörit-kirjasta ja hänen kirjoitustavastaan. Ainakin sopivina annoksina kuunneltuna - erinomainen lukija, muuten - tämä toimi muistuttaen monista sinänsä itsestäänkin selvistä hyvistä asioista. Martela kirjoittaa selkeästi ja hyvin, ehkä ainoa moite voisi olla tietty toisteisuus, jota lienee vaikea välttää tämän tyyppisessä kirjallisuudessa.
Pidän Martelan kirjoista ja ajatuksista valtavasti, mutta tämä ei iskenyt. Osittain siksi, ettei tarjonnut uutta informaatiota ja osin siksi, että muutama asia veti vastakarvaan. Oma pää tulkitsee muutamat ohjeet niin, miten niitä ei varmasti ollut tarkoitettu.
Hyviä muistutuksia kuitenkin siitä, mikä todella on tärkeää.
hyviä muistutuksia ja viisaita pohdintoja, jotka valitettavan usein ainakin multa unohtuu kiireen, suorituskeskeisyyden ja kaiken typerän pinnallisuuden keskellä. pari eksistentiaalista kriisiä myös sain kokea.