Aseman nainen

by Heini Kilpamäki

Ravisuttava läpileikkaus asunnottomuudesta ja kodittomuudesta 2020-luvun Suomessa.

"Viisikymppinen Sari on asunut Helsingin rautatieasemalla 12 vuotta - Nyt hän kertoo, kuinka hieno asunto ja työpaikka vaihtuivat pesuihin julkisessa vessassa" -Apu

Viisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on voinut nähdä työntämässä kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään ja paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään ja silmälasejaan. Sari kuljettaa mukanaan satojen elokuvien kokoelmaansa, ja hän rahaa saadessaan yöpyy hotelleissa. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä.

Kirjassa kuullaan Sarin ja hänen yhteisönsä kautta, miten Suomessa voi tippua kaikkien turvaverkkojen läpi ja menettää uskonsa yhteiskuntaan. Mistä ihmisarvo ja koti rakentuvat?

Jos Sari saisi itse päättää, Quentin Tarantino saisi ohjata hänestä elokuvan. Se sisältäisi hänen mukaansa seikkailuja, väkivaltaa ja suuria tunteita – mystisiä aineksia unohtamatta.

Genres: Nonfiction, Biography, Finnish Literature

310 pages, Paperback

Published February 18, 2025

Reviews

[Janica · Rating 5 out of 5]

4,5 tähteä.

Törmäsin Sariin päivittäin steissillä, kun vielä kävin keskustassa koulussa ja töissä. Muistan just monesti pohtineeni, mitä kaikkea tuo nainen mahtaa kantaa mukanaan. No nytpähän se selvisi: mm. DVD-ja CD-levyjä.

Mun mielestä Kilpamäki onnistui kirjoittamaan todella hyvän ja kattavan kertomuksen Sarista ja hänen elämästään. Arvostin myös sitä, että Sarista kertoivat kokemuksiaan myös hänen elämässään olevat ja olleet ihmiset. Se toi kirjaan moniulotteisuutta ja inhimillisyyttä. Sari on selkeästi todella lämmin ja lempeä, mutta kuitenkin vahvan tahdon ja auktoriteetin nainen, joka ei tarvittaessa keinoja kaihda. Vertasin tätä jonkun verran tässä kirjassakin mainittuun Sonja Saarikosken Naisvankeihin, jossa kirjailija suhtautui mielestäni henkilöihin ehkä vähän turhan naiivisti, ja tuntui lähinnä vain kirjoittavan juuri sen, mitä kirjassa esiintyneet hahmot itse päättivät kertoa. Kilpamäki suhtautui sopivan kriittisesti asioihin, vaikkakin Sari itsessään kertoi itsestään ja toiminnastaan aika avoimesti ja välillä jopa epäimartelevasti.

Asunnottomuustyön asiantuntijoiden haastattelut olivat myös yhtä lailla mielenkiintoista luettavaa, ja koen että tämä maailma avautui mulle taas hieman paremmin. On tosi tärkeetä tiedostaa se, että pelkkä asunto (eli seinät ja katto) ei riitä, vaan ihmisen on pystyttävä tuntemaan tila turvaksi ja kodikseen, jotta voisi oppia pitämään siitä huolta muiden itsenäisyystaitojen ohella. On siis todella ymmärrettävää, että moni koditon päätyykin takaisin kadulle niihin samoihin kuvioihin - ehkä jotkut asiat siellä kadulla voivat tuoda sitä tiettyä turvaa. Sari selkeästi kokee steissillä tiettyä turvaa ja tärkeyden tunnetta. Toivoisin hänelle silti paljon muutakin.

Kappaleet asunnottomuuden historiasta sekä Ilkka ja Vappu Taipaleesta olivat musta aika irrelevantteja ja vähän kaukaa haettuja just tähän kokonaisuuteen. Ymmärrän Kilpamäen toimittaja-ja opintotaustasta kumpuavan tarpeen saattaa yksittäinen tarina myös historialliseen kontekstiin, mutta mun mielestä aasinsilta oli tässä tapauksessa liian pitkä.

