Merenkirkas, nummenhämärä

by Katariina Heikkilä

Aatelistyttö Saissa haaveilee lääkärin urasta. Tallipiika Ninka joutuu piilottelemaan taikavoimiaan. Kahdesta orpotytöstä tulee parhaita ystäviä Kahden tuulen kartanon idyllisessä rauhassa.

Jännitteet yläluokan ja alkuperäisväestön välillä kasvavat. Pian sota työntää ystävät eri puolille rintamalinjaa. Vaikka sota joskus päättyisi, voiko kukaan enää palata entiseen?

Merenkirkas, nummenhämärä on monisyinen kertomus vallasta ja sen väärinkäytöstä. Miten pitkälle voi mennä, ennen kuin anteeksianto muuttuu mahdottomaksi?

*
Katariina Heikkilä on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Kuvastaja-palkittu fantasiakirjailija. Hän käsittelee yhteiskunnallisia aiheita spekulatiivisen fiktion keinoin ja nauttii päästessään tutkimaan maailmoja, joita ei ole olemassakaan.

Genres: Finnish Literature

370 pages, Paperback

Published September 15, 2025

About the author

Katariina Heikkilä on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Kuvastaja-palkittu fantasiakirjailija. Hän käsittelee yhteiskunnallisia aiheita spekulatiivisen fiktion keinoin ja nauttii päästessään tutkimaan maailmoja, joita ei ole olemassakaan.

Reviews

[Suvi · Rating 5 out of 5]

Oliko tämä täydellinen kirja? Ei. Oliko se täydellinen MINULLE? OLI. Ainoa valitus on, että 370 sivun sijaan tästä olisi riittänyt tarinaa vähintäänkin monen kirjan sarjalle! Tapahtumat vaan kiisi eteenpäin. Joka tapauksessa olin 100% koukussa ja viihdyttynyt alusta loppuun. Tästä on hyvä jatkaa

[Laura/Raadelma · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä. Jee lisää kotimaista fantasiaa! Synkkyys ja raskaat teemat vähän yllättivät, mikä on kyllä hölmöä, koska niitä takakansi juuri lupaa. Saissan ja Ninkan loppupuolen monimutkainen suhde oli lempiasiani kirjassa, ja jäin toivomaan, että sitä olisi nostettu enemmänkin fokukseen. Jännite oli parhaimmillaan herkullinen.

[Jasmiinitee · Rating 2 out of 5]

"Hymyilin itsekseni tasavaltalaisten ongelmille. Tuskinpa heillä olisi ollut niin kiire kapinoida ja tuhota kaikkea merentakaisten rakentamaa, jos he olisivat tienneet päätyvänsä kinastelemaan keskenään siitä, mitä tehdä [pyhinä pitämilleen] hanhille." (s. 281-282)

Miten pitkälle lukijan sympatioita voi vaatia reaalimaailman modernin sorron historian kautta, jos kertomuksen oma narratiivi ei sitä tue? Kieli nättiä ja selkeää, mutta monisyisen sijaan melko yksioikoisen ja ehkä jopa yllättävän ylimielisen tuntuinen teos, vaikka halusin pitää tästä. Jos tätä olisi mainostettu viihdefantasiana yhteiskuntafilosofisen viisauden sijaan, en olisi yhtä kriittinen, koska pelkistettyjä sota-asetelmia ja kömpelöjä sortonarratiiveja on genrekirjallisuus täynnä.

Sotilaallisen sivistynyt aatelisväki pelkää supervoimaisia, syntyjään väkivaltaisia ja kulttuuriltaan taantumuksellisia "alkuasukkaita" ilmeisesti ihan syystä, koska huolimatta siitä, että mainiten sorretut työläiset, anteeksi, "alkuasukkaat", ovat kaikki käytännön maa-/taloustyövoimaa ja kovan tason käsityötietotaidon mestareita erikoistuneista sepistä emännöitsijöihin, koko yhteiskunta asuinrakennuksia myöten romahtaa postapokalyptisen dystopian tasolle heti, kun valtaapitävien rakentamat keskitysleirit ja tutkimussairaalat on tuhottu. Isännäthän olivat sitä paitsi hahmoina kaikki koko ajan lukijan nähden niin järkeviä ja kilttejä ja päähenkilöllä tosi hyvä elämä heidän palveluksessaan, että ihan sorretun kansanosan oma syy kun meni kolmessa viikossa ellei jopa kolmessa päivässä radikalisoitumaan kertomuksellisesti ihan tyhjästä ensimmäisen poliittisesti aktiivisen kokouksensa pohjalta. (Ja ajallinen rytmitys tässä kirjassa oli todellakin aika villi.)

Erikoinen ja melko ärsyttävä asennemaailma. Valitettavasti ei kolahtanut.

Elena Ferranten "Uuden nimen tarina" handlaa nuorten naisten välisen kilpailullisen rakkauden, työläistaustaisen kipuilun ja jopa sukupuolisen ja akateemisen sorron teemat paljon paremmin, jos haluaa sellaista yhteiskunnallista pyörittelyä.
Marvel-sarjakuvayhtiön ehdottoman pulp superpahis Magneto esitetään usein monisyisemmällä tasapainolla keskitysleiritaustoineen kuin mihin tässä kirjassa syvennytään, ja sitä homoeroottista vihamieheyttäkin löytyy sieltä, jos kaipaa supervoimia metaforaksi sorrolle.

[Mona_ · Rating 2 out of 5]

Setup tarinalle oli ihan hyvä mutta jäin sit koko kirjan ajaksi odottamaan enempiä. Tykkäsin erityisesti tästä valonsyöjien konseptista ja siitä miten ’juonenkäänteet’ jatku jatkumistaan. Oisin kuitenki pitäny enemmän esimerkiks näkökulmien vaihtelusta, selkeestä lopusta/jonkunlaisesta epilogista tai siitä että oltais saatu edes jonkuntasoista romantiikkaa tähän lovers to enemies to lovers -tilanteeseen joka kesti 370 sivua