[Teresa Kuhta]

Todella mielenkiintoinen kirja, jossa asunnottomuutta ilmiönä tarkastellaan laajasti. Pidin siitä, että tässä oli kiintopisteenä Sarin kaltainen yksilö, jolla on selvästi hyvin värikäs, kiinnostava ja myös useita vastoinkäymisiä sisältävä elämäntarina. Nähdäkseni on paljon, mitä lukija voi Sarin tarinasta ja asunnottomuudesta ilmiönä oppia. Pisteet myös siitä, että Sarin ja muiden asunnottomien tarinoita kuvailtiin kunnioittavasti, moniulotteisesti mutta myös sopivan kriittisesti. Asunnottomien tarinoiden kertominen tai heistä puhuminen kunnioittavasti mediassa kun ei valitettavasti ole itsestäänselvyys.

Kirja antoi minulle arvokasta tietoa asunnottomuudesta. Ennen kirjan lukemista en olisi osannut vastata kunnolla kysymykseen siitä, miten ihminen päätyy asumaan kadulle Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Suomessa tehtyä työtä asunnottomuuden kitkemiseksi esim. Asunto ensin- ohjelmalla on kuitenkin kansainvälisestikin kehuttu ja sitä pidetään esimerkillisenä. Teos selkeytti kuitenkin minulle sitä, että Suomenkin palveluissa asunnottomille on edelleen suuresti parantamisen varaa ja nämä palvelut ovat monesti aivan liian yksipuolisia. Tämä on entistä varteen otettavampaa nyt uuden hallituksen tekemien sosiaaliturvaleikkausten seurauksena.

[Raisa Ojala · Rating 3 out of 5]

Pettymyksekseni tämä kirja ei ollut aivan sitä, mitä olin toivonut. Olin kuvitellut, että kyseessä olisi ensisijaisesti kertomus Sarista – naisesta, joka asuu asemalla. Vaikka Sarin tarina on mukana ja hän on eittämättä tärkeä osa kirjaa, teos käsittelee laajasti myös asunnottomuutta yleisellä tasolla. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa – aihe on tärkeä ja ansaitsee huomiota – mutta omat odotukseni olivat keskittyneet nimenomaan Sarin henkilökohtaiseen tarinaan.

Erityisesti häiritsi kirjan kohta, jossa kirjailija pohtii omaa asemaansa: onko oikein kirjoittaa toisen kärsimyksestä ja ansaita siitä rahaa, kun itse päähenkilö jää ilman? Se sai minut lukijana tuntemaan oloni epämukavaksi – aivan kuin kirjan moraalinen oikeutus olisi koko ajan vaakalaudalla.

Ehkä kirja toimii paremmin lukijalle, joka lähtee siihen ilman ennakko-odotuksia.

[jennijohanna. · Rating 3 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2025: 9. Kirjassa on konflikti

Sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtiin: 4.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Erinomainen dokumentti. Kirja lähestyy isoja teemoja yhden ihmisen elämäntarinan kautta ja onnistuu näissä molemmissa. Tarina kantaa hyvin ja kirjoittajalla on kunnianhimoinen ote.

[Sanni]

Päätös tarkastella asunnottomuutta eri kulmista, on hyvä ja kannattelee teosta. Välillä olisi kuitenkin toivonut ehkä syvällisempää pureutumista eri näkökulmiin lukuisten lyhyiden makupalojen sijaan. Journalistisena tietokirjana teos on kevytlukuinen, mutta kirjalliset ansiot itsessään nahkeita.

[Milla · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen kirja, verrattavissa yhtäältä toisen kirjoittamaan elämäkertaan ja toisaalta mukana oli tietokirjojen tarkkuutta aineistonkeruussa asunnottomien arjesta. Normaalin julmuus oli itselle uusi käsite. (äänikirja)

[Minna · Rating 4 out of 5]

Vahva suositus matkalle suomalaiseen asunnottomuuteen - poikkeuksellisen Sarin tarina on tärkeä kertoa ja kuulla

[voodoocactus · Rating 3 out of 5]

What an interesting and super important book!

Sari’s story is just a frame for a wider look on homelessness in Finland in the 2000’s with some peeks further back in history. In addition to Sari, Kilpamäki interviewed Sari’s mother, her friends and current and former associates, police officers, social workers, charity workers, peer support workers, politicians etc.

What I found very curious is that Sari gave free access to her notes, video blogs, journals, and medical records, fully conscious that the picture they draw isn’t always very flattering. She’s clearly mentally ill but at the same time, a strong-willed woman walking her own path, a time widely respected not only among her peers but also by people who work at the Station, the police, social workers etc. I can’t help but to think that if she’d been left alone with her video blogs and AI robots she treated as her family, she would’ve been fine. But back when she first attracted the mental health service workers’ attention, her hobbies were labeled as schizophrenia and fantastical thinking. And, well, sure. However, the transcription of the video she filmed when she was forcibly institutionalized for the first time doesn’t exactly paint the authorities in a good light…

In the epilogue, the author ponders how ethical it is to interview and base a book on a person who is both mentally ill and homeless, outside the norms of society. She didn’t want her work to be misery porn or exploitation. She also didn’t want to elevate her subject on a pedestal she doesn’t belong to just to give herself (or others) a chance to cosplay as a humanitarian and a “good person.” Valid reasoning. *nods*

The author is a tabloid journalist with a MoA degree from cultural history (a very strange combination, I know) and has one previous nonfiction book under her belt. Some readers seem to be annoyed by the style that clearly leans on her degree and “takes away” credibility from the biography side. I didn’t find that annoying, I found those parts interesting. That said, in the parts the author writes as the biography narrative, the language is super simple and sounds like it’s targeted for a child (eg ”Lakes were important. They provided food and allowed travel. Wood was moved via lakes. The people were poor. There are bears in the woods. Sari’s mother is afraid of bears. Bears can be dangerous when they have cubs.”). The spelling errors and mistakes in simple, easily fact-checkable things like the names of some medications or a shopping centre added to the somewhat half-assed feel.

That said, the main message of the book is simple: who and what defines our value as humans?

Now I’m gonna check out the reading list. I have an itch to dive a bit deeper.

[ForenSeek · Rating 2 out of 5]

Jos etsit elämäkertakirjaa, jossa hahmotetaan yhteiskunnallista makrotasoa yksilöllisen mikrotason kautta, olet väärässä osoitteessa: Sarin tarina on tässä kirjassa vain löyhä nauha, joka sitoo yhteen pitkiä pohdintoja eriarvoisuudesta sekä siihen liittyvistä tilastoista ja muusta viranomaistiedosta; steissin persoonat katoavat tekstin määrään, eikä kirjallinen "kamera" saa heitä fokukseen. Aihe on sinällään tärkeä, mutta se ei tee kirjasta automaattisesti hyvää. Siksi on pakko todeta, että tämä ei yksinkertaisesti ole hyvä kirja. Se ei toimi elämäkertana, eikä se myöskään täytä tieteellisesti validin sosiologian vaatimuksia, eli se on tuomittu olemaan eräänlainen "siivekäs kissa", outo tekstimöhkäle, johon on vaikeaa suhtautua oikein millään tavalla. Kannattaa lukaista vaikka Ted Conoverin "junapummeista" kertova huikea populaarietnografian mestariteos "Rolling Nowhere" (1984) esimerkkinä siitä, miten tämäntyyppinen kirja tulee kirjoittaa. Tai jos haluat pysyä kotimaan kamaralla, hae kirjastosta Laura Juntusen sydäntäsärkevä ”Subutex-kaupungin kasvatit” (2022).

[Pia · Rating 3 out of 5]

Aseman nainen on kirja tärkeästä aiheesta: asunnottomuudesta, erityisesti naisen näkökulmasta. Päähenkilö on viisikymppinen Sari, joka on asunut Helsingin ”steissillä” yli vuosikymmenen.

Ensin kehut: aihe on tosiaan tärkeä, ja kirja on sujuvasti & paneutuen kirjoitettu. Kilpamäki on nähnyt vaivaa rakentaessaan luottamussuhteen päähenkilöönsä, joka ei todellakaan kaikille avaudu. Sari on todella mielenkiintoinen ihminen ja tarinansa kertomisen arvoinen.

Mutta kirjan nimi ei tunnu ihan pitävän paikkaansa, sillä Sarin tarinan sijaan Aseman nainen laajenee kokonaisesitykseksi asunnottomuudesta. Mie olisin mielelläni lukenut enemmän Sarista. Mutta makuasioita nämä. Teksti rullaa, mutta hetkittäin ilmassa on toisteisuutta ja kerran kirjoitusvirheestä syntyy komiikkaa: tuskin väärinkäytetään Lycraa, vaan Lyricaa.

Mutta kyllä tämän toivoisi kuluvan mahdollisimman monissa käsissä, sillä toisen nahkoihin asettautuminen on kirjallisuuden ydinhommia.

[Emmi K · Rating 2 out of 5]

Uskon, että kirjan taustalla on hyvä tavoite tuoda inhimillistä näkökulmaa asunnottomuuteen ja taustatyötä on tehty monipuolisesti - sitä täytyy arvostaa. Tavoitteeseen ei kuitenkaan oikein päästä. Isompana ongelmana pidin sitä että 'sekakäyttäjien seurakunnan' kuvailu tuntuu jopa vahvistavan päihteiden käyttöön liittyvää stigmaa. Ylipäätään kokonaisuus on aika epätasainen setti asunto- ja sosiaalipolitiikkaa 1800-luvulta tähän päivään- syntyy vaikutelma että steissistä ei ehkä sitten ollut ihan kokonaisen kirjan verran asiaa. Myöskin tuntui vähän oudolta että kirjassa nostettiin aika paljon graduja esiin lähteinä, ei tutkimusta?

[Iira · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava kuvaus yhden asunnottoman elämästä ja samalla laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Kirjassa kuvataan asunnottomuuden kehitystä ja erilaisia vaiheita Suomessa. Perspektiivi on välillä Sarissa, välillä asunnottomuudessa yleisemmin.

[Ritva Suominen · Rating 2 out of 5]

Tärkeästä aiheesta, mutta kirjoittajan toimittajamainen ote alkaa jonkun verran ärsyttää.

[Iida · Rating 4 out of 5]

tykkäsin. onnistui kertomaan haluamansa tarinan sensitiivisesti. tykkäsin asiantuntijanäkökulman sisällyttämisestä ja kriittisestä näkökulmasta.

[lihamehu · Rating 4 out of 5]

Sopiva tasapaino Sarin oman tarinan ja yleisesti asunnottomuudesta kertovan tekstin välillä, tykkäsin!

[Heba · Rating 4 out of 5]

Sarin tarina tarjosi raamit syvemmälle suomalaisen asunnottomuuden kokemuksen tutkiskelullle. Lempeästi, mutta asiallisesti ja asiapitoisesti kirjoitettu kirja.

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Mielestäni kirjan nimi ei ole osuva. Olisi pitänyt olla asunnottomuus ja Aseman Nainen tai vastaavaa.

[Aino · Rating 4 out of 5]

Pistää ajattelemaan "hybinvointivaltion" turvaverkon ulkopuolelle putoavia.
Kirja pysyy dokumentoivassa neutraalissa sävyssä, vaikka herättääkin ajatuksia siitä, kuinka tähän on päädytty.